torstai 29. marraskuuta 2012

Karmee salaisuus





On ollut pitkä matka valoon. Sattui kaikenlaista pientä kurjaa päivä toisensa jälkeen, sairastettiin vuorotellen ja nuhjuutettiin vaan päivä kerrallaan etiäpäin viikko toisensa jälkeen. Känkkäränkkää ja viulunkieliä.

Aamulla oli jotenkin selvää, että valkeus oli tullut päänkin sisään. Manatkoon vaikka koko muu suomi jumiutuneena lumihankeen, meille kyllä kelpaa talvi ja joulukin alkoi yhtäkkiä tuntua todelliselta. 

Mies pääsi tänään pikkujouluihin. Lapsi pulkkaan. Minä otin lapsenvahdin ja menin itse kellariin kolmentunnin minilomalle. Ihan hyvin voi tehdä niin! Pakkasin käsityöt koriin, otin kirjan ja mehutonkan kainaloon. Näpertelin vähän lankojeni kanssa, rupattelin puhelimessa ja lämmitin saunan.  Nyt on ihana istua tässä, valvoa, kun pikku yökyöpelikin nukkuu. Sillä sekin, uudet unitavat, tahkottiin kotikutoisella unikoululla tähän samaan raastavaan kuukauteen. Kyllä kannatti.

*  *  * 

Ja sitten se karmee salaisuus. Olen hihitellyt tälle meidän edellisen yövieraan kertomalle jutulle ties kuinka kauan:

Lapsi oli jo seitsemännellä vuodella, kun häntä koitettiin hienovaraisesti vierottaa joulupukkiuskosta.
Kerrottiin, että vanhempi veli on ollut se joulupukki. Homma kääntyi vähän päälaelleen lapsen päässä ja tyttöparka meni ihan tolaltaan suuresta paljastuneesta salaisuudesta. Nimittäin siitä, että hänen oma veljensä onkin itse Joulupukki. Olishan sekin rooli: ikäänkuin supermiehen tapaan paidan alta pulpahtais puneinen nuttu.

tiistai 27. marraskuuta 2012

pom-pom-po-pom



Olen ihan fiiliksissäni pelkästään siitä, että kaikki ovat terveitä ja pääsemme liikkeelle. Ei ole kuin ihan arkisia asiaoita hoidettavana, mutta kunhan pääsemme vähän ihmisiä ihmisten ilmoille. Tämä mökissä kökkiminen sai meidät jo ihan pahantuulisiksi. Asiat liikahtelee pikkuhiljaa. Liike on energiaa. 

perjantai 16. marraskuuta 2012

Hyvää puuta

Etukuistin laatikostosta tuli vihdoin puusepältä tarjous. Oikein akuankkakielellä huusin Kääk mielessäni, kun hinnan näin, mutta hetken sulateltuani jo mietin, että niinhän se räätälintyö maksaa. Ja kun hyvää tehdään ja kunnon materiaalista.

Siitä tulee suunnitelmien mukaan sen näköinen, kun olisi siinä ollut aina ja toivottavasti saa siinä myös olla aina. Noihin kahvoihin olen erityisen tyytyväinen. Ne tehdään kuten 50-luvun kaapistojen vetimet lakatusta/petsatusta puusta.

torstai 15. marraskuuta 2012

Kat(aj)aiselle kansalle

Minusta nyt ei tunnu yhtään katkeralta ja olen ilokseni nainen ja äiti. Olen saanut asiani toistaiseksi järjestettyä niin, että huono omatuntokin on minimissä, viittaan kintaalla useimmille odotuksille, ja ajelen säärikarvani kun muistan. Joskin pelko perseessä odottelen aikaa, kun pitää revetä kotiin ja työhön. Pelkään, että siinä tulee niin hoppu, että muitakin ongelmia nousee esiin kuin ajamattomat säärikarvat. Siihen on vielä onneksi hetki. Siihen asti lorvin kotona ja käyn kalliiksi yhteiskunnalle.

En kuitenkaan voi olla postaamatta tämän "kukalien" monologia. Valitettavasti en tiedä kuka sen kirjoitti. Kaverilta kopsasin. Jos se olit sinä, niin kerro mulle!


"Hei te kaikki äiti-immeiset siellä! Onko joskus (aina) huono omatunto jostain tekemisestä/ tekemättä jättämisestä? Niin arvelinkin... Lukekaahan seuraava teksti! Kiitos Jyrki Kataisen sorruin naiseusmonologiin: Naisena oleminen on melkoinen missio. Etenkin jos on valinnut vielä Äitiyden. Naisen on oltava Kaikki. Lapset on kasvatettava terveellisesti ja turvallisesti ja oppikirjojen ohjeiden mukaan, virikkeitä ja luomuruokaa ja kestovaippoja ja vauvajoogaa on oltava. Olet suurennuslasin alla aina ja kaikkialla. Neuvolantädin ankarien silmien edessä tunnet suunnatonta pienuutta, kun lapsi on yli tai ali maagisten kasvukäyrien. Kun potalla käynti ei onnistu vielä yksivuotiaanakaan. Jos on tutti ja pullo. Jos on päiväkodissa tai ei ole. Kasvunkansioihin tallennetaan lapsen kasvu ja kyvykkyys ja meriitit. Isää harvoin nähdään tai kuullaan vasu-keskustelujen pyörteissä. Äidin on hankittava jälkikasvulleen kasa kehittäviä, virikkeellisiä harrasteita jotta lapsesta kasvaa kunnon ihminen. Vanhempainillat ja toimikunnat kuuluvat asiaan. Myyjäisiin on leivottava. Hampaat on muistettava pestä aamuin illoin, rakkaat lapset jumalauta, sillä äitiä vedetään hampilääkärissä turpaan jos mukulalla on muumikarkkireikiä jo ennen kouluikää. Äidin pitää valmistaa terveellistä, puhtoista, egologista luomulähiruokaa pilteilleen omin käsin ja rakkaudella, sillä Saarioisten ruokia eivät ole väsänneet äidit, vaan koneet. Äläkä KOSKAAN unohda, että jos laiminlöit rintaruokinnan ja sorruit Tutteli-syntiin, lapsestasi voi tulla sarjamurhaaja! Tai sosiopaatti ainakin. Muista luoda uraa, äläkä ole töistä pois jos lapsi sairastaa. Hoida kuitenkin mieluiten lapsesi kotona kouluikään saakka, mutta koita samalla käydä töissä että olisit kunnioitettu veronmaksaja. Tajuatko kuinka kallista päivähoito todellisuudessa onkaan yhteiskunnalle ja miten isot kustannukset on kotihoidontuella lorvivista nykyäideistä?! Lapsilisiin upoaa miljardeja vain siksi, että SINÄ itsekkäästi menit lisääntymään vaikka maailma on täynnä orpoja katulapsia. Oletko sortunut joskus abortin verisyntiin, nainen? Miksi teit sen? Murhaaja. Synnytitkö isättömän lapsen, kuinka kehtasit? Ja meillä kun on ollut e-pillerit jo ikuisuuden herranen aika! Muista huolehtia parisuhteestasi nainen. Älä mene aviovuoteeseen pyjamassa, sillä miehesi ei ansaitse sitä. Ole seireeni ja syöjätär ja pikkutyttö ja mikä-vaan. Älä unohda sheivata! Muista harrastaa, huolehdi kunnostasi, tutki rintasi, liiku, rasvaa ja kuori ja pese ja usein ja tarpeeksi. Lakkaa kynnet. Muista juurikasvu! Meikkaa äläkä ikinä unohda pestä meikkejä illalla. Käy värianalyysissa. Lue kehittävää kirjallisuutta ja tilaa Avotakka. Nainen, sinä voit olla mitä vaan!! Mieti, Angelina Joliella on lauma mukuloita, eikä hän ole läski ja kulahtanut. Miksi sinä olisit?! Tee joulukortit itse. Ja lahjat. Ja koristeet. Säilö marjat. Muista kaikkien synttärit ja nimpparit ja valmistujaiset ja rippijuhlat ja vuosipäivät. Nainen. Muista että markkina-arvosi romahtaa samaan tahtiin kun tissisi alkavat roikkua. Heitä on tuolla pilvin pimein, nuorempia ja kauniimpia ja lahjakkaampia. Jonain päivänä sinua ei muista tai tarvitse enää kukaan. Lepää silloin nainen :-D! Vanhainkodissa on sinua varten 0,5 hoitajaa odottamassa. Äitienpäivänä saat ruukkuruusun. Ehkä."

Hui sanon minä!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Se todellinen ero



On paljon spekulaatiota siitä, mikä tekee miehistä miehiä ja naisista naisia.  Jotkut uskoo siihen kromosomijuttuun. Ainoa tosi mittari sukupuolieroillehan on kuitenkin tyynyt. Sisustustyynyt. "Tyynykuntyyny" toteaa mies jo tässävaiheessa. Jos olet nainen tiedät termin. Näin tahdotaan kai selventää sitä onko lepäileekö tyyny sohvalla, vai pääsi sen päällä.

No, nainen voi ostaa loputtomasti tyynyjä, mitä mies ei voi parhaalla tahdollakaan ymmärtää. ("Taasko lisää tyynyjä? Mihin aiot nuo laittaa?") Nainen haluaa ympärilleen tyynyjä, joista muokata mukava pesäkolo, johon käpertyä vaikka lukemaan. Tosiasiassahan kun on löytänyt mukavan asennon, huomaa että on pissahätä tai jano ja joutuu pomppaamaan pystyyn ja kohta on taas aikaaviepä asettautuminen edessä.

Miehen mielestä taas sohvalle ei mahdu istumaan, kun se on täynnä tyynyjä. Mies ei myöskään todellakaan hanki monenlaisia tyynynpäällisiä sohvan tyynyille ja sohvatyynyiksi riittää ne jotka sohvan mukana kaupasta kotiin tuli. Ja jos ei tullut niin hyvä.

Siinä siis ero yksinkertaisesti. Loppu.

PS. Minä himoitsen nyt kuvan tyynyä. Ja ihan tarpeeseen tottakai.

tiistai 13. marraskuuta 2012

7 asiaa minusta ja tunnustus...



...josta luikertelen taas kerran!

-En ole vastannut tätä ennen kuin yhteen haasteeseen, enkä koskaan julkaissut tunnustusta blogissani. (jälkimmäiseen en kyllä pysty nytkään)

- Minun mielestäni lenkkarit ja lippalakki kuuluvat vain lenkille ja pihatöihin.

-Nautiskelen kaksi kahvia päivässä. Keitän mieluiten kahvini itse pienellä mutteripannullani. Kahvin keitto on osa rituaalia, jolla suon itselleni erikoishetken.(liian usein juon kahvin kuitenkin juosten)

-Kotitöistä vastenmielisin on tiskivuoren kanssa kamppailu. Kun perussiivous on hoidettu alta pois, voisin sitten käyttää loputtomasti aika ja tarmoa hienosäätöön.

-Hassuttelen paljon. Kun kukaan ei näe, teen lapsen kanssa hurjia naamoja, puhumme kiinaa ja ranskaa. Olen onnekas koska lapsen lisäksi mies jaksaa nauraa jutuilleni.

-Harjoittelen läsnäoloa.

- Syyllistyn helposti, koska toivon, että kaikilla olisi hyvä olla. Minun on vaikea suhtautua oman ja muiden etujen ristiin menemiseen.


En myöskään pysty laittamaan tunnustuslärpäkkeitä eteenpäin, mutta kerron viisi blogia, jotka ovat ilahduttaneet minua kauan:

Piilomaja ja hänen terävä päänsä ja kynänsä
Via kadehdittavan tunnelmaisine arkikuvineen
Puhti joka on niin touhukas ja kiltti
Auringonkerääjä (entinen Nurjat) ja hänen suloinen arkensa johon on helppo samaistua
Vilijonkan tyttäret, joiden mukana olen matkannut kaukana maailmalla, mutta lähellä kuvien kautta


sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Lapseni isälle






Nousit 5.20 lentääksesi työmatkalle Ugandaan ja Ruandaan. Unenpöppöröiset isänpäivät toivottelin, mutta se tuntui lähinnä vitsiltä. Päätettiin siirtää seremoniat. Heathrowlta vielä soittelit ja varoittelit, että yhteydet ei todennäköisesti pelaa. Muutama höpönassukka ja sana silti näin ihan oikeana päivänä. Ehkä jossain pöpelikössä pääset piuhan päähän ja saat vähän isänpäivätunnelmaa.


Hallitsit vaipanvaihdot ja kylvetykset jo ennenkuin minä pystyin edes kyljelläni kääntymään. Et ole tehnyt tekemisistäsi numeroa, vaan tarttunut reippaasti hommaan kuin hommaan ja sietänyt pompotustani. Hänen ollessaan tuskin muutaman viikon ikäinen olet säännöllisesti huolehtinut Tytöstä, kun minä olen ollut harrastuksissani. Olet ollut läsnä ja kasvattanut henkistä napanuoraa. Olet ymmärtänyt senkin, että arvokkaimpien lahjojen joukossa, mitä voi lapselle antaa on jaksava, levännyt  äiti.

Mahtava isä olet siis  sitäkin kautta, että olet pitänyt allekirjoittaneesta, lapsesi äidistä, niin hyvää huolta, että olen tuskin koskaan ollut väsynyt tai allapäin. Minun ei ole tarvinnut tuntea että olen yksin, silloinkaan, kun olet toisella puolen palloa. Samaan hengenvetoon, kiitos, että aina jaksat siivota matkaan lähtiessäsi, niin meidän on paljon helpompi jäädä tänne, emmekä huku pyykkivuoreen.

Päällimmäisenä ajatuksissani on ollut kiitollisuus. On hurmaavaa kuulla yläkerrasta isän hassuttelua ja lapsen kiherrystä. Ihana kuulla epävireistä lauluasi väärin sanoin.  (Olen jopa ollut kuulevinani, että hoiperrat vaivihkaa laulusta toiseen.  Tai laulat väkisin yhtä laulua toisen laulun sävelellä. Lapsi tuskin välittää, mutta epäilen hänen jo huomaavan) On ihana lähteä omiin menoihinsa, kun voi luottaa siihen, että lapsen on kanssasi hyvä ja hommat hoituvat omalla tavallanne. Lapsen sävelkorva ei ehkä kanssasi kasva, mutta hän syöttää jo mallikkaasti palloa.

Sinusta tuli juuri niin hyvä isä, kuin aina tiesinkin sinusta tulevan.
Sitä en tiennyt, että isyyden myötä sinusta tulisi myös parempi mies minulle.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Haavehuoneet



Hankkeet edistyy hitaasti, jos ollenkaan.

Siihen puuseppään, jonka piti meille heti seuraavana viikonloppuna suunnitella ne eteisen kaapistot, olen jo melkein menettänyt uskoni. Hän lupaa ja lupaa. Sanoin jo hälle, että jos hän on ottanut liikaa töitä tähän joulun alle, niin kertoisi, niin hankimme jostain muualta tekijän. Saas nähdä saiko se häneen vipinää. No lauantaina pitäisi (taas kerran) tulla luonnokset ja tarjous. En jaksa uskoa, mutta ehkä neljäs kerta toden sanoo.

Omat luonnokset edistyy melkein yhtä tahmeasti. Olen tehnyt havainnekuvia laajennuksesta, jotta itsekin näkisimme mitä haluamme. Lähteekö katto askelta alempaa vai jatketaanko nykyistä kattoa? Perspektiivini heittää pahasti. Vielä tarvitaan mittakaavassa pohja ja yksinkertoiset rakennekuvat. Sitte taas rakennusvirastoon hattu kourassa.

Eilen ihailin tätä rakennusnäytettä. Rakkaudella tehtyä.

Etten sanoisi aikaansaapa




Ehdin päästää eläimellisen huudon, mutta kännykkä oli jo pöntössä. Nostelin kauan palvelleen luurin osissa kuivamaan ja tunsin hetken alastomuutta.  Olisin toki informoinut tuttavapiiriäni sosiaalisen median kautta, että olen puhelimitse tavoittamattomissa, mutta ennenkuin ehdin reagoida, yleiskaukosäädin seurasi perässä. (Emmekö me todellakaan opi sulkemaan vessan ovea?) 

Ai, että mitenkä yleiskaukosäädin liittyy nettiyhteyteen. No, paremman puutteessa (ja pitkittyneenä hätäratkaisuna)  läppärimme on tätä nykyä liitetty TV:n näyttöön. Samainen viaton riiviö halkaisi Kaapoa katsellessaan läppärin näytön.

* * * 

Luin taannoin, että lapsen ensimmäinen vuosi maksaa noin 5000 euroa. Ihmettelin, mitä siihen on laskettu. Tässä nyt mennään jo toisella vuodella, mutta ilmeisesti luku pitää sisällään myös pönttöön pudotetun ja särjetyn elekroniikan?