tiistai 28. huhtikuuta 2015

Leikkiä ja syliaikaa



Sillä on muistamisen arvoista, 
että se, mikä on sinun arkesi,
 on lastesi ainutlaatuinen lapsuus.


Takki oli eilen vähän tyhjä. Kaiken puurtamisen ja loppuunsuorittamisen jälkeen tilaisuus avata putiikki, saada palautetta ja eväitä jatkaa sanan mukaisesti vesittyi. Viikonloppuun oli osunut vielä hautajaiset ja Tampereen reissu. Ensi lamaannuksesta selvittyäni kartoitin kentän, tein löyhän etenemissuunnitelman, jota en edes kirjannut ja päätin laittaa jäitä hattuun, levätä ja malttaa mieleni. Tämähän on vain harrastus, eikä tarkoitus ole alkaa rypistelemään otsaansa!

Niinpä laitoin hetkeksi pillit pussiin (kaikkihan on nyt toistaiseksi tehty tuoterintamalla) ja siivosin olohuoneen(!!) naskaleista, pyöränkumipussukoista, matonkuteista, vahalangoista, puuhelmistä, luonnoksista ja siitä epämääräisestä silpusta, joka minulta ainakin syntyy aina runsaasti oheistuotteena. Todellakin tarvitsen työtilan, mietin siinä kiikutellessani sitä tavaraa edestakaisin.

Mutta nyt pidän lapsiani sylissä,  katson puutarhaohjelmia, leikin, paistan mohveleita, kuten tytär sanoo, hoidan puutarhani kevätaskareita ja juon pitkiä lattekahveja pullan ja ystävien kanssa. Eli sitä, mitä äitiyslomalla suuri osa ihmisistä ilmeisesti pitää normaalina.


Katsotaan montako päivää maltan, ennenkuin päiväuniajat menee taas hektisesti koneen ääressä.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Voi kurjuutta!


Varta vasten pystytetty ripustuspuu kököttää yksin sateessa. Muutamat sitkeät sissit, sadetta pelkäämättömät ohikulkijat sitä katsovat. Juju pitää sadetta, eikä laita kojua pystyyn, kun sattui näin kurja sadesää. Melkoinen pettymys, niin paljon odotusta oli tähän päivään ladattu.

JK. Mikä sissihenki! Ihmiset myivät tavaroitaan pakettiautoista, farmareiden takakonteista, autotalleista, räystään alta jne. Koulun pihan katos oli pöytiä täysi ja moni oli avannut kotinsa märille ihmisille. Ihmiset olitte upeita!!

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Synkkiä pilviä tuotetaivaan yllä




Tänään viimeiset Pinnipipsat saavat vielä ponnarit, joihin perheen naisväki saa pinninsä talteen. Liitutauluksi muuntautuneisiin patinoituneisiin teräslautasiin porataan vielä ripustimenreiät ja muutamia ompelukortteja pistellään ja ommellaan näytille kehyksiin. Korrtikärryn pyörästä ommeltu laukku on vielä päättelemättä, mutta saanut jo nimilappunsa, jota muut neljä laukkua vielä odottelevat.

Aurinko hehkuttaa täydeltä terältä. On vaikea uskoa (ja hyväksyä!), että mutta huomiseksi on luvattu sadetta. Jo meillä onkin ollut tuuri kevätmyyjäistemme kanssa!  Aikaisimpina vuosina on kauppa käynyt ja sekä myyjät, että pihasta toiseen vellova ihmismassa on saanut paistatella kevätauringossa.

Juuri tänä vuonna, kaiken askartelun jälkeen, toivoisin, että sää jatkuisi tällläisenä.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Aakkoskortit



Sunnuntaina myyntiin tulevien aakkoskorttien ensimmäinen erä alkaa olla koossa. Tänään odotan vielä saapuvaksi yhtä lähetystä. Kaikkia kirjaimia en ehtinyt vielä suunnitella ja piirtää valmiiksi, mutta 19 yleisimmällä kirjaimella pääsee jo aika pitkälle. Niistä saa jo monta pientä Ellaa, Iivaria, Leaa, Akselia, Tittaa, Inestä ja Antonia nimensä pisteltyä vaikka huoneen tauluksi.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Jujukoju


Ensi viikonloppuna Herttoniemen vanha puoli muutuu taas valtavaksi kirpputoriksi. Suunnista aarteille!

Tapahtuma löytyy Facebookista täältä.


tiistai 21. huhtikuuta 2015

Ekat painotuotteet




Sydämessä läikähti, kun äkkiarvaamatta kuriiri seisoi ovella pakettien kanssa. Juoksin saksia hakemaan saadakseni paketit sukkelaan auki. Voi, mikä helpotus, kun kaikki oli kunnossa! Tyttö tahtoi heti pistellä. Pistot menevät vielä kolme ja puoli vuotiaalta vinksin vonksin, mutta onnistuu, kun yhdessä katsotaan mihin reikään neula pujahtaa.

Voi miten kutkuttavan jännää tämä on!

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Yksi asia johti toiseen


Kun on kolme vuosikymmentä harrastanut taidetta ja käsitöitä, niin koti alkaa pikkuhiljaa muistuttaa jotain varaston, gallerian ja keräilypuodin välimaastoa. 
Siivotessa sitä miettii, voisiko sen tekemisen vimman suunnata johonkin, josta olisi iloa ja hyötyä muillekin?  Ja voihan sen. Siitä se ajatus sitten alkoi itää ja kasvaa. Koska verottajallakin on siihen sanottavansa, niin perustin oikein toiminimen.

Siispä, Juju Collection, saanko esitellä! Meidän tuttujen kesken Juju. 

Kevään mittaan tulen kertomaan lisään ja laitamaan linkin verkkokauppaan.