tiistai 30. elokuuta 2011

Ensinmäinen viikko KOTONA




Kotiuduimme kolmantena päivänä lastenlääkärin tarkastuksen jälkeen. Oli mieletön itsensä voittamisen tunne. Tuli kiire ilmoittaa ystäville, että meitä on turha tulla ihmettelemään sinne sairaalaan. Siinä ovissa otimme vielä vastaan muutaman vieraan, ennen kotimatkaa. Muutaman kotoisen visiittipäivän jälkeen rauhoitimme talon ja aloimme tunnustella meille sopivaa rytmiä ja hakea rutiineita.

Maidonnousustakin selvittiin, mutta tehokkaasti se kyllä vei mehut ja kaikki ajatukset parin päivän ajan. Olin jännittänyt lähtisikö imetys käyntiin ja olin niin helpottunut, kun maitoa tuli -tuntui, että kivuista viis.

Toipumiseni oli nopeaa ja pystyin muutaman päivän jälkeen hoitamaan yösyötöt itsenäisesti antaen Miehen nukkua. Mies vuorostaan otti aamuvuoron aamun viimeisen imetyksen jälkeen ja antoi tarvittaessa äidinmaitoa pullosta. Sain nukkua yölliset velkani aina samantien pois. Tämä tuntuu toimivan toistaisesti, mutta mitäpä sitten kun isyysloma loppuu ja heti perään tulee työmatkakin...huomista sadetta on kai turha surra.

Kantoliina on ollut ahkerassa käytössä aamuisin kun Isä ja Tytär puuhailee alakerrassa.


Koitti ihana lämmin päivä ja pakkasimme kuudenpäivän ikäisen vaunuun. Taisimme pukea liikaa, mutta sää oli kinkkinen. Lämmintä, mutta tuulenvire puhalteli. Kuin suureenkin seikkailuun valmistautuneina kävelimme lähimmän kahvilan terassille jätskille. Oli ihana päästä ulos.






Seuraavana päivänä neuvolasta käytiin kotona, todettiin, että syntymäpaino saavutettu, ja anettiin virallinen lupa lähteä liikkeelle. Minun voimieni mukaan tepastelimme metrolle, ja hurautimme Kamppiin ja huomasimme matkalla, että taiteiden yö on jo käynnissä. Olin ihan taivassa siitä, että pääsin ihmisten ilmoille monen kuukauden jälkeen! Tuntui, että haavakipu oli pieni hinta siitä, että ei enää supistellut. Liikuimme kärsivällisesti aina seuraava etappi valmiina mielessämme, minun levähtää ja imettää "nälkänyrkkiä".

Lämpö viipyi asfaltilla, piipahduksemme venähti, kotiin saapui väsynyt mutta onnellinen poppoo.

Taiteiden yön alkumetreillä.







keskiviikko 24. elokuuta 2011

Ensinmäinen ja toinen päivä: SAIRAALA

Se kuuluisa tärkeä eka parku.





Tyttäremme syntyi 17.8 keskiviikko aamuna kello 10.08 suunnitellulla sektiolla.

Suureksi helpotukseksi saimme heti perhehuoneen, jossa odottelimme, kun joku hätäisempi oli veitsen alla. Sitten leikkaussaliin jännittyneenä kolmen tunnin yöunet takana. Kätilöopiston ihanan henkilökunnan huomaan.

Jännityksestä krampissa puristin hoitajaa kädet hiessä, kun selkäytimeen laitettiin puudutuspiikit ja epiduraalit. Tökkiminen tuntui kestävän ikuisuuden. Vatsa pestiin, testattiin puudutuksen tehoa ja isä kutsuttiin vierelle. Siinä ei sitten enää kauan nokka tuhissutkaan, kun lapsi oli maailmassa! Tyttö voi heti erinomaisesti ja ennakkotiedoista poiketen sain lapsen rinnoilleni jo leikkaussalissa. Miehen kanssa katsoimme yhdessä dimangiamme, kunnes mies lähti osastolle lapsi ihollaan odottelemaan minua heräämöstä.

Varustettuna täydellisellä imuotteella tyttö siellä hamusi jo täyttäpäätä isän rintaa, kun tuntipari myöhemmin malttamattomana pääsin heräämöstä. Tyttö rauhottui heti rinnalleni. Imi ja nukkui, imi ja nukkui. Ja me ihailimme ja ajattelimme, että helppoa kuin saippuanteko. Kätilöt kehuivat, että ompas tyttö kuin oppikirjasta! Vaan tuli yö ja pikkusemme rupesi melskaamaan jo kohdusta tuttuun tapaansa. Isä kuljetti häntä rinnalta toiselle koko yön, minä hammasta purren kääntyilin haavani kanssa. Aamuviideltä pääsimme nukkumaan. Kolme tuntia sain kokoon. Isä niukasti enemmän. Mutta voi ihmettä, energiaa riitti taas seuraavaksi päiväksi. Pieni tyttäreni täytti varastoni pelkällä olemassa olollaan!

Siinä sitten opettelimme rutiineita seuraavana päivänä. Minä ensin vain sängyltä seuraten isän touhuja. Pidimme tarkkaa päiväkirjaa imetyksestä ja merkitsimme muistiin mitä milloinkin tapahtui. Lapsi oli taas kuin enkeli.

Epäuskoisina kuuntelimme, kun kätilö alkoi leikkausta seuranneena torstaipäivänä puhua meidän kotiuttamisestamme jo perjantaina. "Jos kaikki olisivat näin itsenäisiä ja luontaisia vanhempia, olisimme pian työttömiä", hän kehaisi ja minä paisuin ylpeydestä joukkuettani kohtaan. Menimme nukkumaan tyytyväisin mielin, ja vaikkei niitä tunteja taas paljoa kertynytkään, meni yö jo paremmin ja selvisin muutamasta yösyötöstäkin yksin ja isukki sai unta palloon!

PS. Alan ymmärtää vanhempia, jotka puhuvat sujuvasti lastensa suolentoiminnasta ruokapöydässä. Lupaan kuitenkin, että säästän teidät jatkossa siltä.




Tälle on hihitetty: Isä otti kuvan nukahtaneista. Myöhemmin kun vähän zoomailtiin, huomattiin, että lapsikin näyttää että "hyss!"

maanantai 22. elokuuta 2011

maanantai 15. elokuuta 2011

Luomupiiri pyörii



Aion monen vuoden tauon jälkeen liityä luomupiiriin. Naapuri antoi vinkin, että tilaamamme tuotteet tulisivat nyt ihan tuohon viereen. Kuivaelintarvikkeita olemme ostaneet luomuna vuosia, mutta toivon, että luomupiirin myötä saisimme luomukasvikset kauppojen hintaa huokeammalla ja tuoreena. Suomessa kun luomun tuotanto/jakelu (?) on heikkoa ja menekki on korkean hinnan vuoksi vähäinen, ongelma on, että luomukasvikset eivät usein ole parhaassa terässä vihannestiskeillä.

Tähän asti meillä on ostettu luomuna sellaiset elintarvikkeet, jotka säilyvät hyvin: jauhot, munat, yogutti, perunat, leipä, puurohiutaleet, ryynit, myslit, siemenet ja pavut.

Mitä teillä ostetaan luomuna? Mikä toimii, mikä ei?

torstai 11. elokuuta 2011





Rakas tyttäreni,

Voin päätellä, että sinulla on ahdasta siellä. Ehdotan kuitenkin, että pitäisit yhden palautumispäivän, etkä potkunyrkkeilisi nyt hetkeen. Ja tahtoisin vielä täsmentää, että se on tosiaan virtsarakko, eikä nyrkkeilysäkki.

Terveisin,
Äiti

Ps: Kaikki on kyllä riittävän valmista, jos päätät tulla maailmaan. Serkkupoikakin kävi vähän testiajamassa tavaroillasi ja
luopui osasta pienimmistä kestovaipoistaan.



Äiti ompeli sinulle tämän.







maanantai 8. elokuuta 2011

Onko tänään maanantai?



Kaksi lomalaista, minä jo kauan sekaisin päivistä, mies muuten vain sekaisin, mutta kenties toipumaan päin, kun edessä vielä viisi viikkoa lomaa. Ajoitti lomansa tänne H-hetken tietämille, joten työvuoden pitkittyessä ja rempontin viedessä kaikki illat hän ajeli jo höyryillä viimeiset metrit. Muuttui varsin harvasanaiseksi ja unohti niidenkin lauseiden loput, jotka sai aloitettua. Minä välillä pohdin, että tarttuuko raskausdementia, kun koitin arvailla hänen lauseitaan loppuun. Hän joka yleensä on skarppina (minä olen se hajamielinen, jonka mutteripannut unohtuu levylle) kaivelee nyt ruokakaupassa kassan jälkeen autonavainta, ihmettelee mihin on sen hukannut. Huomaa sitten parkkipaikalla, että siellä ne on ratissa ja autokin käynnissä...

***

Meille tulee eka kunnon marjasato tänä vuonna! Vähän kerrallaan poimin sen talteen. Värisokeaa miestä on turha lähettää marjapuskaan, hän askartelee autotallissa. Kävin äsken kysymässä, onko tämä nyt jo laskettavissa "vapaa-ajaksi", vai vieläkö on suorittamisen maku suussa. Vapaa-ajaksi jo katsoi. Huh!

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Kateudesta vihreenä







Mies meni asioille kaupunkiin. Tosta noin vain. On parhaillaan ruokaostoksilla Stockmannin herkussa (koska päätti tehdä illalla intialaista ruokaa, mitä se sitten onkin).

Minä tulin uskomattoman kateelliseksi. Että noin vain voi lähteä kaupunkiin ihmisvilinään, haahuilemaan, kävelemään sinne tänne ja julkisilla suhaamaan edestakaisin!

Viimeksi kun MINÄ lähdin tästä talosta jonnekin, niin piti etukäteen soittaa sinne Ikeaan, että onko heillä lainata PYÖRÄTUOLIA, jossa tälläinen supisteleva pallomaha voitaisiin työnnellä läpi hallien! Siinä minä sitten istuin läpi ostosmatkan ja aivan kuin se ei olisi ollut jo tarpeeksi huomiota herättävää, tehosti mies vielä ajoa asiaankuuluvin peruutusäänin ja äänitehostein.

Minä kun luulin että se LAPSI sitoisi minut vähäksi aikaa kotiin, en että tämä vatsa! Minun piti tekemäni vielä vaikka mitä ja mennä vaikka minne tänä viimeisenä vapaudenkesänä...näin luulin.

***

Aamukammassa 10 piikkiä

***

JK: Mies tuli kotiin ja huomautti, että hän millään julkisilla ollut liikkeellä kun pyörällä pisti menemään 10 kilsaa suuntaansa. No, se ei kyllä kateuttani helpottanut! Pyörällä kevyesti viilettäminen on kesän suola, nyt senkin huomaa.

lauantai 6. elokuuta 2011

Brumm, brummmmmmm


Portilla hän ken on porukassa eniten innostunut autoista.

Hups, viikko vierähti taas! Loppusuoralla mennään ja lastenhuone lähes valmis, siitä kohta lisää, mutta ensin tämä uutinen, joka lopetti yhdensortin kiireet. Kiinnostuksemme autoja kohtaan on minimaallista, mutta iloitaan  ihan jo siksi, että ärsyttävä autokauppojen koluaminen ja netissä roikkuminen on ohi.

Kevään ja kesän jatkuneen sitkeän haeskelun tuloksena meillä on uusi auto! Käytetty farmari kimppa-autona toisen pariskunnan kanssa. Meillä on ollut toimiva autokimppa jo useita vuosia ja toivomme järjestelyn toimivan jatkossakin. Siinä missä jälkikasvun ilmaantuminen molempin perheisiin vähän lisää tarvetta autoilulle, tulee asumisjärjestely vastaan: tämä toinen perhe muuttaa ihan naapuriimme!

Vanha hyvin palvellut pikkuClio alkoi tulla pieneksi kaikin tavoin nyt kun heillä on jo jälkikasvua ja meille tulossa. Alkoi olla tilakamppailua takapenkille asetetun lapsen turvaistuimen ja minun kasvavan vatsani välillä. On rattaita, vaunuja, turvaistuimia, koiria ja vaippakasseja joka lähtöön.