Kevyt kenttälounas. Lapsilta jos kysytään, niin tämä on varmaan paras ruokakuukausi ikinä.
Evakkokeittiöni kuistin nurkassa. Paikka johon nippanappa uskalsin laittaa keittolevyn, ettei lapset kiskaise kattilallista kiehuvaa vettä päälleen. Käyn siellä oven takana kokkailemassa.
Vaan en kehtaa. Tämä pienoinen epämukavuus saa ajatuksen useasti päivässä siirtymään kodittomien arkeen. Erityisesti näiden äitien ja isien tunteisiin, jotka peittelevät lapsensa pahvikartongin päälle täällä Euroopassakin.
Samaan aikaan kun omaa hermoa kiristää patteri-, käyttövesi ja keittiöremontti Eurooppa on täynnä niitä, joiden koti on tuhottu ja niitä jotka ovat henkeään varjellen kotinsa jättäneet. Suomeenkin on saapunut lapsia ja nuoria yksin ilman vanhempiaan -jopa shortseissa.
Jos jotain hyvää haluaa nähdä, niin putkiremonttimme ei siis voisi parempaan aikaan sattua. Tavarapaljoutemme on häpeällistä. Varsinkin se kaikki turha, mitä ilman koti olisi ilmavampi ja seesteisempikin. Miten nopeasti omakotitalo on täyttynyt tavarasta vajaaassa kymmenessä vuodessa. Mm kolme Ikeakassillista vaatetta olen saanut jo lähtemään ja kunhan pöly laskeutuu ja pääsemme purkamaan banaanilaatikoita, joihin tyhjennettävien tilojen tavarapaljouden pakkasimme, käymme kaiken vielä läpi.
Jos oma seuraava sisustusprojektisi on energiaa tukkivasta tavarasta eroon hankkiutuminen, niin kurkkaa vaikka tänne, tänne tai tänne. Ehkä siellä on joku, jota takkisi voi lämmittää tai jonka voit tehdä muuten onnelliseksi.
