maanantai 26. tammikuuta 2015

Uusi huone

Huone yläkuvassa niin kaukaa, kuin huoneessa pääsin peruuttamaan. Alakuvassa ollaan jo ulko-ovella, joten suurensuuri tämä huone ei ole.





Kolmen saman kokoisen vaakaikkunan verhoiksi tuli ohutta läpikuultavaa pellavaa.

Puusepälllä teetetty tukeva integroitu hylly kannattelee kirjoja ja raskasta, kaunista vanhaa ompelukonetta, joka oli odotellut varastossa vuosikaudet aitiopaikkaa.


Olen aina pitänyt raakalaudan päälle valetusta katosta. Vanhan autotallin katossa oli kaikenlaista kouluua ja naulaa. Paikkailtuamme rujot kolot tuli katosta siisti pelkällä maalilla.


Laatikoiden päälle tiilisyvennykseen tulee vielä hyllytaso samaa sävyä peräseinän puusepällä teettämämme kirjahyllyn kanssa.


Vallitsin pehmeitä ja lämpimiä tekstiilejä kontrastiksi karheille seinille, jotka halusimme säilyttää. Pelkäsimme kellarihuoneen olevan pimeä, joten takaseinää lukuunottamatta kaikki sävyt ovat valkeita. 

Uusi huone on jo näyttänyt tarpeellisuutensa: Siihen on majoitetu jo monet vieraat, sen viileyteen paettiin kesäkuumilla, siellä on otettu nokosia, ja nyt viimeisimpänä, siellä nukuin vauvan kanssa kun nukkuminen yläkerrassa muuttui mahdottomaksi. Viimeiset kolme yötä nukuin siellä esikoisen kanssa, kun isä piti vauvalle tasssuttelu-unikoulua yläkerrassa, minäkun en mitenkään pystynyt kovettamaaan itseäni saatikka jaksanut hoidettuani yöt yksin 8 kk. Nyt on uusi sävel löytynyt onneksi nukkumiseen: 30 minutin pätkien sijaan poika vetelee kahdeksankin tuntia. 


maanantai 19. tammikuuta 2015

Aivolepuutus


Mies lähti työmatkalle Bangkokiin.  Minä jäin rannalle ruikuttamaaan hirviökammoisen 3.5-vuotiaan ja 8-kuisen kanssa. Jälkimmäinen on viimeiset 2 kuukautta herännyt 6-10 kertaa yössä  (yleensä sen kymmenen) totuttuaan sitkeän korvatulehduksen aikaaan ympärivuorokautiseen palveluun.

Saatuani lapset eilen nukkumaan (tai siis se toinenhan pitää alkuyöstä käydä nukuttamassa noin 20 minutin välein uudelleen) rupesin näpertelemään pöydälle jääneistä hamahelmistä lumihiutaleita. Varmaan jokin stressireaktio...

Unikoulua on tiedossa kun mies palaa kotiin. Jos saatais vaikka unet rauhoittumaan ennen kuin hän taas sitten viikon päästä lähtee.

Toistaiseksi kuitenkin vielä häntä pystyssä täälä ja hyvissä voimissa. Pakottauduin tänään ottaan päikkärit minäkin, vaikka olis kyllä ollut muutakin tekemistä. Sehän ei  tekemällä lopu.

Jaaaa määä-ä toi-vo-o-tan rentoa viikkoa itse kullekin säädylle!