Lähdin huonovointisena töistä aikaiseen ja metroasemalla koitin osuttaa rytmini bussin kanssa yksiin piipahtamalla kauppaan (luumupilttiä ja luonnonjogurttia) pysäkillä palelemisen sijaan. Kun sitten bussi tulee tajuan, että kausikortti on toisen takin taskussa. Kaivan pikkurahaa takin pohjalta, kunnes tajuan, että nekin on siellä toisen takin taskussa. Myllään käsilaukkuani. Kuski taitaa nähdä (tilanteeseen nähden kohtuuttoman) epätoivoni. Kävelemistä ei loppujen lopuksi ole kuin kolme pysäkin väliä. Mutta nyt se on kolme pysäkin väliä liikaa.
"Tuu sisään sieltä" kuski huutelee. Minä siihen, ettei nyt olekaan kausikortti mukana, eikä käteistä löydy. Tulen arasti sisään, isken laukun siihen etuikkunalaudalle ja kaivan vimmatusti. "Mee ny vaan" se sanoo. Kiitän. Helsingin joukkoliikenne on viimeinen taho jolta olen odottanut inhimillisyyttä. Yhtäkkiä kyyneleet nousee silmiin. Ystävällisyys on joskus se viimeinen niitti.
***
Minusta on aina tuntunut, että kun syntymäpäivästäni on selvitty alkaa talven selkä taittua. Koti on viikonlopun jäljiltä täynnä kukkia ja luvassa kirkkaita keväthankia. Toivon, etten laittanut pöpöä laajaan levikkiin, kun tapasin niin paljon perhettä, ystäviä ja pikkuihmisiä loppuviikosta.
Hui, onpas teilläkin lumista!
VastaaPoistaKiva saada inhimillisyyttä bussikuskiltakin, edes joskus! Toipumisia sinulle!
Ihana kuski! <3
VastaaPoistaNonna: mies on nytkin lumitöissä. Niitä riittää joka päivälle. Pihassa taitaa olla vyötäröön asti lunta.
VastaaPoistaAnonyymi: Tampereelta muuttettuani olin ihan pöyristynyt HSL:n kuskeista. Siellä kunihan tervehdittiin jokaista matkustajaa. Ja nauvottiin. Täälä jos erehtyi kysyyn neuvoa, sai jonkin murahduksen. Ehkä se on muuttunut siitä edukseen. Joka tapauksessa, näin kymmenen vuoden jälkeen oli hyvä saada muistutus, että ei pidä yleistää.
Etelä-Afrikkailainen masupöpö ouh!
VastaaPoistaIhana tuo bussikuski... Joskus löytyy helmiä sieltä mistä vähiten odottaa...
Juuri kerroin tyttärelleni, että lukioaikoina, kun menin aina samaan bussiin samaan aikaan, niin myöhästyessäni saattoi bussikuski pysäyttää etuovelle, jos näki minut siinä ;)
Aurinko ja kuu: onneksi on kotimainen, samaa lajia tuntuu olevan pöpö kun ympärilläkin. Kotiuduttiin jo kuukausi sitten ;)
VastaaPoistaSympaattinen kuski! Sellaista pikkukaupungin tunnelmaa, tuollaisissa tutuissa päivittäisissä kontakteissa.
Kaunis arjen pikku tarina, iso vaikutus! Pikaista paranemista!
VastaaPoistaMe asuttiin ennen aika lähellä teitä ja siellä oli yksi kuski, joka ajoi tietyllä reitillä aika usein ja oli tosi kiltti. Kerrankin olin pysäkillä vaunujen kanssa ja vettä satoi kuin saavista kaatamalla. Bussin keskiosassa oli jo rattaita ja minä manasin siinä pysäkillä että pitikin sattua. Kuski avasi etuoven ja sanoi, että tuus tyttö kyytiin lapsines. Kärräsin vaunut siihen etuoven tuntumaan ja siinä matkustettiin. Kiitin kyllä enemmän kuin kovasti.
VastaaPoistaParanemisia sinulle!
Ystävällinen kuski saattaa pelastaa päivän. Voi kunpa tuollaista inhimillisyyttä olisi useamminkin liikkeellä.
VastaaPoistaParanemista!
Intianminttu: kiitos!
VastaaPoistaJonna: Joskus se on aika pienestä kiinni, lähinnä viitsimisestä, että haluaako järjetää asiat parhainpäin ja auttaa.
Omenaminttu: Niinpä. Voi kyllä kuvitella, että se heidänkin työssään kohtaamansa käytös ei aina ole kaikkein kannustavinta.