eilen tänään huomenna

Mistä on mummojen jalat tehty?

2012-01-26T09:48:00.004+02:00

.

[Tähän saat kuvitella kuvan, sillä
en kehtaa kuvata mummojen jalkoja]

Koke kesän he kulkevat "keveissä kangashousuissaan" oli miten kuuma tahansa. Sitten kun saadaan mittari miinukselle he kiskovat päälleen hameen ja hiipivät ohuissa sukkahousuissaan nastat jalan alla kinoksien keskellä! Mahtaako niissä olla tuntoa ollenkaan?

Aukeneeko tämä minulle sitten kun olen mummo?

Fiuh vaan!

2012-01-24T12:07:00.005+02:00

Yhä vaan kovasti sosiaalisia rientoja. (Äitiysloma taitaa olla verrannainen eläköitymiseen siinäkin, että siitä ne kiireet vasta alkavat.) Menojen määrä TUNTUU kenties myös entistä enemmän, sillä suunnittelu, ajoitus, lähdöt ja siirtymiset vievät runsaasti aikaa...hmmm, ja voimia. Välillä oikein huokaisen, kun osuu kohdalle päivä, ettei ole mitään menoa minnekään.

Niinkuin nyt tämä ensimmäinen vauvauintikertakin: valmistautuminen ja matkat parituntia, tumpulointia pesutiloissa ja sitten: altaassa 15 minuttia!! Ehkä ens kerralla koko puolituntinen polskitaan.

"Tavisjuttujen" lisäksi erilaiset vauvatreffit ovat tietenkin ruuhkauttaneet kalenteria: Useinmiten treffit jonkun toisen äidin kanssa, mutta on täälä välillä ollut tupa täysi, kun kutsuimme perhevalmennuksen porukan meille iltaa istumaan. Porukka on mitä mainioin ja olisi ollut sääli, jos yhteydenpito olisi hiipunut, kun viralliset tapaamiset olivat ohi. Jatkoa seuraa toivottavasti vaikka sitten vain äitivauva kokoonpanollakin -nyt oli mukana osa miesväestäkin.

Hauska tapaaminen oli myös ystävän järjestämä vaatteenvaihtolounas tyttövauvojen äideille - ja muutamalle vatsalle. Sieltä riemukseni löysin sopivan uikkarin tytölle vauva-uintiin juuri ennekuin ehdin hosua kauppoihin sellaista etsimään. Itsekin pääsin kassillisesta vaatteita eroon. Loput vaatteet, jotka eivät meidän kesken kierrättyneet jatkavat Hope-järjestölle*.

Äititytärpäiväkin vietettiin naiselliseen tapaan stockmannilla. Tyttö vaunuun istuma-asentoon tyynyjen avulla killittämän, välillä kahvipaussia, välillä vähän imetystä kaupungin parhaalla näköalapaikalla Stockan kutosessa (ihan uusi kohde minulle), Aleksin sulalle jalkakäytävälle rullailemaan lapsonen uneen** ja takas tavarataloon! Viisi tuntia vilahti.

Tällepäivälle on tylsä pankkikeikka, mutta sitten treffataan Mies kaupungissa ja mennään ulos syömään!
Huomenna sen sijaan tulee lounasvieraita kotiin.

On uskomatonta, että olen ollut jo puolivuotta kotosalla. Mahdanko enää muuhun tottua?

* En muuten tiennyt mitään koko upeasta Hopen toiminnasta.
**Nyt vasta, sohjoisia katuja puskettuani, ymmärrän mitä iloa on sulatetusta jalkakäytävästä!

Sitä viimeistelyä

2012-01-20T12:38:00.004+02:00

On muuten ollut valtava tahdonvoiman koetuskivi pysyä uudenvuoden lupauksessa. Että mitään uutta projektia ei saa nyt aloittaa, ennenkuin vanhoja on viimeistelty ja saatu loppuun.

En ole voinut lukea edes alan kirjallisuutta saati lehtiä, ettei vaan ala ideat pulputa vastustamattomasti. Ainakin kaksi ideaa polttelee kovasti: toinen on taas virkkueläin ja toinen on eräänlainen lelupussi olkkariin. Saisi nekin pois jaloista pyöriskelemästä. Lelut. NE eivät tule lähivuosina vähenemään...

Mutta USEITA on kyllä jo saatettu loppuun. Tässä syntyy useista pienistä matoista yhteenommeltuna iso matto eteiseen.

Ehkä kohta armahdan itseäni!

Tänään tälläistä

2012-01-18T11:56:00.001+02:00

Tuntui mukavalta herätä postikorttimaisemassa. Asunto kylpi valossa. Ehkä kukkamme nyt lakkaavat kellastumasta ja pudottamasta lehtiään.

Päivän toinen positiivinen yllätys oli siivottu keittiö. Miten ihana on aloittaa aamu keittämällä kahvit tyhjillä tasoilla, sen sijaan, että taiteilisi sotkun keskellä. Koska en muista itse siivonneeni keittiötä, pisteet menevät Miehelle.

Siihen ne hyvät uutiset siivousrintamalla päättyivätkin. Luulen, että kun lapsi tuolta heräilee, niin pääsee keikkumaan kantoliinaan, kun minä raapotan pyykkiä ja tavarakasoja paikoilleen. Saisipa käskyttää sisäkköä.

Äsken oli uskomaton nukahtamistaisto. Siihen kuului kitinää, akrobaattista vääntelehtimistä, peiton potkimista ja nänninpureskelua. Kaikki tämä noin 15 minuutissa tosin, että kauaa ei kärsitty, mutta silti. Palautui mieleeni eilen tapaamamme samanikäinen tyttövauva: Katsoin kateellisena, kuinka hän rauhaisasti liukui uneen ja nukahti äidin syliin kahvipöytään. Niinkin se siis voi mennä!? Meillä tuo kuului ensimmäisen kahden kuukauden armoitettuun aikaan.

Miksi sitä unta vastaan pitää hangoitella, miksei voi ihanasti uuvahtaneena käpertyä nukkumaan?

Mitäs näille nyt sitten tekisi? Arvatkaapa miksi meillä on paree käyttää sisätossuja?

Onni on tässä

2012-01-16T13:11:00.001+02:00

Arkiaamuisin heräilemme hiljakseen kahden. Molemmat poikkeuksetta hyväntuulisina. Venytetty hetki sängyssä pelkkää hymyä. Sitten raukeasti ylös vaipanvaihtoon, tyttö sitteriin, koira takaovesta ulos ja mutteripannu liedelle. Kahvi käden ulottuvilla siirrymme keinutuoliin aamumaidolle. Viimeistään siinä onnentunne tulvahtaa. Suloinen tunne siitä, ettei tekisi mitään muuta mieluummin. Ei maailmassa paikkaa parempaa, ei hommaa tärkeämpää. Onni on tässä.

* * *

Olemme vauvaperheiden kanssa ihmetelleet miksi MML:n, seurakunnan ja yli päätään kaikkien tahojen vauvaperheille suuntaamat kerhot ja palvelut ovat melkein järjestään aamuisin. Ensinnäkin, lapsi nukkuu usein yhdeksään ja heti kohta uudet päikkärit siihen päälle. Se aamu menisi siinä kotosalla niin mukavasti muutenkin. Ja vaikka vauva joskus heräisikin niin, että ehtisi puoli kymmeneksi liikkeelle, niin hosumiseksi menisi. Iltapäiväksi sen sijaan jo kaipaisi jotain meininkiä, ennen puolison palailemista työstä.

Takinkääntö Guggenheim -museolle

2012-01-13T08:34:00.003+02:00

* * *

Pakko myöntää, että alkaa mennä maku.

Jos pelkästä nimestä joutuu pulittamaan 24 miljoonaa, herää kysymys paljonko taidetta tai montaa muuta retuperällä olevaa asiaa voitaisiin avittaa sillä rahalla. Ystäväni sanoin: "Kyllä minäkin haluan tänne Guggenheimin, vaikka meillä on noin 80 museoa. Sen rahoitukseen vaan tarvitaan tulevina vuosina aluksi noin 200 miljoonaa, lisäksi 8 miljoonan lainanhoitokulut, ja noin 4 miljoonaa kasvaisivat kaupunginmuseon menot vuodessa. Kaupungin tulevien vuosien talousarviossa ei ole eurokaan lisää terveys- ja sosiaalitoimeen, eikä opetukseen ja koulutukseen"

Toiseksi: Taide ei ole ikinä ollut pytingeistä kiinni. Jos ne nykyiset 80 ei riitä tarjoamaan sopivaa seinätilaa esitella thaitheilua, niin paraikaa meillä seisoo täällä jos jonkinlaista rouheeta tehdashallia tyhjillään nytkin. Ja ne kävijäluvut, mistä hatusta ne on heitetty ylikaksinkertaiseksi esim kiasmankävijämääriin. Melkoisen optimistista. Sanon siis EI välineurheilulle!

Kolmanneksi heitto: Pitääkö kaiken olla aina Helsingissä. Ettei yksikään turisti parka eksyisi susirajan taakse? Tuo Skattan alue asettaa melko tiukat arkkitehtuuriset rajoitteensa museolle, jonka pitäisi saada irroitella muodoillaan! Miten olisi Tampereen Hatanpään komeat rantamaisemat?

Ja viimeiseksi: Täytyykö meidän koittaa ostaa jotain jo käytettyä ja valmiiksi pureskeltua ideaa apinoiden itsemme parrasvaloihin. Sen sijaan että meillä koitetaan täälä huutaa, että huomatkaa nyt meidät, mainitkaa ulkomaalaisissa lehdissänne, laittakaa kartalle, kun meilläkin on tämä suurenmaailman monumentti, tehtäisiinkin jotain ihan omaa?

Kikkelisguggelis, sano nyssäkin jotain!

* * *

Hellyyttävät kuvat menneen kesän sunnuntaikävelyltä. Ostimme kaksi piirustusta pieniltä taiteilijoilta. Tässä oli tekemisen meininkiä. Afrikka saa ehkä vielä odottaa?

Harmaa naama

2012-01-11T11:04:00.001+02:00

Tukka on lysyssä ja naama on harmaa. Tämä on se aika vuodesta, kun poskipunan pitäisi olla lakisääteinen.
En paljon päivänvalolla peiliin vilkuile, kun vietän kahdestaan päiviä lapsen kanssa kotosalla. Hämärä armahtaa Miestä, kun hän saapu toistä kotiin harmaan kotirouvansa luokse.

Käsikin on taas kiukustunut särkemään ja sekös vetää mielen matalaksi.

Jotain pitäis vissiin tehdä, kun ei enää ilkeä peiliin katsoa ja kevääseen on matkaa. Paljon olisi tehtävää, jostain aloitettava. Kaikki liikenevä aika on priorisoitava käden paranteluun. Silti. Mikrohiontaa ens hätään?

* * *

Joko ehditte ihmetellä kuvia? En minä sentään lattialle ole heittäytynyt epätoivoissani! Tämä on ajatusleikki. Heittäydyin raskaana ollessani vauvaperspektiiviin. (Hyvä että pääsin siitä ylös.) Tältä hänen kotinsa näyttää, kun hän pötköttelee peitolla lattialla.

Nyt

2012-01-08T15:09:00.000+02:00

Yleensä huomaan sen aina pahimmalla hetkellä, silloin kun uudet pakasteet pitäisi lykätä pakkaseen. Mutta nyt, nyt on juuri sopiva sää kantaa pakasteet kuistille ja sulattaa pakastin!

Lupaukset käytäntöön

2012-01-05T11:20:00.002+02:00

Jotta ei jää ihan puheiksi vaan, niin ikäänkuin kannusteeksi itselleni postaan valmistuvista projekteista välillä tännekin.
Uusi tuuli puhaltaa siis vaatekaappiinkin asti ja meneillään on jättiurakka:

Kannoin neljä isoa vaatekaapillista sisävaatteita ulos tuulettuaan. Tällä vaatemäärällä vaatettaisi pienen kylän. Hävettää. Mutta käytän tuttua puolustusta. Kun paino on pysynyt lähes samana viisitoista vuotta, vaatetta kertyy.

Villavaatehan kaipaa lähinnä tuuletusta, mutta rajansa kaikella. Kun vaatteet ovat seisseet kaapissa vähällä käytöllä vuosikaudet riivin villapuserot väreittäin ikean jättikasseihin ja kyyditin pesuhuoneeseen. (Sitä ennen valikoin kierrätykseen ne, joita en usko käyttäväni seuraavaankaan vuoteen.)

Muun pyykin lisäksi olen urakoinut nyt villanpesuohjelmalla viisi ylimääräistä koneellista villavaatteita: Sen jälkeen koneellinen punaisia, vihreitä, sinissiä ja ruskeasävyisiä villiksiä roikkui kukin pari vuorokautta ulkokuistin suojissa tuulettumassa. Ei mikään pikku-urakka, pyykkiäkun riittää muutenkin joka päivälle.

Ullakkoon asti en jaksa. Se urakka odottakoon kevääseen. Vintti on pakkasen puolella! Hyrrrr. Kuolevatpa kaikenmaailman ötökätkin, jos sellaisia siellä sattuisi olemaan.

Pulkassa

2012-01-04T10:41:00.002+02:00

Vaari oli oikeassa vaunujemme suhteen: on onnetonta työntää hangessa vaunuja, joiden etu ja takapyörät ovat eri kohdilla! (Pienet kääntyvät etupyörät kapealla) Sen sijaan, että puskisi väylää kahdelle pyörälle, joutuu tekemään neljä uraa lumeen. Onneksi naapuri tyrkkäsi jo viime kesänä pihavajaa siivotessaan aidan yli poikiensa vanhan pulkan, joka nyt pesastiin, vuorattiin ja lähdettiin koiran ulkoilutukseen. Lapsi oli silmät ymmyrkäisenä, kun sai katsella maisemia.

* * *

Eilen ihastelin katutaidetta

Kolme on paljon

2012-01-03T13:32:00.006+02:00

Katson ilolla eteen ja taakse. Kiitos vanha vuosi, tervetuloa uusi vuosi. Piruuttani nostin riimunkin, vaan tinat jäi valamatta tänäkin vuonna.

Yltiöpositiivisuuden puuskassa tein kolme lupausta tänä vuonna.
Yhtä niistä kainostelen paljastaa, mutta kaksi saatte tietää:

Aion raivata tilaa uudelle. Sekä sieluni että maallisen tomumajani asuntoon:

Aion viimeistellä ja saattaa loppuu mahdollisimman monta keskeneräistä projektia. Vapauttaa energiaa uuteen. Aion käydä kaappini läpi ja tehdä tilaa, en uudelle tavaralle vaan uusille ajatuksille.

* * *

Ensimmäinen loppuunsaatettu työ: Paksu lämmin putkilo tuuleen ja tuiskuun. Kaulaa vasten pehmeä harmaansininen puuvillatrikoo. Purettu ja kudottu. Malli omasta päästä. Aloitettu vuonna 2010. Loppuunsaatettu yön hiljaisuudessa 01.30.

Tästä hyvillä mielin syntyi lupaus mahdollisimman monen projektin loppuunviemisestä!

Laiskottelua

2011-12-29T12:51:00.001+02:00

Joulu kävi luonamme sukulaisissa täyteläisenä ja suloisena. Sitten kotiin tullessa iski laiskuus. Söimme suklaata ja katsoimme Don Draperin pyristelyä kolme päivää. Mitään emme tehneet.
No vaihdoimme sentään joululahjaksi saamani remonttihousut suurempiin ja samasta paikasta löytyi Miehellekin pilkkihaalari. (Voitteko kuvitella miltä saatamme näyttää parin vuoden päästä kun seisomme kaikki kolmessa eri koossa puistossa haalareissamme.)

Aamulla Mies töihin ja minulla alkoi tuttu rumba. Puetaan ja riisutaan päiväunille, pyöritetään siinä sivussa pesu ja tiskikonetta, laitetaan ruokaa, ravataan rappusissa laps toisessa, luuttu toisessa kädessä -tiedätte kyllä kuvion: aamusta iltaan riittää tekemistä. Unissani pesen tiskirätillä kaivinkoneita. Freud?

Jotenkin tuntuu, että tämä touhuaminen on kyllä kuitenkin parempi. Laiskottelupäivinä käsi hakeutui uudelleen ja uudelleen konvehtirasiaan, vaikka jo huonoa teki. Iltaisin sokerihumalassa uni ei tullutkaan. Helpotus, että suklaa loppui ja arki alkoi. No kokonaista kaksi päiväähän tätä arkea tässä on. Hyvä pehmeä lasku.

Jos vajoan takaisin laiskuuteen, toivotan teille kaikille jo tänään

Hyvää Uutta Vuotta 2012!

Ja valkeus tuli!

2011-12-22T12:47:00.000+02:00

Ihana hentoinen lumihuntu oli valaissut maailman yön aikana! Mennään niukinnaukin pakkasen puolella, mutta se riittää. Ei tarvitse luututa koiraa joka piipahduksella ulos, kodin jokaisen lampun ei tarvitse palaa, ja tekee mieli ulos.

Eilen lyijykynä sai väisyä hyllynreunoilta, kun leimasin lastenhuoneen vaatteiden nimikyltit. Minulla on viimeksi lapsena olluit leimasimia. Ne kuivuivat aina alta aikayksikön. Mokon kirjainsetti oli vastustamaton. Toivottavasti laatuhintasuhde kohdillaan. Ostin sen itselleni joululahjaksi, enkä tietenkään malttanut edes jouluun. Kyllä on helppoa olla aikuinen! Saa tehdä niinkuin huvittaa.

Jossain kumman raossa...

2011-12-21T13:10:00.003+02:00

... joululahjat on saatu ostetuksi ja on jopa iso kasa itse tehtyjä mukana. Ennätysaikaan, ja minä kun pelkäsin, etten ehdi ollenkaan: Pikkuriikkinen tuppasi heräämään jo aina kaupan tuulikaapissa. Itäkeskusta hän inhoaa erityisesti. (snobi) Ja netissä surffailuani hän protestoi vähintään yhtä tarmokkaasti. Ehkä juuri siksi kaikki oli valmista ennätysaikaisin. Pistin töpinäksi jo lokakuun lopulla ja lahjakasa on ollut tuossa valmiina jo pitkään. Henkilökohtainen ennätykseni. Haukon henkeä. No totuuden nimissä, on vielä yksi, jotka pitää viimeistellä.

...olemme tavanneet runsaasti ystäviä, on kutsuttu ystäviä kotiin, käyty kylillä syömässä, tupareissa, pikkujouluissa, lastenkutsuilla ja sukulaisten kanssa joululounaalla. Lukuunottamatta muutamaa kertaa, olemme hämmästyneitä, miten helpoa on ollut olla menossa mukana vauvan kanssa. Joskus on meno yltynyt sellaiseksi, että lapsella on ollut kuulosuojaimet päässä. Hän ei ole niistä moksiskaan!

Tietysti ne vierailut ovat toisenlaisia. Mennään päikkäreiden välissä ja lähdetään, kun uniaika taas koittaa...tai toinen meistä käy virittämässä lapsen unille vaunuun.

Mies totesi juuri eilen, että meidän kohdalla ei ainakaan pidä paikkaansa, että vauvaperhe vetäytyy omiin oloihinsa. Olemme kiitollisia tästä helposta vauvasta näiltä osin, voisi olla toisinkin.

...lomaakin on suunniteltu. Thaimaa toiveissa. Meitä kyllä jännittää miten aikaero ja vieraat kuviot vaikuttavat vauvan uneen ja miten ne yöt siellä sujuisivat. Meilläkun on ollut aikamoista showta nukahtamisien kanssa viimeisen kuukauden. Unishowsta lisää myöhemmin. Kunhan jaksan. Tänään en jaksa. Viime yö oli uuvuttava.

2011-12-14T11:16:00.001+02:00

Sain tämän Mieheltä kolme vuotta sitten. Paras joululajani miesmuistiin. Siihen tietysti sisältyi se suloinen ajatus, että Mies täyttää sen. Ensinmäisenä vuonna Mies panosti sisältöön ja kuukauden päivät heräsin joka aamu kuin lapsi. Kauniiden viestien lisäksi luukuista löytyi mitä kummallisempia asioita. Mm. omia hukkuneeksi luulemiani pienesineitä. Minulla on sellainen mielikuva, että olen kirjoittanut tästä aikoinaan.

Tänä vuonna luukut ovat pysyneet tyhjinä, vaikka toin sen jopa tyrkylle. Tässäkin taitaa näkyä se, että talossa on uusi *työnantaja. Esitin toivomuksen, että Mies täyttäisi luukut vielä kerran minulle ensi jouluksi ja sitten seuraavana vuonna, kun lapsi osaa jo odottaa joulua täytän sen hänelle. Olen niin riemuissani siitä, että talossa on lapsi tulevina jouluina, että joudun pidättelemään itseäni, etten alkaisi täyttää tuota kalenteria pikku yllätyksin samantien.
Joulu tulee kuin varkain on uskomatonta, että aatto on ensiviikolla.
Nuo amaryllikset ovat kukkineet minulle maljakossa jo kaksi viikkoa!

* Työnantaja istuu tuossa sitterissä ja pitää katkeamatonta puhetta. Näyttäisi juttelevan sormilleen. Hampaita kutittaa yhä, ja olen ommellut kuolalappuja, jotka ovat vääntyneet suussamme kuolalumppujen kautta Kuala Lumpur:eiksi. Purulelujen imeskely auttaisi, mutta ne tahtovat vielä tipahtaa käsistä. Esineisiin kyllä tartutaan jo, mutta se vaatii keskittymistä. Samanlaista suoritusta edeltävää hiljentymistä tapaa Olympialaisissa. Sitten tähdätään ja muutaman hudin jälkeen esine on kädessä!

Tänään tykkäsin tästä.

2011-12-12T12:41:00.000+02:00

Pätkäavioliitto voisi saada kumppanin tsemppaamaan aamenenkin jälkeen.

Haalarilaahustus

2011-12-10T14:52:00.007+02:00

Satakahdeksankymmentäseitsemän senttinen isäni osti kaksi kymmentä vuotta sitten hintsusti liian pienen pilkkihaalarin. Hän antoi sen Miehelle muutama vuosi sitten, mutta se oli hartioista pieni. Kun se siinä roikkui eteisessä, niin minä vetäsin sen jokin sysimusta talvi ilta päälleni koiran ulkoilutukseen lähtiessäni. Käärin puntteja ja hihoja 10 centtiä. Laahustin siinä suloisessa lämmössä läpi tuulen ja tuiskun monta iltalenkkiä sinä talvena. Sanomattakin selvää, että naapurit eivät tunnistaneet...tai eivät ainakaan moikanneet. Mikä on tietysti kaksi eri asiaa.

Kaivoin sen äsken ullakolta esiin ja siksakkasin vihdoin puntit ja hihat sopiviksi. Leveähän se on, olen kuin giganttivauva sen sisällä. Mutta siihen aion tänä talvena hypätä kun itkuhälytin pärähtää tai kun on mentävä iltalenkille, vaikka räntää tulisi vaakatasossa.

* * *

PS. Mies oli unohtanut kertoa, ettei hän lähdekään Etelä-Afrikkaan, muisti vasta kun pyysin tuomaan erästä paikallista voidetta! Olin hetken niin ärsyyntynyt, (turhaan täälä keräsin henkisiä voimavaroja yh-jaksoon) etten huomannut olla edes helpottunut. Mutta yhtä kaikki, hän on nyt täällä!

PPS. Ostetaan rengaskantoliina kivalla kuosilla! Jos sinulla ylimääräinen ota yhteyttä.

Naurua

2011-12-09T11:36:00.002+02:00

Pikkiriikkinen on alkanut naureskella ääneen. Sellaisia hekotuksia on tullut jo viikon pari. Mutta nyt kuuluu ihan naurua ja riemunkiljahduksiakin. Tai sitten kiherrystä, jos vaikka pusuttelee tai pompututtaa sylissä. Ihan omatkin ilonaiheet hällä on. Eilen istui sylissäni, mielestäni mitään ei ollut tekeillä, mutta hänellä oli niin hauskaa, että nauratti.

Se on niin mahtavaa, että teen kaikenlaisia temppuja kaiken aikaa, saadakseni kuulla sitä naurua! Ehkä niillä voimin taas jaksetaan kuusi päivää täälä kahdestaan.

* * *

Päivät alkaa olla niin pimeitä, että on vain hetki aikaa ottaa kuvia luonnonvalossa.

Pikkujouluaika

2011-12-08T12:47:00.002+02:00

Kahdesta puolentoista euron hyasintista saa näyttävän asetelman, jos viitsii vähän penkoa kaappeja ja kuopsuttaa sammalta.

En muista mistä tämän risunauhan ostin, mutta jos sellaisen löydät, on se monivuotinen ilo. Liota hetki lämpimässä vedessä ja muotoile aina kunkin maljakon tai kranssin ympärille ja anna kuivua muotoon.

Vähän multaa pohjalle.

Varovasti irroitetut sammalmatot katteeksi. Meiltä löytyy ainakin sammalta ihan omasta nurmikostakin kylliksi! Mutta ei enää tarvittaisikaan, mutta kauniisti jäkälöitynyt oksa tai käpyset ja muut kuivakoristeet, joita ainakin minä olen kuljetellut kotiin ympäri maailmaa pääsevät käyttöön.

Kuivatut mandariinin viipaleet ovat kauniita sekä kuusessa että joulunajan asetelmissa. Ei ole vaikea tehdä!

* * *

Eilen oli "kylän naisten" pikkujoulut. Aloitimme jouluostoksin Kruunukirpun ihanissa tiloissa Mariankatu 12:ssa. En ole pitkään aikaan niin kaunista putiikkia nähnyt. Kruunukirppu yhdistää rennosti uutta ja vanhaa. Etualla on sisustusta, toisaalla leluja ja soman sokkeloisen tilan takahuoneissa hyväkuntoisia secondhand -lastenvaatteita. Siitä jatkoimme Arabian rannan K3 -ravintolaan, joka sekin seissyt paikallaan Kotisaarenkadulla vasta puolisentoista kuukautta. Tyylikkäässä, mutta kotoisessa tilassa nautiskelimme tapas -tyyppisen illallisen ja nautimme siitä, että saimme istua rauhassa, keskeytyksettä syödä ja juoda kahvin kuumana! Siinä samalla hoitui naisten kesken hämmästyttävän moni asia. Ehkä maailma on yhä miesten, mutta naiset sitä pyörittävät, kävi mielessä. Rakkaus on suurin energian lähde.

Hirveän hyvää

2011-12-03T16:43:00.002+02:00

Olen iloinnut ystävän puolesta, joka sai töitä! Hän vitsaili parantuneensa "lapsispitaalista". Siltä se kuulemma tuntuu hakea kahden pienen lapsen äitinä töitä muutaman vuoden paussin jälkeen. Monessa haastattelussa oli lämpötila pudonnut monta astetta, kun oli tullut ilmi että pienten lasten äiti...Mutta nyt on lyöty kättäpäälle mieluisesta paikasta! Iso juttu näinä aikoina.

Mummi ja Vaari piipahtivat perhetuttujen kanssa matkalla Tallinnaan. Toivat niin komean kuusen jalan, että sellaista ei kaupasta saa. Painavassa käsintehdyssä rautajalassa ei kuusi kaadu hirjimmassakaan menossa. Ja vettäkin sinne mahtuu niin, ettei joulupuu kuiva, vaikka jäisikin muutamaksi päiväksi oman onnensa nojaan.

Kohta työnnetään hirvipaisti uuniin ja toivotaan, että on yhtä maukasta kuin eiliset hirvipihvit. Oli hirveän hyvää Viinilehden vuoden 2011 punaviinin* kanssa. Minä en ole viimevuosina juuri punaviinistä innostunut mutta tätä ostettiin heti tänään lisää.

*Tommasi Viticoltori, Ripasso 2009

Tiibetin tyttäret

2011-12-02T12:47:00.002+02:00

"Tiibetin kansa leviää ympäri maailmaa kuin muurahaiset ja buddhalainen usko tavoittaa punaisen miehen maan, kun rautalintu lentää ja hevoset kulkevat pyörien päällä"

Tiibetiläinen ennustus 700-luvulta

Tuo Tiibetin tyttärien takakannen teksti sai vilunväreet kulkemaan selkääni ja nappasin sen kirjaston BestSeller -hyllystä silläkin uhalla, että en ehdi sitä viikossa lukea. Ahmasin ekana päivänä taskulampun valossa sängyssä 60 sivua. Olo oli kuin pahaisella lapsella, joka uhmaa nukkumaanmeno aikaa.

* * *

Lapsi ei malta nukkua. Ja sen minkä nukkuu hän haluaa nukkua vain tissi suussa. Mietin mikä muu saisi olon yhtä turvalliseksi. Koitin muutamana yönä heijata uneen antiikkikehdossakin, mutta lapsi ei ymmärtänyt senkään päälle! Kapaloon en laittanut, mutta huomasin että lapsi nukahtaa helpommin, kun huitovat jalat ja kädet rauhoittelee taittamalla peitonreunat nyytiksi. Ja myssy päähän. Konstit taitaa olla aika iänkaikkiset, mutta itse taitaa olla jokaisen kokeiltava omat keinot. Ja mikä toimii tänä yönä, ei välttämättä toimi ensi yönä. Mutta näillä konsteilla nukuttiin edellisyön viiden tunnin sijaan tänä yönä 10 tuntia. Voi autuutta!

Vielä ehtii auttaa

2011-11-29T13:58:00.005+02:00

Paketoin tänään kaksi aivan erityistä lahjaa...lapsille, joiden kuusenalunen saattaa olla tyhjä.

Pirautin tämän asian vuoksi muutamana päivänä itkun jos toisenkin. Tuntuu niin pahalta, että täälä Suomen lintukodossakin on lapsia, joilta puuttuu hoivaa, huomiota ja turvallisia ihmisiä. Lapsia joita kukaan ei hae jouluksi kotiin. Pieniä ihmistaimia, jotka ovat kenties muuttamassa lastenkodista omilleen. Nuoria, joille joulu saattaa olla taas yksi tuskainen muistutus siitä, miten yksin he ovat.

Tiedän, että siellä lankojen päässä on suurella sydämellä varustettuja ihmisiä ja uskon, että jos vain sinulla on hetki aikaa, niin rahasta auttaminen ei luultavasti ole kiinni...

http://www.valve.fi/joululahjat/
https://www.facebook.com/#!/joululahjakerays

Filmitähti puuhkassaan

2011-11-27T11:35:00.001+02:00

Orava on matkalla ruskeasta hopeaan

Tänä vuonna oravilla on tuuheat hännät. Taitavat tietää korean ulkomuotonsa, kun niin auliisti pihapuissamme poseeraavat. Tämä on ainakin malliainesta, osaa valita taustansakin oikein.

Orava on yksi suosikeistani, enkä voi mitenkään yhtyä Sinkkuelämää -sarjan tuttuun hokemaan, että "orava on vain tuuheahäntäinen rotta", vai miten se meni. Ehkä ne puhuvat niistä paikallisista tikutaku-oravistaan.

Tämä meidän kotoinen orava kuuluu suomalaisuuteen ja lapsuuteen. "makeasti oravainen makaa sammalvuoteessaansa..." ja "Kas kuusen latvassa oksien alla", soi suomalainen lapsuus.

* * *

Isä ja tytär lähtivät heti sängystä ponkaistuaan katsomaan serkku-tytön lätkätreenejä. Jotenkin suloista. Pikkueskimo toppapuvussaan isän kainalossa. Mahtaako päätyä kaukaloon hokkareissa vai kaunokeissa? Minä jäin autuaana kotiin nautiskelemaan hiljaisesta aamusta. Maitokahvi oli loppu. Kaadoin surutta kermaa. Autuasta.

Nolona

2011-11-24T12:54:00.001+02:00

Nousin vartalo kivistäen ja toisessa rinnassa kipeä kohta. Niin kipeä, että sattui kävellä. Tätäkö se väsymys povasi? Hissuttelin aamun hitaasti liikkeelle. Kaatelin mehulaseja, tiputtelin tavaroita mennessäni ja jatkoin tohelointia. Puin lapsen sitten päikkäreille ja lähdin kärrittämään ja koiraa ulkoiluttamaan.

Siinä kävellessäni kyykistyin laittamaan koiran hihnaan ja näen housunpuntistani pilkistävän mustaa kangasta. Sopivasti työmiehiä kävelee vastaan. Koitan vaivihkaa nykäistä alas valahtaneiksi eilisiksi pikkuhousuiksi luulemani kankaan pois puntista. Vaan sepäs ei lähde.

Otan kunnon otteen ja vedän, ja veeeedän ja veeeeeeeeedän...kokonaiset legginssit pois housuistani!! Miten on mahdollista, etten ole tuntenut niitä kiskoessani kohtuullisen kapoisia farkkuja jalkaan? Ja enkö ole katsonut koko päivänä peiliin?

Siinä kaiken kivistyksen keskellä taivun kippuraan nauramaan. Lapsen saaminen todella vetää huomion pois itsestä. Hyvässä ja pahassa.

Tähän ei ole tilannekuvaa valitettavasti,
mutta laitetaan arkistosta syksykuva!

* * *

Lapsonen on ihana. Sain eilen mahtavan videopätkän laululeikeistämme.
Hän on yhtä hykerrystä ja hymyä, kun häntä leikittää. Kamera vaan on niin kummallinen juttu, että usein kun häntä olen koittanut kuvata, hän hiljenee suu tötteröllä tarkastelemaan tuota apparaattia.

Meinas käydä köpösti

2011-11-23T12:10:00.001+02:00

Rupesin väsyneenä tekemään lanttulootaa. En ollut ennen tehnyt. Luin ohjeesta, että 4 rkl sinappia enkä epäillyt yhtään. Melkein kimmastuin, kun jääkaapissa ei ollutkaan yhtään sinappia. Vastahan sitä oli montaa plaatua siellä pilaantumassa.

No muistin, että maustekaapissa on sinapinsiemeniä (vuodelta viisi nekin?) Siinä sinapinsiemeniä etsiessä silmäni osui siirappipurkkiin. Kulmat kurtussa mietin, että kas kun ei reseptissä ollut siirappia. Sitähän lykätään joka ruokaan, joka yhtään joululta haiskahtaa. Kaivoin paketin roska-astiasta tarkastaakseni, että eikä todellakaan yhtään siirappia.

Ja kas mokomaa, olihan siinä siirappia, mutta sinapista ei puhuttu sanaakaan...

PS. joskus se on ihan muutamasta kirjaimesta kiinni. Mutta olisiko se nyt voinut ihan kamalalta sinapinkaan kanssa maistua?

Joskus hätäinen on hyvä

2011-11-22T12:52:00.002+02:00

Hyvää kannattaa odottaa, mutta kun sen näkee on paras toimia heti. Varsinkin jos viimeistä paria viedään!

Matkalla keramiikka harrastukseen näin lempikenkäkauppani näyteikkunassa pilkistävän jotain kauan etsiskelemääni. Ostopäätös syntyi siinä kadulla: jos vain nuo ovat kokoani ja tuntuvat hyvältä jalassa, en paljon hintalappua vilkuile, ajattelin.

Ja ne olivat!! Mikä tuuri, viimeisenä jäljellä koko 38 ja täydellinen istuvuus. -20% tasoitti vähän hintalappua. Sydän läikähti.

Siinä ei kauaa nokka tuhissut. Ja näin yhden yön nukuttuanikin ne tuntuvat yhä täydellisiltä.

Huurteessa

2011-11-20T14:13:00.017+02:00

Ensimmäinen yöpakkanen tuli. Ulkona on ihana raikas aurinko, mutta minä olen sisällä ja kärttyinen. Ja siksi tietenkin vihainen ennenkaikkea itselleni.

Tänään minusta tuntuu kuin olisin lapsi, joka on haettu viimeisenä päiväkodista. Lapsi, joka alkaa uudelleen itkeä päivällä polveen tullutta asfaltti-ihottumaa nähdessään vanhemman tutut kasvot.

Mies on kotona vihdoin. Ehkä tämä on sellainen post-stressireaktio pitkän ponnistuksen jälkeen. Koitan nollata. Tältä istumalta päätän, että jätän kärtyn taakseni. Annan kärtyn kutistua nurkkaan, sillä aikaa kun otan vielä toisen kupin kahvia.

Sitten teen jotain mukavaa.
Täälä on pitkästä aikaa myös sisustusprojekteja tekeytymässä.

* * *

Vielä ehtii tehdä jouluksi modernin himmelin. Päivitän vielä mittoja sinne kommenttilootaan kun ehdin, joku olikin niitä kysellyt.

Kuulennolla

2011-11-16T18:09:00.001+02:00

Kaikki tapahtuu nyt rytinällä. Vaikka nämä ovat pieniä askelia ihmiskunnalle, ne ovat suuria askelia täkäläisittäin. Tähän asti Pötkylä on ollut melkoisen liikkumaton nyytti, nyt maailma on alkanut avautumaaan hänelle ja hän maailmalle:

Isän ollessa maailmalla (parhaillaan Bangkok)tehtiin ensimmäinen pitkä kyläreissu Tampereelle. Viisi päivää reissussa ja tavaraa kuin oltaisiin muutettu Siperiaan.

Sielläpä alkoi tyttönen liikkua kellon viisarin lailla ja kas vain on yhtäkkiä aina poikittain sängyssä, kun yöllä herättiin.

Samaan aikaan "löytyivät kädet". Niitä voi tutkiskella puolikin tuntia suu tötteröllä. Mainioita leikkikaluja nuo kädet ovatkin -kulkevat aina mukana!

Yöt olivat melkoista viuhtomista, ja omia ääniäkin ihailtiin yötä päivää. Meno oli öisin sellaista, että oli vaikea tietää oliko hän unessa vai hereillä. Nukuttuani pitkään reippaan pituisia ja rauhallisia yöunia, heräilin vaihteeksi taas joka toinen tunti.

Kaupan päälle kuolaakin tulee siihen tahtiin, että eikös sieltä kohta mahda hammasta pukata, no sekös kitisyttää.

Kotiin tultuamme yöt rauhoittuivat ja saimme rutiineista uudelleen kiinni. Vaikka reissussa oleminen oli rankkaa oli hyvä lähteä liikkeelle, ettei nämä seinät ala kaatua päälle.

PS. pääsin osteopaatille tänään. Tuntuu hurjan hyvältä, taisin saada apua vaivoihini. Kiitos M kun kärritit sen aikaa!

Isälle maailmalla

2011-11-13T11:49:00.000+02:00

Hei isä! Toivottavasti netti toimii siellä Kiinan pöpelikössä. Vai mahdatko olla jo matkalla Bangkokiin? Meillä on iso ikävä, juhlitaan kun tulet kotiin!

Hyvää ensimmäistä isänpäivää! Rakastamme sinua.

Ps. Vaari sai Nuppusen aamulla kainaloon, kohta mennään onnittelemaan Iso-Vaaria.

Runo

2011-11-11T21:57:00.001+02:00

Tämä on kuin runosta, laulusta tai tarinasta.
Mihin nainen sinisessä puvussa on menossa?
Laittautuuko hän parhaillaan peilin edessä?
Oliko hän jossain jo eilen?

Vai ottaako hän puvun välillä kaapista
tuulettumaan juhlien toivossa?

Takaisin ruotuun

2011-11-07T11:21:00.002+02:00

Pääsi vähän lipsahtamaan ruokapuoli hunniggolle. Tummaa suklaata meni kuukaudessa jotakuinkin samanlainen satsi kuin koko tähän astisessa elämässäni. Ja maistuivat ne muutkin herkut. Oli laitettava stoppi, kun lipsuin kohtuudesta ilta toisensa jälkeen.

Rupesin taas vanhalle hyvälle hiivaton, sokeriton, viinaton, -dieetille. No viinaksia ei ole kulunut muutenkaan, mutta hiilarin tarve tuntuu olevan loputon, kun päivät pimenee... No kahvia sentään on saatava, hulluuksiin ei ruveta!

Nauratti omat dieetit kun näin lähikaupasta lounasaikaan poistuvia työmiehiä. Niillä oli lounaaksi mitä kullakin. Eräälläkin kainalossa olut ja kokonainen viineripitko. Buahhahhah!

Kalapeitto

2011-11-05T12:56:00.001+02:00

Lapsen köllöttelypeitto tuli valmiiksi. Jos joku olisi näyttänyt minulle etukäteen, että tuollainen siitä tulee, olisin sanonut että en jaksa! Minusta on aina ollut rasittava ajatus ommella mitään käsin, mutta tähän tuli suorastaan pakkomielle. Viime kesänä kun en juuri muuta voinut supistelujen takia tehdä, istuin ja pistelin sitä menemään vähän kerrallaan.

Jos peiton unohtaa lattialle hetkeksi ilman lasta, löytää siitä koiran. Mustasukkainen poloinen!

Peitto on tehty vanhoista sammareista ja langanlopuista. Tytön nimen tein ristipistoin vasta muutama viikko sitten. Tökerösti tuhrasin sen kuvista pois Miehen koneelta löytyneellä PaitBrushilla. Haha, en ole koskenut moiseen kökköohjelmaan sitten 90-luvun alun!

Ei loasta tietoakaan

2011-11-04T13:13:00.012+02:00

Kuljimme tästä monena päivänä ja aina oli kamera kotona, sitten vähän mutta ratkaisevasti myöhässä kuvasin paikan, jota joka päivä ihastelin.

On ihanaa päästä päivänvalolla ulos. Saapi nähdä iskeekö kaamosväsymys nyt ollenkaan, kun ei tarvitse viettää valoisia tunteja toimiston hämärässä. Valohoitoa Pikkiriikkisellekin. Hän selvästi viihtyy silmät ymmyrkäisenä katsellen puiden latvoja.

On vaikea uskoa, että on jo lokakuu.

PS. Hittolainen, nythän on MARRASKUU, ja joku sen ehti jo kommentoidakin.

Naurettavaa. Tätä menoa lapsi menee jo huomenna kouluun.

Kestoista vielä

2011-10-30T14:04:00.004+02:00

Kestoilua liivinsuojissakin: vanhoista huovutetuista villapaidoista syntyy lämpöiset ekosuojat.

Kiitos suuresti kaikista yksityiskohtaisista kommenteistanne edelliseen kestovaippa bloggaukseeni. Nousi paljon ajatuksia kaikista näistä huomioista, näkökannoista ja kokemuksista, ja koska mulla taas loppui aika vastailla jokaiselle henk koht. Jatkan vielä uudella kirjoituksella kommenttienne siivittämänä!

En tiennyt että kuivaliinojakin on jos jonkinmoisia, meillä on ollut riisipaperi käytössä, ihan toimiva sekin, mutta taidampa laittaa ostoslistalle nuo pestävät Cool Maxit.

Meillä on päätetty (köh, köh, toisin sanoin minä olen päättänyt ja mies on ollut hyväksyvästi hiljaa, mikä on tulkittu myönnytykseksi) nyt edetä vuoroin kestolla ja vuoroin kertiksellä. Kuten Jasss sanoi, yksi ainut kestolla korvattu vaippa on 365 vaippaa vähemmän vuodessa kaatopaikalla, joten viisi kestoa päivässä on 1780 vaippaa vähemmän per vauva kuormittamassa jäkkipolvia!

Mutta vielä minulle jäi kysyttävää:

Usealla valmistajalla on sekä tarranauhallisia, että nepparillisia kestoja. Moni tuntui suosivan nepparillisia kestoja. Perustelitte hyvällä säädettävyydellä. Maitolaiturin kyllikit kommentoi, että Bumgeniiuksen samalla koolla selvisi pikkuvauvasta kaksivuotiaaseen ja joku muukin oli säädöillä selvinnyt samoilla vaipoilla pitkään.

Mikä tekee neppareista paremmat / paremmin säädettävät kuin Tarranauhat. Maalaisjärki sanoo, että tarroissa on "portaaton säätö" ja näin ollen saisi juuri sopivalle tiukkuudelle. Sama ääni jatkaa, että nepparipöksyt taitaa olla taipuisammat. Tarrat on kuitenkin vähän kankeet?

Hyvä kommentti oli sekin, että jos on kovin ripakinttuinen muksu, niin falskaa. Meillä ei ole falskannut, mutta neitokaisella on ns. lihaa luitten ympärillä piisalti ;) joten vissiin ideaali kestovaippailija sikäli.

Ja samoilla linjoilla Joolan kanssa ollaan eli yksi kestoilunperuste on meillä juuri haju. En voi sietää sitä tunkkaista kemikaalihajua, joka kertakäyttövaipoista pöllähtää, kun pienikin pisu sen kostuttaa. On muuten sama haju kun mikä tulee kaupan keittiörätistä kun sen kastelee eka kertaa. En edes viitsi mennä siihen, mitä lapsen ihoon saattaa imeytyä, kun on tuollaiset dunkkaavat kemikaalit ihoa vasten.

Vastapainona täytyy sanoa, että älkääpä ihmiset laittako liikaa pesuaineita pyykkiin, jää ne myrkyt siitäkin ärsyttämään ihoa. Varsinkin jos märkä kangas hautuu siellä vaipassa ihoa vasten. Pesupähkinäjauheestakin ajattelin sekoittaa nestemäisen pyykinpesujauheen nyt samaan syssyyn, kun opin, että sitä on jauheenakin.

Meillä kokeillaan nyt kesto-kertis-kesto vuorokokeilulla hetki. Olen ajatellut tilata 5 kpl myllynmuksujen all in one taskuvaippoja ja 3 kpl tavallisia taskuvaippoja ja muutaman Fuzzy Bunzin nepparivaippan. Ja vielä cool maxin pestäviä kuivaliinoja paketin. Kuulostaako järkevältä?

Vielä pitää osata valita sisäpintaan Bambujoustofrotee, Coolmax, kuivaliinaneulos tai mikrofleece! Pohdin, mikä vähiten hautova lapselle?

Lueskelen vielä kaikki kommenttinne tarkkaan ja mietin sitten tilauksen.

Kestoilusta kerrakseen?

2011-10-27T09:15:00.003+03:00

Meidän kestovaippailu saa kohta nolon lopun. Tämä on ihan surunaaman paikka. Siis tässä se tulee :( -noin, olikin ensimmäinen ja viimeinen tässä blogissa!

Ensin oli kokeilussa Imsevimsen vanha malli, mutta enhän minä raaskinut niitä käyttää, kun tuntui, että vastasyntyneen herkkä iho ihan raspaantuu niistä olivat karheita ja kuorivaipan kanssa kankeitakin. Tuntui, ettei hän taivu liikkumaan. Tomera serkkunsa on kyllä urheasti pitänyt niitä ja hyvin on mennyt. Perinnöksi kun saimme, niin luontoon otti luovuttaa ja koitin jopa muokata niitä ompelemalla niihin omia virityksiä lisäksi, mutta ei!

Sitten löytyi ihania taipuisia pehmoisia ja toimivia, mm Myllymuksuilta niitä saa, innostuttiin uudelleen.

Haettiin oikein Vuosaaren Piilosta, kestovaippavuokraamosta, monenmoisia testiajoon, mutta sitten taas nousi seinä pystyyn. Vaippaihottumaa rupesi ilmestymään. Minä kiiruusti pettyneenä vaihdoin kertiksiin taas, nyt otetaan ilmakylpyä ja katsotaan joskos se siitä. Hyvältä näyttää, lähti parantumaan, mutta...

Neuvokaa ja kertokaa kokemuksianne. Miten teillä on onnistuttu? Onko onnistuttu? Mitkä on niksit? Onko iho pysynyt hyvänä? Mikä paras merkki, onko vielä toivoa, pelastuuko maailma...vai kasvaako roskavuori?

Joka syksy

2011-10-25T18:59:00.002+03:00

Joka syksy Mies kiipeää puuhun, pyöräilykypärä päässään ja pudottelee sieltä viisimetrisiä oksia alas. Minä partioin kadulla ja varoitin ohikulkevia. Joka syksy ne ohikulkevat jaksavat ihmetellä, että mikä puu tuollaisia eksoottisia puolimetrisiä lehtiä tuottaa. (Niitä on naurettava edes haravoida, eivätkä lehtiruodit maadu yhdessä kompostikierrossa.)

Joka kesä villiviini peittää talon yhden seinämän ja uhkaa vallata koko talon. Joka syksy kiskomme liaanejaan alas kaksin käsin. Tänä vuonna tein liioitellun ison kranssin ja kiinnitin se nippusiteillä aitaan.

Joka syksy tulee hetki kun ruukuissa ulkona kesänsä viettävät Eilen tänään huomenna -pensaat on kannettava sisään. Se on käännekohta. Silloin se on menoa.

1642 kuvaa

2011-10-23T16:07:00.002+03:00

Purin viikko sitten kameran. Siirsin kuvat kovalevylle talteen. Olen siitä asti kamppaillut arkistoinnin kanssa. Nimennyt, siirrellyt kansioihin, polttanut varmuuskopioita noista tärkeääkin tärkeämmistä hetkistä. Selkäkin meni ihan totaalisesti jumiin. Ja tuli sellainen tarinoiden ylipaisuntareaktio, että en saanutkaan mitään tänne blogiin. (!?) Sulattelin vain hetkiä. Ja elin seuraavia.

1642 kuvaa.

* * *

Lapsi on niin palkitseva, kun se alkaa ottaa kontaktia. Hän on yhtä hymyä aamupäivät. Tanssimme, loruttelemme, potkuttelemme ja yksinkertaisesti vain istumme ja hymyilemme kilpaa. Ja illan väsyneistä känkkäränkkäitkuistakin erottaa erilaisen itkut. Hän KOMMUNIKOI. Kasvaa, että kohisee ja tahtoo olla mukana meiningissä.

Vuosien takaa

2011-10-14T13:11:00.003+03:00

Näissä on Mies sisaruksineen köllötellyt, potkutellut, parkunut ja kasvattanut poskia aikanaan.
En ole mikään itsestäänselvä retrofriikki, kovin kirkkaat värit ovat minulle liikaa, mutta onhan näissä paistateltava!

Tässä helmet:

Alimman kuvat mekko ja kukkahaalari
sen sijaan minun perintöäni.

Mikä teillä on rakasta? Mikä on säästynyt sinun lapsuudestasi? laitatko jotain säästöön muistoksi lapsillesi?

Juhla

2011-10-13T16:26:00.001+03:00

Tervetuloa vaan, vaikka meillä ei ihan valmiita oltukaan! Vanhemmat luulivat olevansa niin tottuneita juhlien järjestäjiä, mutta eipäs oltu järjestetty vielä mitään 8 viikkoinen vauva käsipuolessa!

Hän oli tyytyväinen juhlia ja Kummisedän syli turvallinen.

Vaarin sylissä Äiti ja Tyttönen

Isä kaataa kuohuvaa

Sylkyttäjiä riitti, sankari nautti huomiosta

Syksyn aurinkoinen sää suosi meitä ja viimeiset syksyn kukkaset kotipihasta koristivat pöytää.

Ihan parasta

2011-10-07T13:11:00.004+03:00

Joko olen kertonut, että meillä on toinen toistaan ihanempia naapureita? Ja että meiltä puuttuu kokonaan "se hullu naapurista" joka piinaisi ja tekisi elomme mahdottomaksi. Virkistävää vaihtelua sen jälkeen, kun Kalliossa asuessani mari tuoksahteli alakerrannaapurista asuntooni ja välillä oli rynnäkköpoliisi jo portilla vastassa, että neidin kannattais nyt mennä vielä hetkeksi ulkoiluttamaan sitä koiraansa, on vähän häppeningiä tässä...

Tässä naapurustossa sen sijaan on ihana kyläfiilis: naapurien koirat tunnetaan nimiltä ja koko tienoo taitaa tuntea meidän luppakorvan. Kun Pikkiriikkisen kanssa kärrittelemme, niin aina on joku kurkkimassa vaunuun ja kyselemässä kuulumisia.

Yksi ilta kun katsoimme leffaa oli melkoinen ylläri, kun mies hoksasi yhtäkkiä oventakaa kuistilla pimeässä seisomasta naapurin tytön. Ovi on yleensä kiinni, mutta nyt unohtunut auki. Se oli jotenkin niin absurdi näky, kuin taivaasta tipahtanut tyttölapsi. Taskulampun turvin hän oli kiikuttanut meille suppilovahverot taiteen ja reseptin kera! Ja nyt eilen viimeksi taas lämpimäisiä. Koiran ja tytön tuttavuuden kautta olen alkanut tutustumaan muuhun perheeseen. Koirat ja lapset, niinhän se menee.

* * *

Reseptiä emme vielä ehtineet koittaa, tyydyimme siihen tavanomaiseen suppilovahverokastikkeeseen ja yhden pataruuankin niillä kruunasimme. Mutta erikoista reseptiä pitää kyllä vielä koittaa. Saat sen klikkaamalla isommaksi ja pääset sinäkin koittamaan!

Valtakunnassa kaikki hyvin

2011-10-06T16:33:00.003+03:00

Tämä äiti sai siis kilarit toissa aamuyöstä, mutta ei se niin vakavaa ole. Kuten monen teidän kommenteista oli luettavissa, me äidit "korjaannumme" kovin vähästä ja sitä nopeammin, mitä varhaisemmassa vaiheessa breikin saamme.

Kiitos, kun sain niin monta kannustavaa kommenttia, lukea tarinoitanne ja imeä lohtuanne. Luin niitä eilen moneen kertaan ja kävin vuoropuhelua kanssanne mielessäni, vaikka en näppäimistölle ylettynytkään. Kiitos vertaistuesta ja niistä tarinoista, joiden lukemisen jälkeen oma lapsi ja tilanne tuntui kovin helpolta. Vaikka senhän jo tiesinkin!
Minusta on tärkeää, että kun pinna palaa, ei tarvitse joka toisessa lauseessa tekopyhästi todistella, että lapsi on ihana ja rakastettu. Totta kai on!

Sanon tämän kaikille vanhemmille: Terveen, helpon ja aurinkoisenkin lapsen kanssa saa väsyä ja rutista! Väsyväthän ja valittavathan nekin ihmiset, joilla ei ole lapsia!!

Minäkin hassu olin koko ajan ajatellut ja kaikille kysyjille vastaillut, että hyvin menee, aluksi jopa yli odotusten ja olen nukkunutkin. Liikkeelle olen päässyt, olemme kahvitelleen kaupungissa, kotona on rampannut ystäviä harva se päivä. Ja se kantoliinakin on käytössä. Joten kaikki on hyvin!
Jotenkin olin sulkenut pois sen, että siitä huolimatta: Herään kohta kolmatta kuukautta 1-2 joskus 3 tunnin välein joka yö, kaikki on uutta, lapsi muuttuu tässä vaiheessa joka päivä, rutiinit vasta hakevat muotoaan ja valo vähenee niinkuin joka syksy! Vaikka olenkin saanut keräiltyä niitä unitunteja kasaan suht hyvin on osa väsymyksestä stressiperäistä.

* * *

No eikun paikkaamaan! Kunnon itkut itkeskelin, buranaa päänsärkyyn, kahvia väsymykseen. Sitten...

Nollasin pään kirjoittamalla (tässä vaiheessa jo vähän koominen puoli pyrki esiin), sitten Pikkiriikkisen kanssa puuhailtiin, Miehen kanssa pieni juttutuokio puhelimessa (ei jääty märehtimään). Lapsi vaunuun ja koiraa ulkoiluttamaan, kunnes unen tuhina kuului vaunuista. Sitten voimanhakuun puutarhaan: Kätkin ihanat kukkasipulit mullan alle jemmaan kevättä odottamaan!

Seitsemältä Mies saapuu kierrettyään "kaikki Claes Ohlsonit" saadakseen sen oikeanlaisen itkuhälyttimen ja nappaa lapsen kärryyn (minä jään yksin!!!). Tuntia myöhemmin perhesaunaan. Siellä saunan lempeässä valossa Pikkiriikkinen näyttää syötävän suloiseltä isän sylissä suihkussa. Valtakunnassa on taas kaikki hyvin!

PS. Eikö olekin mahtava sienivaltakunta? Yhteisössä on voima!!

Itku pitkästä ilosta

2011-10-05T11:59:00.002+03:00

Olet hoitanut lasta yöt yksin viikko kaudet, ja tehnyt heti yön jatkoksi (olipa se sitten ollut millainen hyvänsä) ”päivävuoron” siitä lähtien kun miehen isyysloma loppui. Olet ollut valmiustilassa vähintään 20 tuntia vuorokaudessa valmiina hyökkäämään vaunulle, kun ääni parahtaa, ruokkimaan, pesemään, kantamaan ja lohduttamaan. Huolimatta siitä jomottaako tänään haavaa vai päätäsi. Olet kulkenut kaalinlehdet rintaliiveistä lepattaen, edestä pikkuhousunpitsit irti leikattuna (kun se haava on niin arka). Olet tuudittanut, työntänyt rintaa ensin toisessa kulmassa ja sitten toisessa, josko olisi nyt parempi? Selvinnyt Miehen työmatkoistakin. Koittanut olisiko vauvasta kölliminen peitolla lattialla nyt se hyvä juttu, vai viihtyisitkö paremmin sitterissä, kun pesen nämä perunat illaksi. Toisina huonoina päivinä, kun on satanut koko päivän, olet työntänyt vaunuja sateessa, koska se on viimeinen keino saada yliväsyneeksi päässyt pikkuinen nukkumaan. Ei ihme, että haiset hielle ja happamalle maidolle koko päivän ja odotat kuin palkkapaivää sitä hetkeä, kun avain kääntyy lukossa ja pääset suihkuun. Mutta huomaatkin, että jotta huominen sujuisi olisikin hyvä VIELÄ tehdä jotain, esimerkiksi käydä vauvasi vaatteet läpi, laittaa ne yhtäkkiä pieneksi jääneet 50-centtiset pois ja nostella 56 ja 60 centtisiä tilalle. Ja niinpä suuntaat varastoon, unohtaen, että kello on seitsemän illalla ja olet yhä syönyt vain aamupalan (seisaaltasi lapsi toisessa kädessä).

Niinpä tulee se päivä, tarkemmin sanottuna yö, kun heräät ja muistat heti ensimmäisenä, että itkuhälytin on hukkunut. (Olet todennäköisesti seköpäisyyksissäsi laittanut sen pakastimeen tai jotain.) Että olet koko edellisillan etsinyt sitä pientä värkkiä, vapahtajaa, joka antaa sinulle sen ajan, jonka tarvitset pitääksesi pahimman kaaoksen loitolla, saadaksesi hampaasi pestyä tai tehtyä voileivät kädenulottuville seuraavaa imetystä varten. Niinpä aasin selkä taittuu ja viikkoja kerääntynyt itku purkautuu.

Takaraivossasi tuuttaa, että olet kohtuuton. ET SAA, et saa itkeä, kun vauvallasi on kaikki hyvin, kun se on terve, ja ihana, eikä juuri itkekään kun ei ole tullut sitä koliikkimörköäkään, kun sinulla on joku joka ylipäätään tulee illalla kotiin ja päästää sinut vessaan kakkoselle ilman, että jätät oven auki (mihin näkee suoraan ulko-ovelta). Et siis saa itkeä, mutta ajatus siitä saa itkun vain yltymään. Kaikki on vielä uutta sinulle ja tahdot nyt hetken olla se joka tyynnytetään, jonka hätään vastataan huolimatta siitä onko se kohtuuton, joka otetaan syliin ja sanotaan, että hitot siitä hälyttimestä, ostetaan huomenna uusi. Eikä sinun tarvitsisi sanoa mitään, eikä puolustella sitä, että olet nyt voimaton, kohtuutonkin, eikä hetkeen vastata mihinkään, ei tietää mitään. Saisit vaan kerätä itsesi, ja sitten huomenna, huomenna jaksat taas vaihtaa puklusta kostunutta paitaa, pukea tumppua huitovaan käteen ja muistaisit antaa D-vitamiinitipat. Ja nauttisit siitä.

Ja koska istuit tässä kirjoittamassa tätä, hampaasi ovat nyt pesemättä ja voileipäsi tekemättä ja nyt se lapsi herää. Ja silmäsi kostuu liikutuksesta, kun pieni ääni huutelee sinua. Ja menet antamaan yliannostuksen pusuja pehmeille poskille, hei hei, etkä saa kuvaa postaukseesi...ja se on luultavasti kirjoitusvirheitä täynnä...

Aurinkoa sittenkin!

2011-10-04T10:51:00.000+03:00

Vielä eilen ei näyttänyt siltä, oli synkkää ja sateista, mutta syksy taitaa näyttää tänään parhaan puolensa.
Sopii mitä mainioimmin -meillä on muutaman tunnin päästä puutarhakuvaus!

Lattialla

2011-09-30T11:34:00.001+03:00

Meillä on iloittu siitä, että Pikkiriikkinen on alkanut viihtymään lattialla ja sitterissä.
Ja ne hymyt! Niitä on tarjoiltu parin viikon verran.

Hattukurssilla - osa 2

2011-09-29T11:52:00.005+03:00

Jos pitäisi vaihtaa alaa, niin harkitsisin kyllä modistin hommia. Tämä on herrrkulllista hommaa!

Näin syntyy nukkapintainen huopahattu. Valitsin mallin, jollaista ei kaupoissa näy yhdistämällä kaksi tukkia, päälakiosan ja lierin, toisiinsa.

Kun on valmisteltu sopiva tukki hattu höyrytytetään, jotta se kutistuu ja on siten venytettävissä muotoon tukin päälle.

Vedetään tukille.

Tekeillä nukkapintainen teelmä. Sen hienoinen nukkapinta nuhraantuu helposti työstäessä ja se kovetetaan vasta valmiina.

Pingotetaan tukin pohjaan. Höyrytetään, pingotetaan, höyrytetään...

Sitaistaan vaikka kangasnauha tukemaan kapeaa kohtaa.

Alkaa näyttämään hatulta!

Kun hattu on täpäkästi pohjassa nastoin kiinni, sen nukkapinta harjataan kauniiksi ja jätetään kuivamaan muotoonsa.

Siellä se odottelee ensikertaa!

* * *

Kotona kaikki hommat sen sijaan on sitkeästi puolitiessä. Pikkiriikkisen mielialat vaihtelevat aurinkoisen tyytyväisestä tarmokkaisiin rintaraivareihin. Olen aistivinani sellaista reklamaatiota, että mielestään palvelu on kaikesta tohinasta huolimatta hidasta!

Mahtaako omaan sänkyyn siirtäminen olla syynä? Kovin on lempeästi koitettu siirtää: toisella yösyötöllä vasta hivuttaa, aamulla taas takaisin viekkuun. Meillä vanhemmilla ei meinaan enää korvakäytävät sietää koko öistä korvatulppien käyttöä. Empä olisi osannut arvata, että vauva voi pitää sellaista tuhinaa, örinää ja mekkalaa nukkuessaan. Olkoonkin hyväntuulista, mutta meistä kumpikaan ei saa unta!

Hattujuttu

2011-09-24T14:18:00.002+03:00

Maanantai-iltainen hattukurssini on nielaissut minut. Ruokahalu on kasvanut syödessä ja vaatimaton asenteeni tuunata vain muutama vanha hattu uuteen uskoon ja väkertää pari hiuskoristetta on muuttunut varsin kunnianhimoiseksi.

Kiitos Nénin, joka kävi täälä meillä kyläilemässä, pääsin vihdoin käymään Helsingin Hattukaupassa hankkimassa ammattilaisen tarvikkeet. Ekat kurssikerrat olin väsäillyt niitä hiuskoristeita siitä mitä kotoa siihen hätään sattui löytymään. Nyt on etamiinikangasta, karvapintainen huopahattuteelmä, joka sortin ripsinauhaa, harsoa...

Hattukauppa oli kuin paluu 50-luvulle. Se on auki vain sopimuksesta. Harmittaa, ettei ollut kameraa siellä mukana, oli meinaan kaunis paikka. Äidin ja pojan kauppa ja hattupaja samoissa tiloissa. Tekevät paljolti teatteriin, mutta ohessa taviksillekin.

Etamiinikangas on kovetettu muotoonsa. Tästä tulee coktailhattu.

Omista arkartelutarvikkeista löytyi ensihätään joskus aikanaan kalastusliikkeestä hankittuja sulkia.

Retkellä menneessä

2011-09-21T16:31:00.000+03:00

Ei, se ei ole temppelinritari Arn matkalla taistoon pahiksia vastaan.

Kuuulemani mukaan joku grynderi osti kaikki nämä huvilat joskus 60-70 -luvulla aikomuksinaan pistää rahoiksi. Ei sitten saanut rakennuskaavaa läpi, ja kävi niin, että kukaan ei pitänyt huolta ja kaikki nämä omaperäiset ihanat huvilat rappeutuivat, lahosivat ja sortuivat raunioiksi! Nyt mitään ei ole enää tehtävissä. Ei voi kuin ottaa kuvia, ennekuin ne siivotaan pois ja sielunsa silmin nähdä millaisia kesiä täälä on vietetty.

Kaupunki rakentaa tähän asunnot 10 000 ihmiselle. Osaatteko helsinkiläiset arvata missä talsimme?

Jokavuotinen omenashow

2011-09-19T11:44:00.003+03:00

Meillä on ihan onnettomat omenapuut. Kaksi vanhaa, joissa pesii riesana muumiotauti, jos ylipäätään tuottavat satoa, ja kaksi vielä kovin pientä puuta. Onneksi saatiin tänäkin vuonna mennä poimimaan ylijäämäomenaa tuttavaperheen siirtolapuutarhatontilta. En ole täyreellisempiä omenia nähny!

Tänä vuonna ei viety mehuasemalle. Viime vuonna se oli vähän pettymys. Pastöroidut mehut onnitui hyvin, mutta pakastettu tuoremehu oli vähän käyneen makuista. Lieneekö omenat tai mehut seisseet siellä mehuasemalla vähän liian kauan tai päässyt jokin mätä omena joukkoon. Kotilingolla kova työ ja hidasta syötää pala kerrallaan, mutta maku oli kyllä niin kieltä hivelevä, että tästä lähdin luultavasti tehdään satsi joka vuosi!

Iso duunihan se on, mutta jotenkin nautin siitä. Siitä tulee niin kotoinen olo. Koko päivä siinä meni kahdelta. Pikkiriikkinen oli juonessa mukana ja väläytteli vain hymyjä ja nukkui tavanomaista enemmän. Kuin tietäen, että nyt tehdään sosetta kevääksi. Aamusta se ylenmääräinen nukkumisensa vähän kostautui, mutta nyt on lingottua tuoremehua, sosetta ja hilloa. Piirakkaakin siinä ohessa tehtiin ja syömäomeniakin vielä jäi.

Koti tuoksuu omenalta ja kanelilta.

Nyt loppu kädet

2011-09-17T22:07:00.001+03:00

Kuvia, kuvia, kuvia...Sanokaapa koska se tunne menee ohi, että joka kerta pienokaisen ohittaessaan haluaa juosta hakemaan kameran ja joutuu pidättäytymään, ettei vähintään lataa niitä Facebookkiin?

Ensimmäisten viikkojen harras ja kiireetön tunnelma haihtui hetkessä, kun isyysloma loppui viime maanantaina. Sen maanantain sain treenata, miten yhden käsiparin voimin selvitään, mutta heti tiistaina jäin Miehen kolmepäiväisen työmatkan ajaksi Pikkiriikkisen ja Koiran kanssa yksin kotiin.

Kaksi ekaa viikkoa Tyttö oli viihtynyt itsekseen pitkiäkin aikoja omissa maailmoissaan, mutta jo kolmannen viikon aikana hän paljastui varsin seuranhaluiseksi. Toisin sanoen viihtyi lähinnä sylissä. Se kun yhdistetään lyhyisiin unijaksoihin ja ahkeraan ruokailuun, niin tarkkaan on yksin ollessaan mietittävä, miten sen hetken käyttää, kun hän nukkuu! Ilman kantoliinaa olisin ollut pulassa.
Nyt sain kahdesti päivässä hänet reiluksi tunniksi kerrallaan kahtoliinaan ja sinä aikana tein kotona pieniä ihmeitä!

Kaksi ekaa päivää meni varsin mallikkaasti ja paisuin itsekseni ylpeydestä. Kolmantena päivänä tuntui tapahtuvan kaikki mahdollinen harmi perä jälkeen. Kaupan päälle kokoajan satoi, enkä päässyt kuivana minnekkään. Sen päivän päätteeksi kaivauduimme peiton alle yhtä pieninä molemmat odottamaan, että Mies jo tulisi kotiin ja veisi vaikka Koira-reppanan sateeseen kävelylle.

Tutti voisi auttaa jos hän huolisi sen. Ollaan koitettu tarjota jos jonkinlaista kirahvin korvaa, niihin hetkiin, kun istuna nökötän sohvannurkassa ja likka tuntuu haluavan käyttää minua vain tuttinaan!
Toiminnan ajoittaminen unien ja kantoliinajaksojen ajalle, (imetysten aikana) tarkkaan ennalta harkittujen järjestelyjen ja vaikka puhelinsoittojen toimittelu, suupalojen valmistaminen ja muutaman tiettyyn aikaan sovitun tapaamisen ajoittaminen vei tottumattomalta muutamassa päivässä mehut. Tuntui, että koti ajautui kaaokseen muutamassa hassussa tunnissa sen jälkeen kun olin juuri saanut sotkun siivotuksi ja löysin taas missä mikin on!

Miehen kotiutuminen tuntui siltä kuin loma olisi alkanut! Mennen tullen olemme nostelleet hattua täälä yksinhuoltajille.

Mutta mikä siinä onkin, että energiat on uskomattomat. En ole kuukauteen nukkunut kuin yhden neljän tunnin pätkän. Vaikka Pikkuriikkinen herättäisi tunnin välein, niin joka kerta pieni peiton alta pilkistävä nassu saa sydämen läikähtämään ilosta. Tätä minä odotin niin kauan!

Viikko vierähti

2011-09-08T18:24:00.001+03:00

Päivät vierivät kummallisella temmolla. Olemme yhä ´ilta aktiivinen - aamupäivä unelias´ -rytmissä. Tuntuu, että havahdumme joka päivä siihen, että kello on vähintään viisi, puoli päivää mennyt (mihin?) ja ruoan kanssa tulee kauhea hoppu. Mutta joka päivä jotain pientä muutakin kuin tätä kolmen rutiinin kehää on mukaan mahtunut.

Leikkasin villiviiniverhot ikkunoista ja päästin valoa sisään
Mies vietti yhden kokonaisen päivän autotallia ja verstasta siivoten
-minä treenasin miten pärjän itsekseni.
Pääsin hetkeksi puutarhaan (voi autuutta!!!)
Siksakkasin kestovaippoihin lisäimuja vanhoista pyyhkeistä
Pyöräytelty kotikutoisia liivinsuojuksia
Sellainenkin muinaisjäänne suoritettu, että isyys on tunnustettu
Käyty nepalilaisessa syömässä
Järjestelty paperiasioita
ostettu Haltin jokasään asu minulle (yök, yök, yök)
hankittu lisää roskiksia (niitä on näköjään oltava joka kulmalla)
pesty sohvanpäälliset
Sarjotettu lukot -nyt vaunut saa talliin ulkokauttakin

Tänään neuvolassa punnittiin 3900 grammaa ja pituudeksi 53 cm. On se uskomatonta että joku voi saada neljänneksen painoa lisää kolmessa viikossa! No vähemmälläkin syömisellä sanon minä.

Suuria ajatuksia? No ei!

2011-09-02T14:52:00.001+03:00

Aika nopeasti kävi selväksi, että imetys antaa RUNSAASTI aikaa ajatella. Varsinkin yöaikaan, kun siinä vaan pötkötellään kaikki rinnakkain ja maailma on hiljainen.

En ole vielä keksinyt ratkaisua ilmastonmuutokseen enkä laatinut toimivaa Suomen valtion velanmaksuohjelmaa. Sen sijaan ajatukseni palaavat kertatoisensa jälkeen ihmettelemään vanhempien ja etenkin naisten sitkeyttä kautta aikojen ja sitä miten ennenaikaan on KUKAAN on ylipäätään selvinnyt raskaus ja imetysajasta hengissä. Puhumattakaan siskoista maailmalla alkeellisissa olosuhteissa tänäkin päivänä.

Miten selvisi eskimoäiti synnytyksestä peppu paljaana koleassa iglussaan? Entä pienokainen, joka veti ensihenkosensa kylmää ilmaa. (Tiesittekö, että nälkävuosina vain poikalapset säästettiin, tyttövauva laitettiin iglun oviaukolle nukkumaan pois, kun ruoka oli kortilla muutenkin.)

Miten savupirtin väsynyt monipäisen perheen äiti sai pidettyä rintansa kuivana ja lämpimänä, ei ollut imetysliiviä vissiin ja esiin oli kaivettava koko rinta aamun kylmyydessä. Entäpä ne vauvan vaipat, missä ne kuivaksi saatiin. Ja kaikki pulautuksista kosteat vaatteet, joita ei montaa paria ollut.

Äidit sodissa, äidit vailla ihmisoikeuksia, äidit ilman terveydenhoitoa, Ympärileikatut äidit komplikaatioineen...

Entäpä se nuori kerjäläisäiti Goalla, joka kulki lastaan rinnalla roikottaen kerjäten turisteilta rahaa kuumalla hiekkarannalla. Mahtoi hänen hartioitaan särkeä? Mikä suojasi sen pienen ihoa paahteelta ja hautumiselta, missä se lapsi pestiin ja hoidettiin? Mahtoiko sorjalla äidillä maito riitää?

Olen kastellut tyynyliinan kulman pelkästä liikutuksesta, kun olen ajatellut, että minulla on maidonkerääjät, rintakumit ja lasituttipullot ja rintapumput, jotka kaikki desinfioin puhtaassa kattilassa. Maidot saan jääkaappiin tai pakkaseen säilymään ja jos oma maitoni ei riitä, voin ostaa äidinmaitoa tai korviketta. Lapseni saa aina kuivaa päälleen ja likaiset sen kun pyöräyttää pesukoneessa!

Nytkin kun Pikkiriikkinen kuitenkin nappasi sen flunssamme, saan ohjeita neuvolasta ja jopa netistä. Voin lähettää Isän apteekkiin ostamaan suolavettä ja nenäpumppua. Ja jos pahaksi yltyy pääsemme lääkäriin. (Niin siinä kävi, että krohina alkoi viime yönä, toistaiseksi vielä imee hyvin, ei siis ihan tukossa ole kaikki röörit.)

Mutta juu, hiljaiseksi pistää, kun miettii missä olosuhteissa elämä voi saada alkunsa. Miten paljon yritystä vanhemmilla on huonoissa olosuhteissa ja sitten vielä nekin pienokaiset, joiden vanhemmat eivät syystä tai toisesta ole kykeneviä kantamaan vastuutaan, vaikka ulkoiset edellytykset olisikin ok.

Sellaisia minä olen miettinyt kun silitän pientä silkkistä tukkaa aamuyöllä.

Unelman kevyttä

2011-09-01T13:46:00.000+03:00

Hetken kaikki oli ruusunpunaista. Koti oli täynnä lahjoja ja kukkia. Meille poimittiin mustikkaa, postilaatikosta löytyi niin ystävien, naapureiden kuin työkavereidenkin paketteja. Joka kerta kun päämme pistimme ulos, vaikka vain korttelin ympäri koiran kanssa, joku kipitti meidät kiinni, tulvi uteliaita katseita, lämpimiä onnitteluja ja muistoja.

Mutta arjen täytyy tulla ja nyt se tuli flunssana. Neljä päänsärkyistä päivää, jomotusta poskionteloissa, alilämpöä ja tukkoon turvonnut nenä. Niistin ja pesin käsiä. Jos tätä jatkuu kauan, ajattelin, lapsi samaistuu norsulaumaan ja eka sana onkin törähdys!

Olin muutamassa päivässä, kalpea ja itkuinen kuin jostain äitiysparodiasta. Samaan aikaan lapsi ryhtyi tissillä roikkujaksi: jos koitin hivuttaa rinnan suusta hän huusi kuin kuoleman kourissa, kun ohjasin takaisin rinnalle hän nukahti autuaan näköisenä imien tuskin lainkaan, mitään ei ainakaan alas mennyt! Jatkuvaa lussutusta ei yksikään rinnanpää kestä, joten hermo alkoi kiristyä. Miehen kantoliina oli taas paras apu.

Tänä aamuna heräsin voiden paremmin ja nyt lähettelen yhä toivomuksia, että Pikkiriikkinen ei nappaa flunssaani. Kumpa äidinmaito toisi vastustuskykyä, vaikka minä jouduin jatkuvasti korjailemaan imuotetta ja alahuulta sormet pöpöjä pullollaan.

Ensinmäinen viikko KOTONA

2011-08-30T19:48:00.005+03:00

Kotiuduimme kolmantena päivänä lastenlääkärin tarkastuksen jälkeen. Oli mieletön itsensä voittamisen tunne. Tuli kiire ilmoittaa ystäville, että meitä on turha tulla ihmettelemään sinne sairaalaan. Siinä ovissa otimme vielä vastaan muutaman vieraan, ennen kotimatkaa. Muutaman kotoisen visiittipäivän jälkeen rauhoitimme talon ja aloimme tunnustella meille sopivaa rytmiä ja hakea rutiineita.

Maidonnousustakin selvittiin, mutta tehokkaasti se kyllä vei mehut ja kaikki ajatukset parin päivän ajan. Olin jännittänyt lähtisikö imetys käyntiin ja olin niin helpottunut, kun maitoa tuli -tuntui, että kivuista viis.

Toipumiseni oli nopeaa ja pystyin muutaman päivän jälkeen hoitamaan yösyötöt itsenäisesti antaen Miehen nukkua. Mies vuorostaan otti aamuvuoron aamun viimeisen imetyksen jälkeen ja antoi tarvittaessa äidinmaitoa pullosta. Sain nukkua yölliset velkani aina samantien pois. Tämä tuntuu toimivan toistaisesti, mutta mitäpä sitten kun isyysloma loppuu ja heti perään tulee työmatkakin...huomista sadetta on kai turha surra.

Kantoliina on ollut ahkerassa käytössä aamuisin kun Isä ja Tytär puuhailee alakerrassa.

Koitti ihana lämmin päivä ja pakkasimme kuudenpäivän ikäisen vaunuun. Taisimme pukea liikaa, mutta sää oli kinkkinen. Lämmintä, mutta tuulenvire puhalteli. Kuin suureenkin seikkailuun valmistautuneina kävelimme lähimmän kahvilan terassille jätskille. Oli ihana päästä ulos.

Seuraavana päivänä neuvolasta käytiin kotona, todettiin, että syntymäpaino saavutettu, ja anettiin virallinen lupa lähteä liikkeelle. Minun voimieni mukaan tepastelimme metrolle, ja hurautimme Kamppiin ja huomasimme matkalla, että taiteiden yö on jo käynnissä. Olin ihan taivassa siitä, että pääsin ihmisten ilmoille monen kuukauden jälkeen! Tuntui, että haavakipu oli pieni hinta siitä, että ei enää supistellut. Liikuimme kärsivällisesti aina seuraava etappi valmiina mielessämme, minun levähtää ja imettää "nälkänyrkkiä".

Lämpö viipyi asfaltilla, piipahduksemme venähti, kotiin saapui väsynyt mutta onnellinen poppoo.

Taiteiden yön alkumetreillä.

Ensinmäinen ja toinen päivä: SAIRAALA

2011-08-24T13:42:00.004+03:00

Se kuuluisa tärkeä eka parku.

Tyttäremme syntyi 17.8 keskiviikko aamuna kello 10.08 suunnitellulla sektiolla.

Suureksi helpotukseksi saimme heti perhehuoneen, jossa odottelimme, kun joku hätäisempi oli veitsen alla. Sitten leikkaussaliin jännittyneenä kolmen tunnin yöunet takana. Kätilöopiston ihanan henkilökunnan huomaan.

Jännityksestä krampissa puristin hoitajaa kädet hiessä, kun selkäytimeen laitettiin puudutuspiikit ja epiduraalit. Tökkiminen tuntui kestävän ikuisuuden. Vatsa pestiin, testattiin puudutuksen tehoa ja isä kutsuttiin vierelle. Siinä ei sitten enää kauan nokka tuhissutkaan, kun lapsi oli maailmassa! Tyttö voi heti erinomaisesti ja ennakkotiedoista poiketen sain lapsen rinnoilleni jo leikkaussalissa. Miehen kanssa katsoimme yhdessä dimangiamme, kunnes mies lähti osastolle lapsi ihollaan odottelemaan minua heräämöstä.

Varustettuna täydellisellä imuotteella tyttö siellä hamusi jo täyttäpäätä isän rintaa, kun tuntipari myöhemmin malttamattomana pääsin heräämöstä. Tyttö rauhottui heti rinnalleni. Imi ja nukkui, imi ja nukkui. Ja me ihailimme ja ajattelimme, että helppoa kuin saippuanteko. Kätilöt kehuivat, että ompas tyttö kuin oppikirjasta! Vaan tuli yö ja pikkusemme rupesi melskaamaan jo kohdusta tuttuun tapaansa. Isä kuljetti häntä rinnalta toiselle koko yön, minä hammasta purren kääntyilin haavani kanssa. Aamuviideltä pääsimme nukkumaan. Kolme tuntia sain kokoon. Isä niukasti enemmän. Mutta voi ihmettä, energiaa riitti taas seuraavaksi päiväksi. Pieni tyttäreni täytti varastoni pelkällä olemassa olollaan!

Siinä sitten opettelimme rutiineita seuraavana päivänä. Minä ensin vain sängyltä seuraten isän touhuja. Pidimme tarkkaa päiväkirjaa imetyksestä ja merkitsimme muistiin mitä milloinkin tapahtui. Lapsi oli taas kuin enkeli.

Epäuskoisina kuuntelimme, kun kätilö alkoi leikkausta seuranneena torstaipäivänä puhua meidän kotiuttamisestamme jo perjantaina. "Jos kaikki olisivat näin itsenäisiä ja luontaisia vanhempia, olisimme pian työttömiä", hän kehaisi ja minä paisuin ylpeydestä joukkuettani kohtaan. Menimme nukkumaan tyytyväisin mielin, ja vaikkei niitä tunteja taas paljoa kertynytkään, meni yö jo paremmin ja selvisin muutamasta yösyötöstäkin yksin ja isukki sai unta palloon!

PS. Alan ymmärtää vanhempia, jotka puhuvat sujuvasti lastensa suolentoiminnasta ruokapöydässä. Lupaan kuitenkin, että säästän teidät jatkossa siltä:

Isän dokumentoima eka kunnon kakka. Äiti vähän pyöritteli silmiään.

Tälle on hihitetty: Isä otti kuvan nukahtaneista. Myöhemmin kun vähän zoomailtiin, huomattiin, että lapsikin näyttää että "hyss!"

Ensihetket

2011-08-22T20:23:00.000+03:00

Onni on suurta.

Luomupiiri pyörii

2011-08-15T14:12:00.003+03:00

Aion monen vuoden tauon jälkeen liityä luomupiiriin. Naapuri antoi vinkin, että tilaamamme tuotteet tulisivat nyt ihan tuohon viereen. Kuivaelintarvikkeita olemme ostaneet luomuna vuosia, mutta toivon, että luomupiirin myötä saisimme luomukasvikset kauppojen hintaa huokeammalla ja tuoreena. Suomessa kun luomun tuotanto/jakelu (?) on heikkoa ja menekki on korkean hinnan vuoksi vähäinen, ongelma on, että luomukasvikset eivät usein ole parhaassa terässä vihannestiskeillä.

Tähän asti meillä on ostettu luomuna sellaiset elintarvikkeet, jotka säilyvät hyvin: jauhot, munat, yogutti, perunat, leipä, puurohiutaleet, ryynit, myslit, siemenet ja pavut.

Mitä teillä ostetaan luomuna? Mikä toimii, mikä ei?

2011-08-11T12:01:00.003+03:00

Rakas tyttäreni,

Voin päätellä, että sinulla on ahdasta siellä. Ehdotan kuitenkin, että pitäisit yhden palautumispäivän, etkä potkunyrkkeilisi nyt hetkeen. Ja tahtoisin vielä täsmentää, että se on tosiaan virtsarakko, eikä nyrkkeilysäkki.

Terveisin,
Äiti
Ps: Kaikki on kyllä riittävän valmista, jos päätät tulla maailmaan. Serkkupoikakin kävi vähän testiajamassa tavaroillasi ja
luopui osasta pienimmistä kestovaipoistaan.

Äiti ompeli sinulle tämän.

Onko tänään maanantai?

2011-08-08T11:46:00.001+03:00

Kaksi lomalaista, minä jo kauan sekaisin päivistä, mies muuten vain sekaisin, mutta kenties toipumaan päin, kun edessä vielä viisi viikkoa lomaa. Ajoitti lomansa tänne H-hetken tietämille, joten työvuoden pitkittyessä ja rempontin viedessä kaikki illat hän ajeli jo höyryillä viimeiset metrit. Muuttui varsin harvasanaiseksi ja unohti niidenkin lauseiden loput, jotka sai aloitettua. Minä välillä pohdin, että tarttuuko raskausdementia, kun koitin arvailla hänen lauseitaan loppuun. Hän joka yleensä on skarppina (minä olen se hajamielinen, jonka mutteripannut unohtuu levylle) kaivelee nyt ruokakaupassa kassan jälkeen autonavainta, ihmettelee mihin on sen hukannut. Huomaa sitten parkkipaikalla, että siellä ne on ratissa ja autokin käynnissä...

***

Meille tulee eka kunnon marjasato tänä vuonna! Vähän kerrallaan poimin sen talteen. Värisokeaa miestä on turha lähettää marjapuskaan, hän askartelee autotallissa. Kävin äsken kysymässä, onko tämä nyt jo laskettavissa "vapaa-ajaksi", vai vieläkö on suorittamisen maku suussa. Vapaa-ajaksi jo katsoi. Huh!

Kateudesta vihreenä

2011-08-07T14:18:00.003+03:00

Mies meni asioille kaupunkiin. Tosta noin vain. On parhaillaan ruokaostoksilla Stockmannin herkussa (koska päätti tehdä illalla intialaista ruokaa, mitä se sitten onkin).

Minä tulin uskomattoman kateelliseksi. Että noin vain voi lähteä kaupunkiin ihmisvilinään, haahuilemaan, kävelemään sinne tänne ja julkisilla suhaamaan edestakaisin!

Viimeksi kun MINÄ lähdin tästä talosta jonnekin, niin piti etukäteen soittaa sinne Ikeaan, että onko heillä lainata PYÖRÄTUOLIA, jossa tälläinen supisteleva pallomaha voitaisiin työnnellä läpi hallien! Siinä minä sitten istuin läpi ostosmatkan ja aivan kuin se ei olisi ollut jo tarpeeksi huomiota herättävää, tehosti mies vielä ajoa asiaankuuluvin peruutusäänin ja äänitehostein.

Minä kun luulin että se LAPSI sitoisi minut vähäksi aikaa kotiin, en että tämä vatsa! Minun piti tekemäni vielä vaikka mitä ja mennä vaikka minne tänä viimeisenä vapaudenkesänä...näin luulin.

***

Aamukammassa 10 piikkiä

***

JK: Mies tuli kotiin ja huomautti, että hän millään julkisilla ollut liikkeellä kun pyörällä pisti menemään 10 kilsaa suuntaansa. No, se ei kyllä kateuttani helpottanut! Pyörällä kevyesti viilettäminen on kesän suola, nyt senkin huomaa.

Brumm, brummmmmmm

2011-08-06T12:41:00.004+03:00

Portilla hän ken on porukassa eniten innostunut autoista.

Hups, viikko vierähti taas! Loppusuoralla mennään ja lastenhuone lähes valmis, siitä kohta lisää, mutta ensin tämä uutinen, joka lopetti yhdensortin kiireet. Kiinnostuksemme autoja kohtaan on minimaallista, mutta iloitaan ihan jo siksi, että ärsyttävä autokauppojen koluaminen ja netissä roikkuminen on ohi.

Kevään ja kesän jatkuneen sitkeän haeskelun tuloksena meillä on uusi auto! Käytetty farmari kimppa-autona toisen pariskunnan kanssa. Meillä on ollut toimiva autokimppa jo useita vuosia ja toivomme järjestelyn toimivan jatkossakin. Siinä missä jälkikasvun ilmaantuminen molempin perheisiin vähän lisää tarvetta autoilulle, tulee asumisjärjestely vastaan: tämä toinen perhe muuttaa ihan naapuriimme!

Vanha hyvin palvellut pikkuClio alkoi tulla pieneksi kaikin tavoin nyt kun heillä on jo jälkikasvua ja meille tulossa. Alkoi olla tilakamppailua takapenkille asetetun lapsen turvaistuimen ja minun kasvavan vatsani välillä. On rattaita, vaunuja, turvaistuimia, koiria ja vaippakasseja joka lähtöön.

Kaaos

2011-07-31T11:39:00.002+03:00

10...9...8...7...

Täälä on lähes luovuttu sellaisista jutuista kuin pölyjen pyyhkiminen, imurointi ja petivaatteiden pölytys. Rempparöhnä ja koiran tassuissaan kuljettelema eloperäinen hippu levittäytyvät kuitenkin kaikkialle. Laskelmoin roskan kohdalla onko sen poimiminen supistuksen väärti.

Enää keittiötä koitetaan pitää siedettävässä kunnossa. Muutoin täälä on ennennäkemätön kaaos.

...6...5...4...

Kaalipiirakka

2011-07-28T10:43:00.008+03:00

Tämä mainio keittoruuan kaveri unohtuu aina välillä
pitkiksi ajoiksi. Sitten kun sen taas muistaa, sitä tekee
mieli monta kertaa viikossa.

Lihakaalipiiras -rento versio
Isoa silputtua varhaiskaalia haudutetaan kannen alla
(k a u a n !) pienessä vesimäärässä. Aluksi sitä on ison kattilan laitoihin asti, lopuksi vain kolmasosa pohjalla. Sillä välin paistetaan muutamia pilpottuja sipuleita luomu naudanlihan kanssa. Laitetaan mielimausteet sekaan.

Katsotaan, ettei se kaali pala pohjaan. No eihän se pala. Lorautetaan vähän siirappia joukkoon. Maustetaan. (Ja koska aikaa on. Tehdään se kasviskeittokin kaalin vielä hautuessa.)

Lopulta otetaan liedeltä, maistetaan mössöä ja pohditaan, onko mausteet kohillaan. Jäähtyneeseen kaalilihamössöön sekoitetaan kolmisen munaa. Levitetään pellille ohueksi kaulitulle voitaikinalevylle (joka on totisesti ostettu valmiina kaupasta.)

Loppu mössö pakastetaan, ettei seuraavalla kerralla tarvitse alkaa A:sta. Ja ettei koko talo jatkuvasti tuoksahda kaalille. Samaisesta syystä piirakka tehdään tehdään jo edellisenä iltana, jos taloon on tulossa vieraita.

Ens kerralla, kun se mössö otetaan pakkasesta, voidaan raastaa vaikka vähän porkkanaa joukkoon ennenkuin lätkäistään lehtitaikinan päälle. Tosi hyvää sekin!

Kori virkkaamalla

2011-07-27T11:16:00.002+03:00

Tein tämän muutamassa hetkessä keinutuolissa keikutellen. Virkkasin ensin ontelolangasta lieriön. Ompelin sille sitten ikäänkuin kassinpohjan. Paksuudestaan huolimatta, ompelukone suostui vielä liittämään nämä kaksi yhteen.

Kangasosa on jämäkkää intianpuuvillaa. Se on ommeltu ja käännetty kaksinkertaiseksi niin, että saumat ovat sisäänpäin (kääntöaukkoa lukuunottamatta) ja näin ollen kori on aika jämäkkä, kun siinä on vielä napakasti sisässään harsovaippaa ja vanhaa pehmoista lakanaa, jonka olen repinyt puhdistusrievuiksi.

Joskus aikaisemmin tein jo pesutiloihin tällaisia samaisesta materiaalista.

Paussin paikka

2011-07-25T15:09:00.002+03:00

Tänään on otettava ihan iisisti. Ainoa pakoite suoritettu: käytiin puukeskuksessa ostamassa hyllyt ja tasot lapsen huoneeseen. Sinne sai onneksi ajaa autolla sisään asti ja istua autossa piirtämässä "palapelin" siitä miten levyt tulee leikata. Neljä hyllyä, yksi työskentelytaso ja vaatesenkin kansi. Vielä vähän kakkosnelosta ja ripaa. Nyt lepoa ja sitten koitan yletynkö vielä varpaankynsiin.

Miksi päässä soi kokoajan jokin rallatus? En sano mikä, muuten puolet teistä joutuisi kuitenkin rallattamaan sitä iltaan asti. Tai minuun ainakin tarttuu kaikki kerrasta.

Puuhailua

2011-07-24T12:26:00.001+03:00

Postit lähtivät liikkeelle 2.luokassa torstaina. On muuten tahdonvoimaa koitteleva juttu syödä kohtuumäärä herneitä kerralla. Onnistuuko joku?

Vanhasta 50-luvun keittiöstä muokkaillaan kalusteet lapsen huoneeseen. Maalilla leivinpöydän laatikostot sisältä siisteiksi. Tälläisiin remppahommiin minäkin vielä pystyn kunhan saan tavarat nostelutua vaivattomalle korkeudelle. Tässä ei leivota enää pullaa vaan meidän plikkaa.

Olen tyytyväinen hunajankeltaiseen perinnesävyiseen vahaan, joka tuo auringon eteiseen. Talon muiden värien kanssa sotiva jäänne, seinän vaalea sininen, sai sekin väistyä.

Tietäisipä tyttö, millä höyryllä täälä nyt touhutaan, että syntyy valmista määräpäivään mennessä... Tähtäämme siihen, että kun Miehen loma elokuun eka alkaa, se olisi merkkipaaluna meille molemmille, että nyt pensselit pois, sirkkeli naulaan ja lepo!

Olen myös ommellut paljon. Kuten sanottu olemme säästäneet pitkän pennin, paljon aikaa ja luonnonvaroja ystäviltä saamillamme lapsentarvikkeilla ja vaatteilla. Osaa olen vähän tuunannut. Tasku venähtäneen koristeen päälle tekee paljon.

Perhoset

2011-07-22T11:38:00.001+03:00

En oikein osaa kertoa niistä teille.
Ne ovat kaikkialla. Vaikka vähiten siellä, missä kukkani kukkivat ja missä niitä luulisi olevan. Ne täyttävät luonnoslehtiöni, ne tulevat uniini. Yksittäin tai suurina joukkoina, lepattavina viittoina. Toukkina vailla ajatusta lentämisestä tai toiveikkaina koteloina. Perhoset.

Ja aamuöiden valossa, kun hiivin takaisin makuuhuoneeseen, nukkuu kaikkein suurin siinä vierelläni. Siivet vielä rypyssä kotelossaan, odottaen. Rakkaani, kääriytyneenä pelkkään valkoiseen lakanaan, yön suomassa lyhyessä lepovaiheessa, valmiina taas huomenna jaksamaan.

Vauvansänkyvinkki

2011-07-19T12:49:00.001+03:00

Sain lukijalta huomaavaisen vinkin vauvansängystä. Koska meillä ei ole aikaa ryhtyä kunnostamaan sitä, (on nuo kolme huonetta tuossa myllerryksessä ja aikaa enää muutamia viikkoja remontoida,) niin laitan linkin tänne, jos joku muu innostuisi. Sänky on varsin söde romurautainen.

http://www.huuto.net/kohteet/vanha-vauvan-rautasanky_pinnasanky-pyorin/183635181

Pitkä saunavuoro

2011-07-18T11:37:00.005+03:00

Saunominen, tuo perisuomalainen rentoutumistapa, ei tee poikkeusta mistään muusta toiminnasta siinä, että sekin on rentouttavinta silloin, kun se on vapaaehtoista. Ahdistavaksi se muuttuu, kun saunanovi jumiutuu kiinni.

* * *

Minäkin menin eilen pitkästä aikaa saunaan. Ihan vain kevyesti, pikaisesti pyörähtämään. No suihkunraikkaana, valmiina lähtöön, tömpsähdän vasten ovea, joka yleensä antaa periksi ilmen sen kummempaa töytäisyä. Tönäsen sitä kunnolla heti perään. Arvelen sen turvonneen kosteudesta ja potkaisen sitä kunnolla lukkopesän kohtaan. Mies rupeaa nauramaan vieressä, kehaisee myöhemmin, että oli hyvin potkaistu, että "ihan kuin olisit unohtanut olevasi raskaana".

No, ovi ei kuitenkaan hievahdakaan. Siirryn syrjään ja ehdotan, että Mies tönää oven auki. En hetkeäkään epäile, etteikö hän työntäisi sitä auki tosta noin vain. No hän työntää, sitten hakkaa, nojailee ja viimein potkii. Alamme käydä epäuskoisiksi. Tämähän on kuin huonosta rakkautta ja anarkiaa -elokuvasta:

Voisimme tietenkin ryömiä katonrajassa olevista ikkunoista pois, tai hän ainakin, minun ryömimiseni ovat vähän niin sun näin. Mutta koska talossa on joskus 50-luvulla asunut kelloseppä, hän on kalteroinut kaikki kellarikerroksen ikkunat. Mitään varsinaista hätää meillä ei ole, sillä ovessakin on ikkuna. Kyllä me jotenkin pois pääsemme, mutta ikkunassa on mieluinen kosistekuvio, jollaista ei tietenkään enää saisi mistään ja mies jupisee, että kolme huonetta remontissa riittää hänelle hyvin, hän ei halua kaiken lisäksi ryhtyä uusimaan saunanoveakin.

Harkitsemme uudelleen saunanikkunan avaamista ja avunhuutamista. Pohdimme miltä se näyttää. Joku naapureistamme siellä ulkona ja me alasti saunassa. Ja mitä sitten? Vaikka naapuri pääsisi meille sisään mitä hän voisi tehdä sen enempää. Otamme vuoroon löylyjä lauteilla ja viileitä suihkuja. Mies käy välillä potkimassa ovea. Onneksi hänellä on jalassa läpyskät, joiden tarkoitusta en ole ikinä ymmärtänyt. Miksi saunoa omassa saunassa muovitossut jalassa? No, niillä saa potkastua paljon lujempaa kuin paljasjaloin.

Ihan paha paikka sauna ei ole jäädä loukkuun. Hanasta tulee juomakelpoista vettäkin. Koitamme spekuloida miten ovi on voinut mennä jumiin. Kielen täytyy olla jotenkin hassusti. Ehdotan, että työnnämme lukkopesän kohdalle karmin ja oven väliin allaskaapissa sattumoisin olevan rautaisen kukkapurkinpidikkeen. Nitkuttelemme sillä vuoron perään. Koira inisee oven toisella puolella. Se ei ymmärrä, miksei se pääse takaisin saunaan. Joudun komentamaan sitä loitommalle, ettei mies rysähdä sen niskaan, jos ovi sattuisi aukeamaan. Se olikin viimeinen joka ovesta kulki, silloin Mies nykäisi oven perässä kiinni. Ihan kevyesti sanoi nykässeensä. Sisäpuolellahan ei ole edes kahvaa. Ehdotan, että koitamme nostaa ovea. Mies nostaa -minä työnnän. Ja sitten taas voimallisia potkuja.

No, jossain vaiheessa jokin alkaa antaa periksi. Mies potkii vimmatusti. Minä seison vieressä kauhukuvat silmissäni ja pelkään, että jalka hajoaa ennekuin ovi tai mies syöksyy päänsä seinään tai jotain. Lukkopesä vääntyy tuskallisen hitaasti rikki ahtaassa ovenvälissä. Sitten ovi lennähtää auki.

Koira juoksee tyytyväisenä lauteille.

Lyllerrä, lyllerrä!

2011-07-17T11:27:00.002+03:00

Kävin verikokeessa torstaina.

Kotimatkalla päätän ylittää itseni ja poiketa kangaskauppaan. Tuolla lyhyelläkin matkalla Mikonkadulta Kluuvikadulle joudun istumaan bussipysäkille. Aivan juu, eihän se ole kuin yksi risteys.

Jo ulkoa, läpi näyteikkunan, etsin tuolia. Näen kaavanselailupaikan. Ja mikä mahtavinta, tuolin. Sinne.

Kaksi teinityttöä roikkuu Eurokankaan ovenkahvassa. Kun penkinkiilto silmissäni astun sisään tirskuu toinen tytöistä "lyllerrä, lyllerrä". Toinen säestää hihittämällä.

Että tähän on tultu. Ja minuakun on joskus sanottu Bambiksi! Hahaha nauran sisäänpäin, ilmeeni ei paljasta mitään. (Itse asiassa tuolista helpottuneena unohdan tytöt sekunnissa ja muistan uudelleen vasta viikonloppuna isän kertoessa huvittavan tarinan sanavalmiista kolmivuotiaasta.)

Lyllerrän siis kaavapöytää kohden, kaivan pussillisen kirsikoita laukusta ja napsin niitä kunnes teen nopean täsmäiskun kangaspakkojen suuntaan. Valitsen muutamia iloisia puuvillakankaita, pehmoisinta paksua luonnonvalkoista ekobambutrikoota ja ohuenohutta joustavaa vakosamettia.

Hei vaan, hei!

Todellinen Sadepäivä

2011-07-15T13:28:00.001+03:00

Heräilen lantion särkyyn. Koitan ponnistaa sängystä ylös ilman, että rakkoni pettää supistuksen kourissa. Kävelen kantapäilläni vessaan muutaman tunnin välein. Niin kipeät ovat jalkateräni. Aamuisin pidätän henkeä matkalla rappuja alas alakertaan. Tunnen kuinka räpyläni leviävät joka askelleella. Samassa tilassa ovat sormeni. Edes mehupurkkia en saanut tänä aamuna auki. Sitten päivän mittaan sormien ja jalkaterien kipu laantuu. Lantion kipukin hellittää, kun saa liikettä. Sitten taas iltaa kohden juuri liike saa supistelut yltymään ja ympyrä sulkeutuu. Ja taas aamulla tarvitaan vähän mannapuuroa ja mansikkaa. Kaavojen selailua.

* * *

Kiitos näistä A. Ja kiitos keskiviikosta ihanat naiset,
jotka lähtiessä keräsitte kestitysten tiskitkin koneeseen!

Arvonnan voittajat

2011-07-12T16:58:00.001+03:00

Arvat osuivat loppupäähän. Tässä järjestyksessä
pääsee valitsemaan kesälukemista:

Piia Pienestä Sukkapuodista
Tiiti66
Ouppa Karhun Kakasta
(-älkääpä antako nimen hämätä, Ouppa puuhailee siellä vaikka mitä jännää.)

Sitten vaan toiveita tänne Piialta, niin laitetaan kirja postiin ja
pääsee Tiiti ja Ouppakin valitsemaan!

Ja sitten

2011-07-08T15:07:00.008+03:00

Yläkerran vessa näyttää nyt tältä. Huh sanon minä! Vanhat kaakelit revittiin seinistä. Seiniin asennettiin kipsilevyt. Kipsilevyjen saumat saumattiin ja päällystettiin tasoitetapetilla. Lavuaaria etsittiin monen monta kertaa ja korkeaa hanaa käsisuihkulla. Mies kaakeloi mosaiikkilaatalla. Vahvisti lahjaksi saadut vanhat peilikaapit ja kiinnitti seinälle. Vanhan kirpparilta löytyneen ompelujalan päälle teetettiin sopiva tammitaso seinästä seinään. Tehtiin yksi lattia, huomattiin laudat kieroiksi. Mies teki toisen lattian. Sirkkeli soi, välillä kirosanatkin. Veisti lattiakaivolle paikan. Siveli kolmesti valkoista maalia.

Enään tarvitaan:

kynnykseen maalia

jalkalistat

peilikaappien alareunan viimeistely

metallikaulus kiertämään siististi pytynreunaa
hanalle ja lavuaarille sopivat reiät massiivipuuhun
putkimies putkitöihin (ja kuten hämäristä kuvista on luettavissa)
sähkömies ja valoa

Kesäinen kirja-arvonta

2011-07-07T12:51:00.003+03:00

Mistä on leppoisa loma tehty? Uusista ideoista, puutarhavinkeistä, käsitöistä pihapuun alla, kärpäsen pörinästä riippukeinussa, askartelusta pikkuväen kanssa, unelmista ja luppoajasta kirja kainalossa. Siitä on hyvä loma tehty.

Arvon kolme kirjaa. Voittaja saa valita ensin, toiseksi tullut pääsee seuraavaksi apajalle ja kolmaskin saa vielä valita, eikä tarvitse tyytyä siihen mikä käteen jää. Arpansa voi jättää kommenttilaatikkoon. Kahdella arvalla voittoa saa tavoitella Ystäväkirjan porukka ja tähän postaukseen linkittäneet -se siis kannattaa mainita arvassaan.

Junk Style Tähän pikkukirjaan viehätyin Bangkokissa. Vaikka teksti on thaita, on tämä juuri sellainen kevyt käteensopiva riippukeinukirja niihin hellepäiviin, kun on mukavempi suunnitella kuin tehdä mitään.

Neulontapäiväkirjani Himoneuloja sujauttaa näihin taskuihin parhaat ohjeensa, lankanäytteensä tai suunnitelmansa sekä merkitsee muistiin kulloisetkin projektinsa. Kansiossa on myös vinkkejä ja ohjeita kutomisen saloihin, joten sopii myös himoneulojan tyttären koukuttamiseksi puikkoihin!

Peltityöt Yksinkertaisia ideoita ja ohjeita peltitöihin kotoa löytyvin perustyökaluin. Kierrätyshenkinen aloittaa vaikka Saarioisten maksalaatikkovuokasta! Peltitöiden mestariluokka löytyykin juuri todellisten kierrättäjien luota kehitysmaista.

Pieni vihreä kirjani Ajatuksia herättävä puutarhakirja todelliselle viherpeukalolle. Hetken trendien perässä juoksijat eivät tästä kirjasta suuremmin piittaa. Tässä on kuopastu puutarhan sielua. Suosittelen!

Samaan aikaan toisaalla

2011-07-04T12:15:00.006+03:00

Ompeluverstas olohuoneessa

Kasvit evakossa

Mies vie konetta ja yhä harvemmin kone miestä

Sininen seinäkin saa lähteä

Hiominen ei ole niin tarkkaa kun päälle tulee maali,
mutta vaha ei anna anteeksi, jos lakkaa jää läikittäin lattiaan

Viikonloppuna Mies
-Suhasi maali-, ja rautakaupoissa ja konevuokraamoissa
-Hioi lastenhuoneen ja etukuistin lattiat, ensin koneella ja sitten kulmat käsin
-Kantoi sitä hiivatin painavaa ja hankalanmuotoista hiomalaitetta rappuja ylösalas, niin että en voinut katsoa
-Siirteli yksin suuria painavia kokopuisia kaappeja
-Piti kainalossa kun yöllä heräilin supistuksiin ja jomotukseen
-Luki korvatulpat päässä dekkareita, sillävälin kun pöly laskeutui

Toisaalla Minä
-Tein aamiaiset, hoidin tiskit, muut ruokahuollot ja supistelin
-Ompelin lapselle mm. lakanat ja sänkysuojat, supistelin ja huilasin
-Pesin pyykkiä, supistelin ja huilasin
-Kyselin, joko ottaisit kaljan, istuisit hetkeksi tähän viereen
-Paistoin lettuja ja huilasin
-Googlasin, valitsin ja tilasin peittävän
keltaisen Osmon puuvahan kuistin lattiaan
-Helpotin koiran oloa ajamalla sille parin millin siilin, huuhdoin viileellä vedellä (kaveri virkos kummasti)
-Pyörin tiellä ja pohdin, voinko jotenkin auttaa

Ja vielä me ehdittiin
-Ajella jäätelölle
-Valita jalkalistat vessaan
-Katsoa Ganes-leffa
-Höpötellä aurinkotuoleilla kylmä juoma kädessä

Työnjako on napsahtanut varsin perinteiseksi nyt odotuksen viimeisen kolmanneksen evättyä minulta fyysiset jutut. Koti on taas kuin räjähdyksen jäljiltä, kun yllättäen kolme huonetta on yhtäaikaa rempan alla. Tyypillinen ketjureaktio, että hiotaan nyt toi kuistinkin lattia samalla, kun kerta on kone vuokralla.

Kesätukassa on keveempi

Aamun ajatus

2011-07-02T12:52:00.003+03:00

Olen aina ihmetellyt, miksi vauvoille ja lapsille neulotaan kaikki. Siis ihan kaikki, niin kuin nyt vaikka lappuhaalaritkin. Oletteko nähneet aikuisilla kudottuja lappuhaalareita? En minäkään. Mutta olishan se vänkää nähdä Fredalla ihmisiä kiiruhtamassa töihin kokovartaloneuleasuissa. Ehkä Diesel vielä keksii sen ja siitä tulee hitti. Ne päällä on kyllä hikistä bailata Lostarin alakerrassa. Mut mitä sitä nyt jotkut ei tekis, jos sesonki niin sanelee.

Eihän siinä mitään pahaan ole, että lapsille neulotaan. Kunhan tässä vaan kiukuttelen, koska se neulominen ei ole mun juttu ja se "kaiken neulominen" näyttää sulkevan pois sen, että käsityölehdissä olisi lapsille ompeluohjeita ja kaavoja. Jos jonkin onnistuu löytämään, se on tuore kuin suoraan viime vuosituhannen mallistosta repäisty. Yäk, yäk, yäk. Tai sitten kolmannetkymmenennet ohjeet kastemekkoon. Senkin voi tietty neuloa. Ja alle voi neuloa pitkätkalsarit, että varmasti tarkenee, kun pappi kylmää vettä viuhtoo.

Tälläisia simppeleitä kangasmekkoja trikooresoorilla pyöräyttelin nyt kuitenkin ilman kaavaa. Yhden itselle, jossa masulle joustava resori ja kaksi pikkuruista tyttärelle. Toinen hamekankaani lopusta toinen vanhasta turkoosista puserosta. Olkaimilla vai ilman, sitä tässä pohdin.

Asuntokauppoja

2011-06-29T10:50:00.007+03:00

Olen muutaman kerran myynyt asuntoni itse. Ekalla kerralla ajauduin lähes epätoivoon niiden katsojien kanssa, jotka ehdottelivat mitä ehdottelivat. Muuan mustalaiskirjai-lija poikansa kanssa oli mm. sitä mieltä, että hän lyö rahat heti pöytään ja "voithan sie tyttö jäädä asumaan tuohon kulma-huoneeseen, kunnes asunnon löydät". Kiitos kauniista tarjouksesta, mutta juu-ei. Nyt naurattaa, mutta silloin, kun budjetti oli tarkka ja piti välittäjässäkin säästää ei naurattanut niin makeasti:

Järjestimme näyttöjä työpäivän jälkeen, siivosimme hulluna edellisiltana ja kun astuimme sisään, valmiina ottamaan potentiaaliset ostajat vastaan, oli koira, silloin puolivuotias, pahimmassa hanpaiden vaihtoiässään syönyt eteisen seinistä maalit nurkista. Lattia oli joka päivä valkoisessa maalihiutaleessa. Iltaisin paikkamaalattiin.

Ja sitten oli se kummallinen suomalainen säveltäjä Manhattanilta, joka ei edes itse päässyt katsomaan, vaan lähetti kaverinsa kuvaamaan asuntoa. Tämän ottamien noin kahdensadan kuvan (oli vain 3h+k!)perusteella hän päätti, että asunto oli hälle hyvä. Mutta kun hinnasta alettiin puhumaan tarkemmin, hän ryhtyi haukkumaan ja mollaamaan kotiamme ja etsi jos jonkinlaista hintaa alentavaa seikkaa.

Tuo tinkaus-mollaus projekti kesti ja kesti. Vihdoin hän sanoi varaavansa äidilleen laivalippuja Ruotsi-Suomi, että mamma tulisi tekemään päätöksen ja mahdolliset kaupat. Kun sitten ilmoitimme, että nyt menee vähän vaikeaksi, emme ole valmiita tulemaan noin paljoa vastaan ja meillä täälä toinen parempi tarjous vireillä, hän syytti meitä kiristyksestä (?!) ja vaati, että maksaisimme hänen äitinsä laivaliput. Hohhoijaa. Kasva aikuiseksi, sanoin hänelle, sinulla on ollut aikaa viikkoja tehdä kaupat, jos asunto olisi ollut mieluisesi, miltä se ei kuulostanut.

Onkohan minulla tuo sähköpostikirjeenvaihto tallessa jossain... Voisin nauraa sen läpi nyt lähes kymmenen vuoden perspektiivin jälkeen. Mutta kuten sanottu, silloin ei naurattanut. Oli tullut ero ja juuri rempattu koti piti myydä ja kaikenmaailman pöljät kävivät tallustelemassa kodissani ja koira söi seiniä minkä ehti.

Mutta älkää luulko, että pelästyin ja asunnonmyynti-innostukseni tähän sammui! Seuraavasta myymästäni asunnosta, pikku yksiöstäni, sain enenmän kuin pyysin.

Hukkuminen ei näytä hukkumiselta

2011-06-28T12:30:00.002+03:00

Äitini syöksyi kerran uimarannalla kiskomaan lasta pinnalle. Seitsemän vuotiaat tytöt keskenään rannalla. Uimavahdit pelaamassa korttia pukukopissa. Hän ei saanut mitalia, hän sai hämmästyneen kommentin lähellä olevalta aikuiselta. Sen toisen aikuisen mielestä mitään ei ollut tekeillä.

Sanoisin, että mielummin yksi sukellus liikaa, kuin liian vähän.

* * *

Suomessa hukkuu noin 330 ihmistä joka vuosi. Mikä surullisinta, hukkuneista lapsista puolet hukkuu vajaan 25 metrin päässä vanhemmistaan tai muista aikuisista. Kymmenessä prosentissa noista tapauksista aikuinen katselee hukkumista tietämättään.

Miltä se sitten oikeasti näyttää?
Mihin kiinnittää huomiota, kun lapset leikkivät vedessä?

Tämä artikkeli on kiertänyt paljon. Mutta ei vielä tarpeeksi.
Laitan artikkelin vielä kerran tänne -nyt kun se tuli vastaan suomennettuna.

Lastenhuone paperilla

2011-06-27T11:40:00.009+03:00

Paperilla edistyy ja ihan kohta päästää hommiin! Eli suunnitelmat on valmiit, niitä sentään olen voinut edistää minäkin. Vessa tuli siihen pisteeseen, että sirkkelöinti tulevassa lastenhuoneessa (mh 2) loppui ja saatiin se huone eilen tyhjäksi tavarasta.

Marssijärjestys tämä:

Katto Tipahdelleet panelit paikalleen. Kattomaalilla kerran kauttaaltaan.

Lattia Hiotaan. (Se on rasittavaa! Onneksi Miehellä jo kokemusta) Pitkään väriä pohdittuamme päädyimme siihen, että paras jatkaa valkoista, jota nyt jo työtilassa ja vessan vastamaalatussa lautalattiassa. Minun ehdotukseni vanhasta roosasta ei mennyt Mieheltä läpi. Aloin miettiä, että kun meidän makkari vieressä on jo turkoosi, niin ehkä valkoinen toisi rauhaa ja yhtenäisyyttä muuhun yläkertaan. Hankitaan sitten jokin kiva pehmoinen matto tytön huoneeseen väriä tuomaan.

Seinät Taitettu valkoinen (sävy 036X) ja pienesti korostetapetia johonkin nurkkaan. Voisi mennä jokin sen tapainen kun Ritva Kronlund: Kirsikkapuu tai Kukot. Talon ainoa paikka johon suunniteltu tapettia.

Huonekalut: Hoitopöytä, vaatesenkki ja muutama työtasoa lähentelevä leveä ikkunalauta kunnostetaanvanhoista 50-luvun keittiökalusteista. Seinille hyllyjä ja koukkuja. Aluksi vuokrataan kaksi pyörillä kulkevaa kevyttä ensisänkyä, joita on helppo liikutella kodissa huoneesta toiseen. Tytön huoneeseen jää aikuiselle sänky, tulevaisuuden hankalia öitä ennakoiden. (Vaikka eihän meidän tyttö valvota...)

Näistä jokaisesta lisää kerrallaan tulevina viikkoina. Ihanaa kun homma etenee!

* * *

Ai niin, Juhannuskin oli! Ja mukava jussi olikin. Tässä kylänmiehet valmistautuu sammuttamaan kokkoa: Tuossa letkassa ei minusta ollut mitään järkeä, yhdellä hassulla ämpärillä! Nopeammin ja helpommin olis mennyt jos jokainen olis käynyt kerran rannassa täyttämässä ämpärin. Me naiset pääteltiin, että tän täytyi olla jokin "malebondin"-juttu.

Liioittelevaa

2011-06-23T08:20:00.001+03:00

Maljakko on puoli metriä korkea, kukat yltävät yli metriin. Keltaisesta en ole koskaan pitänyt, tuollaisena kirkkaana ja raakana se on minulle liikaa. Minusta ei ole löytynyt säveliä tuolle sävylle. Mutta päivänliljan kohdalla teen poikkeuksen. Se tuoksu on suloinen.

Tapahtui päivystyksessä

2011-06-22T11:09:00.006+03:00

Tästä on reilun viikonverran. Olin jo rutiinilla siinä piuhoissa, sydänkäyrä piirtyi oikealla. Tällä kertaa en yksin. Mies istui työmatkasta väsyneenä siinä vasemmalla keinustuolissa ja näytti siltä, että nukahtaa millä hetkellä hyvänsä. Ottipa kuitenkin jalkani syliinsä ja ryhtyi hieromaan. Ai kun tuntui mukavalle.

Akilesjänteen vieressä kuopassa sormiaan kuljettaen kysyi, että mikä tässä on. Vastaan ensin kuin vyöhyketerapeutti, että "kohtu", ja lisään, että "älä stimuloi sitä". "Eikun mikä nystyrä sulla täälä on?" Sanon, etten tunne mitään, "ota sukka pois, ja katso".

Hän taipuu kohti jalkaa ja tihrustaa. Punkki! Nyt minäki jo taivutan vatsani yli. Tahdon punkkipihdit! Ja heti. Hetken hälistyämme päätämme painaa punaista nappia, josta kutsutaan hoitaja. Lievää hätävarjelun liioittelua sanoisin. Jokin hälyytysääni piippaa kunnes hoitaja tulee. Nyt vieruspedilläkin jo reagoidaan.

"Niin, ei tässä mitään hätää ole, sitä me vaan, kun tuo mies ryhtyi antamaan vyöhyketerapiaa ja löytyi nilkasta tämä punkki, että saisiko pihtejä, on vähän inha olo" hihitän puistatusten vallassa. Naapuripedillä nainen on kolme senttiä auki, tuskissaan, mutta tilannetaju kodallaan. He hihittävät kanssamme verhon takana. Lieneekö muuten jotain raskauteen liittyvää, en ole koskaan nauranut niin usein hervottomasti ja vedet silmissä kuin raskausaikana. Saatan kirjaa lukiessakin nauraa niin, että minuun sattuu ja joudun kiemurtelemaan parempaan asentoon naurun ravistellessa kehoani.

Pihtilähetys juuttui jonnekin, sitä ei koskaan tullut ja kotiin päästyämme väänsin punkin koiran punkkipihdeissä pois. Vähän puhdistusainetta päälle. Noin.

Mokoma koira sanoisin, sehän ne punkit meille kuljettelee. On pieni ihme, että vaikka nyhdän niitä luppakorvasta useita viikossa, tämä oli vasta toinen kymmenen vuoden aikana minulla.

Unikkoaika - Viides kesä

2011-06-20T12:11:00.002+03:00

Unikon ryppyisen paperiset perhosen siivet työntyvät karvaisen kilven alta. Tänä viidentenä kesänä poimin ensikertaa maljakkoon. Kun sitä ei tuuli ja sade piiskaa, se aukaisee lehtensä aivan ammolleen vaakatasoon ja jaksaa sinnitellä niin jo neljättä päivää.

"Päivänvarjolla" on läpimittaa 18 cm!

PS. Olen ihastunut tänään lisäämääni hakukenttään. Se toimii! Läydän nyt itsekin blogistani arkemme virstanpylväät helpommin! Suosittelen.

Kultaiset ensiaskeleet

2011-06-18T15:25:00.000+03:00

Aamulla uskomattoman ihana yllätys postinhakureissulla. Siivooja, joka on käynyt minua kahdesti auttelemassa, oli jättänyt postilaatikkoon pussukan. Ei ollut voinut vastustaa Barcelonan matkalla löytämiään kultaisia paljettitossuja. Hän oli ostanut ne pikku tytöllemme! Tossut ovat hurmaavat. Ele vielä hurmaavampi. Näen ne sieluni silmin kummitätini ostaman valkean mekon kanssa.

Olen liikuttunut.

Odotusta

2011-06-17T10:55:00.004+03:00

Ehkä muistatte vielä mosaiikkirapun, jota tein aikanaan. Se jäi piiitkäksi aikaa odottelemaan, että meillä saumataan jotain muutakin, minkä vuoksi laastia sekoitetaan kerralla vähän enemmän. Ihme kyllä palasten liima kesti, koko tuon saumattoman jakson! Silloin huhtikuussa kun saumasimme vessan kaakeleita, sain tämän rapunkin viimeisteltyä. Loppujen rappujen betonissakin on vasta pohjamaali.

* * *

En oikein saa supistuksilta nukutuksi. Koko vatsanseutu on arka ja heräilen alavatsan jomotukseen. Jokainen kyljenkääntö on ponnistus. En tiennyt, että tälläistäkin on! Kahden viikon sisällä olen soittanut useita kertoja öiseen aikaan Kätilöopiston päivystykseen ja näiden valvottujen öiden jälkeen on käyty kolmasti synnytyspäivystyksessa tarkistamassa kohdunsuuta, joka vähän raottaa.

Lapsella on aina ollut kaikki hyvin ja painoarvio nyt 30 raskausviikolla on 1700 grammaa. Olen levossa kotosalla, mutta toistaiseksi vielä saa liikuskella ja olla jalkeilla tuntemusten mukaan, eikä koko päivää vuoteessa tarvitse maata.

Toivon, että menisi tämäkin ohi, mikä lie kipu sitten minua valvottaakin. Sen olen oppinut, että raskaana vaiva seuraa toista ja sitten vaan katoaa. Ei tarvitse ajatella, että tälläistä tämä nyt sitten on loppuviikot. Kokemus pienen ihmiset kasvualustan antamisesta on sellainen, että kun kipu/vaiva sitten on ohi se unohtuu. Kai luonto näin huijaa naista ryhtymään tähän toistekin ;)

Vieras(ta)

2011-06-13T14:56:00.002+03:00

Heräsin viileään tyhjään taloon. Se tuntuu ihan absurdilta verraten viikonlopun vilskeeseen, hautovaan helteeseen ja väenpaljouteen. Se muistuttaa siitä, miten nopeasti asiat voivat muuttua niin hyvään kuin huonoonkin, ja nyt en puhu vain säästä.

Puhun varomattomasta kommentista, murskaavasta diagnoosista tai kulman takaa kaahaavasta autosta. Tai vastaavasti onnenkantamoisesta, palasten loksahtamisesta paikalleen, oivalluksesta, tai silmät aukaisevasta sattumasta. Mitään dramaattista ei ole sattunut, kunhan siis vain puhun.

* * *

Pikkuveli aveceineen tulee illalla. Hän on ollut vuoden verran Saksassa ja nyt kokemusten lisäksi on tuomisena espanjatar, tyttö, jolle etsitään au-pairpaikkaa Tampereenseudulta tai hyvien yhteyksien päästä sieltä. Vinkit otetaan vastaan. Ottaisimme hänet itse, mutta varsinaista tarvetta olisi vasta puolen toista vuoden päästä, eikä meillä ole aikaa nyt pykätä väliseiniä ja järjestää ylimääräistä huonetta.

Illalla -yksityiskohtia

2011-06-12T22:12:00.012+03:00

Suomi kohtaa Sveitsin -onko asetelma reilu?

Adidas tai ei, palautumiselle on varattava oma aikansa...

Ai jotain sienipiirakkaa? Mun lautaselle valikoitui nämä.

Pusuja kaikille!

Saimme uskomattoman juhlasään, joka helli meitä pitkälle iltaan ja vain hyttyset saivat meitä lisäämään vaatetta ja muistuttivat kuolevaisuudestamme!

Joku vanhemmasta vierasväestä, ihmetteli laidasta laitaan notkuvaa herkkupöytää. Sen kaikki viinit, juustot, raparperi-, paprika-, kinkku- ja kaalipiiraat, suolaiset ja makeat tuomiset, raikkaat hedelmät, marjat, salaatit ja herkut oli kukin huolella valinnut tai valmistanut, graavannut tai leiponut. Valikoima oli uskomaton, kun ottaa huomioon, että kutsussa luki vain epämääräisesti "tuothan yhteiseen pöytään jotain pientä mieluistasi purtavaa"!

Ilta oli yltäkylläinen, kiitos mielikuvitusrikkaiden vieraiden, juoksevien lasten, tavalla tai toisella teemaa totettaneiden kolmea sukupolvea edustavien fanittajien.

Ja kuten joka vuosi, toivoi isäntäpari voivansa olla
kaikkialla, kaikkien kanssa, yhtä aikaa.

Juhlan odotusta

2011-06-08T11:14:00.002+03:00

Odotan lauantain juhlia ja katkoa pitkiin hiljaisiin päiviini.
Mies on luvannut tehdä kaikki järjestelyt, etten rasittuisi*. Kun nyyttäriperiaatteella mennään, ja ystävien kesken ollaan, ei mihinkään uuvuttaviin valmisteluihin ole tarvetta. Juhlat on pystyssä tuossa tuokiossa kunhan pakkanen vaan on täynnänsä jäätä isännän pyöräyttämään sangriaan, pöydällä on kimppu kukkia, valkoinen liina ja kertikset hoitavat astiapuolen. Lopultahan on niin, että ihanat vieraamme tekevät juhlan.

* Minä hiljaiselossani keskityn keksintöihin: eilen keksin, että saunan voi pestä taivuttamalla puutarhaletkun saunan ikkunasta sisään ja posottaa paineella saunan ja pesuhuoneen hetkessä ja vaivatta puhtaaksi! Voi kuinka tyytyväinen olin keksintööni...ideat poikivat joutilaisuudessa.

Unohdus

2011-06-06T10:47:00.003+03:00

Luulen, että minulla on jokseenkin realistinen
käsitys muistikapasitettini rajallisuudesta.
Silti, kerta toisensa jälkeen, laiskottaa juuri silloin, kun pitäisi etsiä vedenpitävä tussi ja kirjoittaa pakasterasian kanteen, että "kanapadan jämä" tai "koiralle". Kerta toisensa jälkeen kuvittelen, että tällä kertaa muistan, mitä olen pakastanut. Tai tunnistan. Mutta höpsis, eihän sellaisesta jäisestä paakusta ota selvää! Eikä se miltään tuoksukaan.

Ja toinen harha, luulen, että vielä syksyllä muistan, mikä kohta kukkapenkkiä oli kärsinyt tulppaanikadosta ja mihin siis ennen talven tuloa uudet sipulit kätken. Tai, että vielä seuraavana suvena muistan edelliskesänä istuttamani kasvin nimen, saati hoito-ohjeen. Olen säästänyt noita etikettejä ja kukkasipulipakkausten kuoria puutarhakirjojen väliin, vaan eipä löydy!

Uusi unikko kukkii ekaa kertaa nyt kolmantena vuonna kylvöstä, enkä kuolemaksenikaan muista minkä värisenä kukat aukeavat.

PS. Enenemissä määrin teknisiä ongelmia täälä bloggerissa: välillä en ole päässyt kommentoimia muita blogeja. Ja omat pikamuokkaus nappini ovat kadonneet!

Resepti kouraan -lääkärille hyvä mieli?

2011-06-02T12:15:00.016+03:00

Luin Uusimustan artikkelin antibiooteista. Riemuitsen siitä, että vähitellen Herran Pelko on vähentynyt maassamme sen verran, että lääkäreiden toimiakin aletaan kyseenalaistaa. Tavallinen tallaajakin uskaltaa jättää reseptit hakematta tehokkaista "vain otettu lääke auttaa" -kampanjoista huolimatta.

Mikä meitä sitten lääkäriin ajaa, vaikka usein jo etukäteen tietää, että mitään apua sieltä ei vaikkapa juuri flunssaan saa? Monen on varmaan mentävä työnantajan puolesta melkein samantien kun poissaolo rapsahtaa. Mahtaa olla melkoinen lasku sekin vuosittain, puhumattakaan siitä, että se kuumeinen ihminen lähtee sinne lääkäriasemalle (levittämään pöpöjään) sen sijaan, että lepäisi kotona.

Jos olisin säästänyt kaikki lääkärien turhaan määräämät reseptit, minulla taitaisi olla kokonainen mappi täynnä käyttämättömiä reseptejä, joita en ole edes harkinnut hakevani sattikka syönyt. Mukana on maallikonkin silmin suorastaan haitallisia määräyksiä. Esimerkiksi erään lääkärin limakalvolle määräämä voide, jonka tuoteseloteesta luin onneksi jo apteekissa (niinkuin aina luen) että "huuhdeltava runsaalla vedellä, jos voidetta joutuu limakalvolle"!

Mutta takaisin niihin antibiootteihin, onnellisuuspillereihin ja hormoneihin, jotka päätyvät ihmisten suihin...pissaan...vesistöön...kalaan...sinuun ja minuun. Tuntuu, että päivittäiseltä annokselta ei voi enää välttyä!

Usein myös tuntuu, että lähden lääkäristä resepti kourassa vain varmuuden vuoksi, rauhoittaakseni lääkärin tai täyttääkseni jonkin velvollisuuden. Niinkun ketä kohtaan?

Minusta on tullut vähemmän kiltti: Olen usein kysynyt lääkäriltä kiusallisia kysymyksiä, kuten miksi hän määrää virustartuntaan antibioottia? (On tullut pitkiä hiljaisia hetkiä.)

Olkaa tuhmia tekin! Voi esim. kysyä joka kerta, montako päivää voi seurata tilannetta, ennenkuin alkaa harkita antibiootin syömistä tai sen syöttämistä lapselleen. Huomauttaa lääkärille, jos tämä määrää lääkityksen kysymättä, mitä lääkityksiä sinulla jo kenties on, tutkimatta niiden rinnakkaisvaikutuksia.

Voi myös ihmetellä ääneen, riittääkö tuntemattoman ihmisen kymmenen minutin pika-analyysi siihen, että lohdullista olkapäätä kaipaava ihminen lähtee masennuslääkeresepti kourassa takaisin yksiöönsä. Ja turhauttavaahan se on, mutta myös voi kysyä kerta toisensa jälkeen muista vaihtoehdoista, kun lääkäri tahtoo hoitaa ehkäisynne Sinulle sopimattomalla tavalla. On se nyt meinaan kumma, että esim. pessaari täytyy tilata Ruotsista, ja mikä hassuinta, eihän sitä voi tilata ellei tiedä kokoaan. No missäs sovitat?

Eikös se olisi kokonaisuudelle parempi, että jokainen meistä olisi tarkkana ja kriittisenä siellä lääkärissä? Ehkä jäisi vain tulevaisuuden kaupunkilegendaksi, että ennen vanhaan, 2000-luvun alussa, kalat alkoivat muuttaa sukupuoltaan, maitoa laimennettiin lääkekertymiä peitellen ja niin miehet kuin naisetkin saivat osansa mm. masennuslääkkeistä ja naishormoneista ihan vaan juomalla vesijohtovettä tai syömällä lihaa...

Toissa vuoden satoa. Jokseenkin puhdasta luulisin. Mikäli edellinen tontinhaltija ei ole pahasti myrkyttänyt maaperää...
Kuvat: Sari Tammikari

En ole tahtonut tunnustaa...

2011-06-01T14:11:00.001+03:00

...että arjen tahti on liian kova. Että kauppakassit olisi jo pitänyt jättää jonkun muun kannettavaksi ja aamumetrossa olisi pitänyt pyytää päästä istumaan jne. Kun supistelu alkaa jo aamusta, on se illalla jo aikamoista ja valvottaa yöllä. Sitten ollaankin jo ylikierroksilla, kun aamulla taas pitäisi jaksaa sama rumba. Tarvittiin öinen synnytyspäivystysreissu, että otin vastaan jo kauan aikaa sitten tarjotun sairasloman. No nyt olen nostanut kädet pystyyn ja jäänyt lepäämään, kunnes kohtu rauhoittuu.

Se on vaikeaa, sillä mieli on virkeä ja tarmoa täynnä, kroppakin kaipaisi kevyttä liikettä. Vain kohtu ja jumiutunut lonkka heittelevät kapuloita rattaisiin. Oikein pitää pinnnistää, ettei kyykisty poimimaan rikkaruohoa, että huomaa, että mieskin voi ne pihvit paistaa nyt kun on muutaman viikon kotona vaikka vasta iltamyöhällä tuleekin.

Mennään viikolla 28. Tytön olisi hyvä malttaa vielä melkein kolme kuukautta. Ymmärrän häntä, kukapa ei tahtoisi tulla maailmaan keskelle kauneinta kesää!

Helteestä kiitos! On helpompi istua aloillaan ja ommella vaikka köllöttelypeittoa, kun kuumuus vetää vähän veteläksi olon. Tämä syntyy vanhoista sammarihousuista ja sisustuskankaiden näytepaloista. Epätyypilliset värit minulle. Enkä ole kirjonut mitään sitten alaluokkien vohvelikankaiden.

Saimme kutsut lähetetyksi vuotuisiin kesäjuhliimme. Ihan liian viime tipassa, mutta kuitenkin.

Spekuloimme, mikä mahtaa olla kukassa tuohon aikaan. Nämä ovat viidennet teemabileet. Ennen on juhlittu vasta elokuussa, mutta meillä taitaa olla silloin vähän muuta mielessä.

Toinen episodi

2011-05-27T09:39:00.006+03:00

Hei vaan maailma! Meillä ei ole juuri edistytty. No, yöksi ja työpäivän ajaksi nostin luun sisään. Se oli minulta aikamoinen myönnytys. (Voi mikä lämpimän lihan haiskahdus täälä olikaan vastassa, kun tulin töistä. Ette halua kuulla siitä enempää.)

Toisekseen, paistoin taas nokkoslettuja. Jos haluaa kahtena peräkkäisenä päivänä nokkoslettuja, niin joko tykkää niistä ihan hirveesti, tai sitten voi epäillä, että on raudanpuutetta. Joku voisi myös epäillä, että meidän elämä on yksitoikkoista. Ei suinkaan. (Eipä!)

Luotan siihen, että kroppa kertoo, mitä tarvitsee. Eikä näitä nyt oikein voi epäterveelliseksikään väittää: Luomumunaa, luomuvehnäjauhoa, maitoa, mineraalisuolaa ja oman pihan nokkosta. Viimeaikoina ruokakaupassa on tullut tartuttua luomuun entistä hanakammin.

Rutiinissa ja toistossa, josta muuten olen kirjoittanut ennenkin, on myös se hyvä puoli, että asiat alkavat sujua sukkelaan. Nokkoset rutiinilla silpuksi ja taikina valmistui kolmessa minutissa!

Tein minä jotain muutakin eilen. Kurkistin saniaiseen. Voi miten kauniisti luonto käyttää toistoa! Tänään sen sijaan rikon rutiineja, sillä on vapaapäivä, eikä työt haittaa harrastustoimintaa. Mielikin on kevyt, mies selvisi tuulista Hankoon ja on nyt matkalla Helsinkiin.

Kuka pelkää luppakorvaa?

2011-05-25T19:29:00.009+03:00

Orava on puussa ja pysyy.

Tässä on hyvä etäisyys. Puolitoista metriä aarteesta ja rapunverran koroketta, olen asemissa ja tuo puu, se on erityistarkailussa.

Koira sai työkaveriltani peuran lapaluun. Kuljin luu käsilaukusta törröttäen kotiin, vähän varuillani, ettei jo matkalla joku koira hyökkää luun kimppuun vieden minulta puoli käsivartta siinä ohessa.

Kotona annoin luun hyvilläni koiralle, joka salamana nappasi sen hampaisiinsa ja... laski sen kivetykselle ja jäi vahtimaan!
Nyt meillä on täälä käynnissä varsinainen näytelmä. Koira ei koskekaan luuhun, mutta ei suostu tulemaan sisään, eikä jättäämään pihaa. Vartioi sitä mustasukkaisena kaikelta elävältä. Myös ilmatilaa!

Onneton orava, joka eksyi pihamalle on ajettu puuhun, varis sai koiran ihan sekoamaan ja minullekin irvistellään. Mutta luuta se ei syö! Mikä ihmeen kypsytysmeininki tässä on menossa? Aurinkokuivattua peuranpotkaa lähipäivinä? Mitä se odottaa?

Toivon, että saan sen yöksi sisään.

***

Paistoin elämäni parhaat nokkosletut. Hoksasin surauttaa ne nokkoset ihan hienoksi sauvasilppurilla. Tuli niin ohkaisia ja rapeita. Söin kaikki heti ja olin vähän haikea, kun kukaan ei ollut jakamassa. Ei edes koira kärkkymässä. Jätin sille yhden. Jos saisin sen sillä vaikka harhautettua ja sisään yöksi.

Mies on ollut kohta viikon purjehduksella Saksasta Suomeen. Soitteli aamulla, että nyt alkaa pitkä meritaival Ruotsi-Suomi ja että kenttä häipyy. Heitä on viisi. Purjehtivat vuoroissa yötäpäivää. Tuuli on kuulemma kova, mutta tuo sentään kotiin päin. Toivon, ettei Siljat ja Viikkarit aja ylitse siellä öisellä selällä. Onneksi nyt on aika valoisaa.

Saan kotiin väsyneen miehen viimeistään sunnuntaina. No kunhan saan.

Alkukesästä...

2011-05-24T12:28:00.000+03:00

...puulla on hassut tassut.

First Things First

2011-05-23T09:25:00.003+03:00

Kunnon metallirunko ja taittuvat kokoon aivan kuin oikeatkin!

Kirjoitin nukenvaunuista jollaiset minulla pikkulikkana oli. No nyt on taas! ja nimenomaan siksi, että kirjoitin. Sillä kaverihan bongasi minulle samanlaiset heti samalla viikolla kirpparilta, ja lauantaiaamuna haettiin ne kotiin.

Fiksaustahan ne vaatii, kävin jo rätillä läpi. Mutta klipsit pitää uusia ja rimpsureuna vaihtaa. Mitäs sanotte, pitääkö orjallisesti entisöidä samanlaisella verhohapsulla, vai saako laittaa pitsin?

Naurettiin, että ei ole vielä lakanoita lapsenkaan sängyssä, mutta nukenvaunuihin sellaiset on saatava ensisijassa...Ja sitten tietysti käy niin, että tyttö aikanaan haluaakin muoviset ällövaaleanpunaiset Briot!

PS. Sain sydäntä lämmittävät terveiset viikoloppuvierailta. Tyttö haluaa nyt kuulemma pikkusiskon, koiran, nukkekodin... ja uudestaan meille.

Tyttöjuttuja

2011-05-21T15:23:00.010+03:00

Sain vieraita jo torstai-iltana. Ystävätär kolmivuotiaan tyttärensa kanssa saapui Tampereelta, ja kohta oli dimangeja ja kultahilettä suloisesti kaikkialla. Kaksi ihanaa vapaapäivää. Melkein voin laskea viisi tyttöä, mukaanlukien vatsan ja koiran.

Mies oli lähtenyt merille. Miehistöksi kaverin veneen kotisatamaan purjehdukselle. Kun hän ei ollut dokumentoimassa metamorfoosiani, joka lauantaiaamu edestä, takaa ja sivulta, me likat teimme sen.

Koska porukassa oli kolmivuotias, ei se siihen jäänyt, että noin vain kolmella pyörähdyksellä olisi selvitty! Katseltuaan tuota kummaa toimistusta, tahtoi hän olla seuraava ja käännähteli kohta sinne tänne kädet jännityksestä sojottaen. Voitteko kuvitella hänet siinä?

Ja sitten vielä yhteiskuvia. Tulipas hauskoja koko setti. Tulkaa taas T ja S!

Nokkoslettuja ja puolukkahilloa

2011-05-19T09:22:00.005+03:00

En voinut enää kauempaa katsella pihassa rehottavia nokkosia veden herumatta kielelle. Nyt juuri sopivia 20-centtisiä. Lateksihanskat käteen ja naps,naps -sitten lettuja paistaan! (Olen muuten pahimman sorttinen lateksihanska-addikti, toimitan ne päällä kaiken sen, mitä muut tekevät muovihanskoissa. Muovihanskat kun tuntuvat lamauttavat käteni toimimattomiksi)

Mutta siis nokkoseen. Siinä missä jotkut toiset riuhtovat nokkosta harmin kyyneleet silmissään pois puutarhastaan, minä katkon nätisti varret varoen juurella kasvania pikkuisia ja jään odottelemaan uutta satoa. En meinaan poimisi nokkosta mistä tahansa polunvarren pisukosta. Nokkonen kerää itseensä nitriittejä ja siksi on jätettävä huussin takuiset rauhaan vaikka kuinka komiasti kasvaisi. Muita vinkkejä nokkosesta voi katsella täältä.

Olen vähän kintaalla viitannut nykyiselle superfood -kulttuurille, jossa rahdataan gojimarjoja toiselta puolen maailmaa tänne meille, vaikka omat hillat on puhtaita ja hivenaineita pullollaan. Suomen luonto kasvaa omaakin superruokaa, juuri sellaista mistä meidän elimistömme on tottunut nappaamaan ravinteet talteen.

Esimerkiksi nokkonen on "piipitoisuudeltaan 60-kertainen lehtisalaattiin verrattuna, C-vitamiinipitoisuudeltaan viisinkertainen appelsiiniin verrattuna, rautapitoisuudeltaan seitsenkertainen pinaattiin ja kalsiumpitoisuudeltaan kolminkertainen maitoon verrattuna." sanoo vikipedia ja kertoo, että Nokkonen oli Rautavaaran mielestä suomen arvokkain luonnonvarainen ruokakasvi. Onpa se tunnustettu nykyaikanakin.

Kahdella pannulla paistellen ei kauaa tarvi hellan edessä notkua.

Plettuset on syöty ja varsista on tekeillä lannoitevesi puutarhaan.
Loput lehdet kuivamaan!

Sirkushuveja

2011-05-17T09:16:00.002+03:00

Talvi oli taittanut rhodolta oksia, otin ne kolme viikkoa sitten epäuskoisena sisälle maljakkoon. Nyt ne ovat kohta kukassa. En olisi uskonut että jaksavat kukkia maljakossa.

* * *

Minulla on jokin harvinainen latenssivaihe. Kyllästyttää ja laiskottaa. Jos arkirumba hetkeksi katkeaa en tiedä mitä tehdä. Tiedän tunteeseen syyllisenkin: Oli sellainen hoppujakso, joka sai minut ylikierroksille ja nyt on vaikea rauhoittua. Tuntuu, että olen unohtanut jotain tärkeää. Että kohta, kun sen muistan, on taas paniikki. Näen unia, joissa ajan vastaan tulevan kaistaa.

Koska meillä ei ole telkkariakaan, jonka eteen voisin heittäytyä renkkaamaan kanavia, tahtoisin hovineidin, joka pitäisi minulle seuraa ja viihdyttäisi. Todennäköisesti en sietäisi häntäkään.

Mieleni tekisi tehdä vain kaikkea sellaista, josta revennyt käsivarteni ei tykkäisi. Sain sen jo särkemään uudelleen ja nyt joudun elämään taas tiukemmin sen ehdoilla.

Tiedän, että tämä menee ohi muutamassa päivässä. Särky ja horros.

***

Nauratti aamulenkillä, roskakuski näytti olevan liikkeellä eilisin silmin. Siniset shortsit ja Leijonapaita. Liekö tullut torilta suoraan vuoroon?

Kirjaherkkuja

2011-05-16T09:12:00.000+03:00

En tiedä minne laittaa veljeltä saadun chilin, ettei se vaan kuolisi. Kuljettelen sitä ympäriinsä, päiväksi ulos, viileiksi yöksi sisään. Koitan asetella valoon, mutta varjelen suoralta porotukselta. Tämä on konstikas aika vuotta.

Kävin suosikkikirjakaupassani Lönrootin kadulla. Siinä kirjakaupassa ei ole muuta vikaa, kuin että melkein aina on ainoa asiakas ja kun sillä on hypistellyt kirjoja kolmevarttia, hiipii suoranainen velvollisuuden tunne ostaa. No se velvollisuus on usein helppo täyttää. Olin jo lähdössä pois kun nämä kolme kirjaa pyrkivät mukaan.

1000 ideas for creative REuse. Nimi taisi kertoa kaiken. Monipuolisia ideoita ja paljon. Tuttujen materiaalien lisäksi mukaan mahtuu yllättävän paljon yllätyksellisiä tuunausmateriaaleja. Olisitko tullut tehneeksi topin yläosaa puolikkaasta amerikkalaisesta jalkapallosta tai vyötä pyöränrenkaista? No en minäkään!

Blogging for bliss. Ohjeita bloggaajalle laidasta laitaan. Lähinnä ulkoasullisia. Monipuolinen valikoima taide, käsityö ja lifestyleblogien haastatteluja ja kokemuksia. Ahhh...!

Little things to sew. Yksinkertaisia toimivia ohjeita lapselle. Sekä leluja että vaatteita/tarvikkeita. Kaava-arkit mukana. PIdin kirjan tavasta esittää sisältö paperinukkemaisia piirroskuvina valokuvien rinnalla.

Muitakin ompelukirjoja on tullut ahmittua. Sattuneesta syystä en voi kertoa tämän kirjan nimeä, mutta ohjeet on niin selvät, ja kaava-arkit vaiheittaisine teko-ohjeineen mukana, että ei tarvitse aloittaa japanin opintoja. Japani ja lastenvaatteet on mainio yhtälö.

Kaikki on katoavaista -ei kai!!?

2011-05-14T08:34:00.012+03:00

Puhallus - vielä äsken jotain oli käsissä sen,
kurkotamme, kiipeämme...

* * *

Bloggeri ei toiminut kahteen päivään, ja mikä sanomisen tarve siitä syntyikään! Vaikka minusta onkin raskauden aikana tullut tällainen tuttitaskuista bloggaava lempeä lehmä, jonka on kovin vakavasti vaikea suuttua mistään, niin kyllä minulla silti sanomista piisaa ja mielipiteitä! Kun blogi oli read only -tilassa kaksi päivää niin jopas nousi mieleen sanottavaa.

Mutta ennenkaikkea, mikä hätä nousi, kun kaveri kertoi, että moni hänen seuraamistaan bloggerin (moottoripyörä)blogeista, olivat kadonneet.
(Ei muuten heti tullut mieleeni motoristit bloggaajina)

Niin että varmuuskopioita blogista! Mites niitä nyt sitten imaistaan verkosta kotikoneelle turvaan? Vai tehdäänkö se kopio johonkin muuhun blogialustalle turvaan? Onko teillä varmuuskopiot?

Siinä on monella vuosien muistot ja "päiväkirjat" menetetty ikiajoiksi, jos jokin virus iskee. Meillä ainakin palataan vanhoihin kirjoituksiin, tarkistetaan blogista usein yhtä sun toista asiaa edellisvuosilta ja joskus istun ihan vain palauttamassa mieleeni mitä kaikkea on elämään mahtunut.

Varmuuskopioista puheenollen, ostin kuukausi sitten vihdoin ulkoisen kovalevyn kuville, joita kertyy moneen satojen kuukausitahdilla kokoajan lisää. Siirtääkseni ne turvaan pörisevältä, surisevalta tietokoneeltamme -sillä joku päivä se vain laukeaa. Ja päästäkseni hitaasti polttamasta DVD-levyjä.

Tuossa se on avaamattomana paketissa.
Pelastaa varmaan ihan kauheesti!

Kierrätystehtaalla: löydöt

2011-05-11T15:35:00.011+03:00

Heti tarttui mukaan minimaaliset nahkatossut. Ja samasta kojusta kätevä luomupuuvillainen body, joka saa ihmettelemään miksi KAIKKI bodyt eivät ole tälläisiä. Mitoitus nimittäin lupailee käyttöiäksi 0-6 kk seuraavilla "toiminnoilla": Hihat käännetään ensin reilusti ja lapsen kasvaessa harakiilasta löytyy toiset napit, joilla bodylle saa pituutta. Lisätila on kuulemma hyvä myös kestovaippailijalla, kestovaippa vie sen verran enemmän tilaa pöksyissä. Takana on vielä kurkistustasku josta voi tutkailla lapsen kuivuutta. No, kokemus kertoo ovatko nämä jatkopalat niin hyvät kuin miltä kuulostaa.
Huomasin juuri, että palkittu viimevuoden vauvatuotteena Linkki kommenteissa.)
Onko kokemuksia?

Kaupan päälle sain kevyen matkaimetystyynyn, jonka voi laittaa käsivarren alle tai yhtälailla tukemaan lasta niin syöttötuoliin kuin rattaisiinkin.

Tälläinen tuttitasku löytyi nipistettäväksi vaunuihin roikkumaan tai muuten vaan vyötäröle silloin kun vaatteet tarjoilevat taskuja niukasti.

Nämä korut johdattivat minut "sepän" luo, joka hetkeä myöhemmin sitten tilauksesta naputteli meille myös yksilöidyt pyyhkeen nimikyltit lusikoiden pesistä. Joku oli jo viime vuodesta viisastunut ja seisoi jonossa omien lusikoidensa kanssa!

Vielä löytyi japanilaisten lastenvaatteiden kaavakirja minun makuuni. Jos jotain lapselle ompelen, niin juuri tällaista yksinkertaista, linjakasta ja nopeaa mitä kirja esittelee. Hetken kun sinä juttelin, niin kohta jo kävi ilmi, että myyjä oli Peikkola -blogista. Japanin erikoisuuksia käsityön saralla voi ihmetellä Zakka Love -linkistä ja sivupalkin Japani tunnisteen alta.

Kierrätystehtaalla 1

2011-05-10T16:53:00.012+03:00

Minua viehättivät valoisa halli

pajat ja yhdessä tekeminen

nämä muhkeat helmet

monipuolisuus

vilkas kirja- ja vaihtotori, vaikka mitään en vienytkään, en tuonutkaan

tyylikäs kaupunkiviljely

värikkäät lasten retrokangasnutut
(kainostelin kuvata, koitin ottaa kuvan niin,
että perhe pysyy anonyyminä, ja sepäs oli vaikeaa vaivihkaa)

vanhoista pulloista tehdyt lasit ja tarjoilupullot

törmääminen nukenvaunuihin, jollaiset minulla lapsena oli!

Kiertelin rauhassa ja yksin, katselin sivusta, löysin ihanuuksia...