Ympyrä sulkeutuu

On kulunut vuosi ensimmäisestä kirjoituksestani.
Kiitos kaikille blogiani seuranneille ja kiitos ilahduttavista kommenteista, jotka ovat kannustaneet jatkamaan. Erityiskiitos keskustelua viritelleille vierailleni, jotka ovat uskaltaneet lausua eriävänkin mielipiteensä!

Tämä on 158 postaus. Blogissani on vierailtu 28 860 kertaa mittarin asentamisen jälkeen, mikä tarkoittaa, että keskimäärin 88 lueskelijaa jakaa kanssani päivän fiilikset. Viimeaikoina lukijoita on ollut parikin sataa päivässä.
Olisipa mukava tietää keitä te olette!

Tämä lienee sopiva kohta arvonnalle. Nyt korjataan satoa.
Ehkä muistattekin fiksautumani herneenpalkoihin?
Huomenna arvon "herneitä"! Tule siis jättämään puumerkkisi huomisen postaukseen...

Onnenpäivä

Tämä päivä alkoi ihanasti: Ystävä löysi portillemme ja sain aamupalan pöytään jo puolikymmeneksi. Ehdimme vaihtaa kuulumiset, lenkittää koiran ja kyyditä hänet kentälle. Ja mikä parasta, tämä päivä jatkui mahtavasti!

Matkalla kotiin mies alkoi väläytellä toiveita luistinretkestä merenjäälle. Minä vähän nihkeänä ensin, eilisen konsertin ja kolmen alkoholiannoksen ramaisemana. Mutta ilma oli kuin morsian ja meillä autokin käytössä tällä viikolla, joten vastustin halua oikaista sohvalle ja ajoimme Puotilaan. Ehdin ihmetellä, miksi jäällä oli niin hiljaista, kunnes tajusin, että on keskiviikko ja "kaikki muut" töissä. Tuntui karkkipäivältä! Päästin koiran irti ja se pisteli reipasta tahtia kolmisen kilometriä rinnallamme.

Siitä tuli niin pirtsakka olo, että ajoimme toppahousuinemme kaikkinemme keskustaan ja kävimme katsomassa Sinerbykoffin museossa Venetsianäyttelyn. Ja vielä perusnäyttelyn. Kotimatkalla yksi ihana harha-askel Kakkugallerian kohdalla, ja meillä oli viipaleet pähkinäsuklaa- ja mustikkajuustokakkua jaettavaksi.

Sitä ennen kuitenkin saunaan ja nyt kunnon ruokaa alle, kunhan Mies tulee lenkiltä.

Ps. Eilinen konsertti mitä mahtavin! Riemukas kymmenhenkinen lämppäribändi Jätkäjätkät sukelsi iloittelullaan sydämeeni liukuen sutjakasti reggaen, hiphopin ja mustalaismusiikin välimaastossa.

Illalla ja aamulla

Illalla menen tänne. Ja siihen on monta hyvää syytä.

* tuotolla tuetaan Amnestyn ihmisoikeustyötä
* saan tutustua paremmin erääseen ihmiseen
* on aika laittaa Joku Raja
-ja kukas sen tekisi paremmin kuin PMMP
* minun on vietävä kroppani tanssimaan
* tuntui hyvältä katkaista arki kesken viikon

Huomenna ystäväni Barcelonasta tulee aamiaiselle. Emme saaneet mitään muuta hetkeä järjestymään hänen lyhyen visiittinsä aikana, mutta hyvä näin.

Meidät on lavastettu!

Aamulla nosturi parkkeerasi talomme eteen. Huomenna tulevat aura-autot ja tekevät tilaa kuvauskalustolle. Kaupungilta on haettu lupa parkkipaikkojen varaamiseen ja lähialueen tolpat tapetoitu tiedottein, että perjantaina kuvataan elokuvaa.

Työpäivämme aikana lavastusryhmä kävi talossa touhuamassa. Illalla pääsimme kotiin katsomaan miten kotimme oli laitettu elokuvaa varten. Melkoisen erilaista, vaikka huonekalumme olivatkin paikoillaan. Oikeastaan taloon oli tuotu vain verhoja ja lamppuja vaihdettu. Muutama rekvisiittaesine. Koti tuntui kuitenkin pienemmältä ja pimeämältä. Miltä tämä elokuvassa näyttää, sitä minun on vaikea ennustaa. Sellaisen näkee vasta kun kameran läpi katsoo. Silloin on suureelliset valot ja rajatut kuvakulmat.


Sen verran remonttikin edistyi, että lavastusporukka hankki rappuihimme kaiteet. Sivelin niihin sävytetyn lakan, ja sain ne lähes saman sävyisiksi kuin portaat.

***

Viimeksi, kun kotiamme käytettiin elokuvakuvauksissa, oli kuvaus lyhympi. Tuolloin ryhmä kävi etukäteen suunnittelemassa lavasteet, mutta kokosi kaiken vasta kuvausaamuna anivarhain. Iltasella oli kaikki purettu, kun tulimme kotiin. Ei jäänyt paljon ihmeteltävää ja kaikki oli säntillisesti paikoillaan.

Muji

Hullaannuin tähän putiikkiin yhdessä Bangkokin suurista tavarataloista. Minulle käy harvoin näin. Mutta täältä voisin ostaa mitä vain ja se sopisi minulle tai kotiimme kuin nakutettu. Miten nuo etiketitkin näyttävät niin kivoilta?


















Miehelle jotain, minulle jotain. Vai oliko se sittenkin niin, että minä sain molemmat pussit ja mies vain joutui pitämään pussia, koska se näytti niin hyvältä?

Koira on innoissaan kun pakkanen lauhtui. Se loikki rusakkona pihassa ja touhusi omiaan koko sen (pitkän)ajan kun mies kuljetti lunta (mihin se enää mahtuu?) pois pihasta. Kovan pakkaskauden lyhentyneet lenkit ovat koitelleet kärsivällisyyttä.
Ja vaikka mies onkin ahkerasti ulkoiluttanut koiraa flunssani aikana, painaa silti huono omatunto. Itse olen ollut jaksamaton ja kärttyisä huomiota kärttävää koiraa kohtaan.



Harmitti rikkoa pihamme neitseellistä hankea, mutta päätimme silti lapioida lunta talon seinää vasten eristeeksi. Toisin sanoen mies lapioi. Minä en nuhaltani päässyt ulos vieläkään.