torstai 16. lokakuuta 2014

Reiän päällle



Oli reikä. Tein paikan. 
Tykkääkö tyttö? 
Illalla nähdään.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Sotkusta vielä


Edellisen siivousrupeaman jälkeen jäin miettimään, että mitkä on ne pahimmat kodin sotkunsynnyttäjät. "Lapset!!!", te huudatte kuorossa, mutta tarkoitan nyt toimintoja.

Listaykkösekseni pääsi ruuanlaitto ja ruoka yli päätään.

-Ensin kun se ruoka kannetaan kotiin, niin se pitää saada sukkelasti kaappeihin. (muutoin joku jo syö kuormasta herkut kun se vielä lojuu lattialla tai jäätelö ehtii sulaa.)

-Kun se sitten valmistetaan, tulee kaikenmaailman jätettä. Porkkanankuoria lentelee ja liiimautuu lattiaan, pakkauksia pyörii tasoilla, sosekeitto rupeaa kiehuessaan räiskimään jne.

-Seuraavaksi onkin kippoo ja kauhaa siinä likasena kasa ja yhä vaan uutta tiskiä pukkaa, kun se ruoka on saatu vatsaan asti ja lautaset jää lojumaan pöytään, ellei mene ja kerää tai kovistele perhettään.

-Lisäksi lapsiperheessä On koko ruokapöytä ja sen ympäristö muruissa ja roiskeessa, puhumattakaan jos sinulla on alle kaksivuotiaita lapsia, niin ne lapsetkin on pestävä syötyään!

Eniten sotkulta näin ollen säästäisi ulkoruokinta, tavalla tai toisella. Kesäisin raijasinkin usein lautrasen lapselle pihaan ja toitotin hälle että "Eväsretki" ja hyvällä ruokahalulla se ruoka siellä maittoikin. Talvisin voi siivoamisen delegoida ravintolahenkilökunnalle siinä missä oma budjetti antaa myöden.

Selkeä kakkonen on sitten vaatteet, niiden aiheuttama pyykkirumba sekä Tässä vaiheessa, kun kuopus kasvaa centtejä kkuukauessa, jopa viikoittainen uusien vaatteiden kaivelu kaapeista, kaupoista ja kirppareilta.

Tässä suuri sotkututkimukseni tulos. Galluppiin on haastateltu yhtä perheenäitiä.



keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Kaikki se muu

Ja sitten saanen esitellä: Kesän (kevät-kesä-syksy, ja jos ei kohta tule valmista niin talvikin tässä menee) pitkäpiimäisin projekti. Tästä se lähti. Autotallista, josta piti tehdä asuinhuone.

Eli kaikki se oheispuuha, mitä liittyi uuden huoneen tekemiseen:
 
 Verstaana toimineen autotallin tyhjennys. Betonilattian piikkaus. 

Tavaran väliaikainen uudelleen sijoittelu.  

Kivimuurin katkaisu.





Asfaltointi. (Tässä kohtaa sai vain kaivaa kuvetta. Ja kaivella sitä saikin)



Katoksen suunnittelu. Timpurin hankinta. (päädyttiin siihen,
että Mies ja Puuseppä tekivät yhdessä aikaa ja rahaa säästääksemme.





Nyt ollaan loppusuoralla. Timpuri tosin joutui useiksi viikoiksi sairaslomalle käsi kipsissä, joten Mies joutuu hoitamaan katoksen loppuu omin päin.

Löysin muuten mieheltäkin listan siitä miten loppua kohden edetään:

- pressu pois
- vanereiden lopullinen kiinnitys
- tippalaudat
- kermi (jätä tippanokka ja nosta seinälle) liimataan reunasta ja naulataan yläreunasta 10 cm välein
- kermi limitetään 10 cm välein
- kolmiolista seinää vasten
- nostetaan 30 cm seinästä, liimataan ja naulataan kiinni
- räystäspellit kiinni 10 cm välein ja asennetaan limittäin 1 cm
- reunalista 1-2 cm räystäspellin yläpuolelle ja liimaa päädystä ja naulaa yläosasta
- levyjen asennus keskeltä, aseta ensimmäinen rivi valmiiksi ja naulaa kiinni 3cm loven päältä, liimaa päädyssä
- harjalevyllä yläreuna

En muuten malttaisi odottaa, että saan esitellä sen uuden huoneen. Mutta. Ennenkuin teen sen, tahdon, että huonekalut on paikoillaan, nyt on viellä pientä säätöä.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Minä ja spray




Kulahtanut keittiömme, jonka pöytätasot vaihdettiin 
sisään muuttaessa ja jonka kaapistot on jo kerran maalattu ensiapuna.




Se alkoi siitä kun spraymaalasin isältä saamani puu(jälkitelmä?)pintaisen television.
Sitten ruman polkupyörän.

Sen jälkeen minä ja spray ollaankin oltu erottamattomat. Pöydänjalkoja, keittiön kaappeja, koriste-esineitä, paikkamaalausta, pinnasänky jne...

Minulla on aina varastossa mustaa ja valkoista sprayta sekä mattana että kiiltävänä. Niin ja tummanruskeeta johtuen siitä, että talon ulkopuolen korosteväri on tummanruskea ja jotain pitää aina fiksata sieltä täältä!

Miehen mielestä suhteeni spraymaaliin on vitsi. Ylipäätään hän ihmettelee joskus, voisimmeko joskus hankkia jotain, jota ei tarvitsisi tuunata, korjata, parannella tai jollain tapaa sopeuttaa juuri meidän tarpeisiimme. Jotain jonka voisi vain kantaa sisään paikalleen. Tömps!

* * *

Tässä viimeisin prayaus: kuhmurainen ikäloppu astianpesukoneemme ei tullut enään hankaamalla valkoiseksi. Ja eri sävyä valkoinenkin se oli kuin kaapistot. (Nekin nuhjuiset ja jo kertaalleen spraymaalatut kahdeksan vuotta sitten) Sprayasin koneen yläpaneelin ja kiinnitin sen alle liitutaulukontaktimuovin. Tällä mennään keittiöremonttiin asti. Siellä se häämöttää horisontista, kunhan edellisistä rempoista ensin vähän toivutaan.



sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Uusin tulokas

Vaikka puutarhassa leviävät kasvit kuin vihreä kylpyvaahto, on joitakin täsmähankintoja joka kesä tehtävä. Tässä uusin tulokas: Herkkä syksyn kukkija. Anemone Hupehensis. Pallosyysvuokko. Varjon asukki.

Pallosyysvuokko kukkii ihan mahdottoman myöhään, nyt parhaillaan, tälläiseksi hentoiseksi neitokaiseksi. Ja voi kukkia kuulemma vielä lokakuussakin. Ostin kolme taimea. Saa nähdä innostuuko leviämään.

Elokuun alun kukkijoita on vielä hakusessa. Meillä on siinä kohtaa lähes tyhjiö kukkaloistossa. Ja mikä harmillisinta, juuri silloin meillä on vuosittain isot puutarhajuhlat!

perjantai 26. syyskuuta 2014

Kotipäivä


Perjantaisin olen molempien lasten kanssa kotosalla. Niille päiville on tähän asti riittänyt kaikenlaista neuvolareissua ja syyskengän metsästystä, mutta tänään on vihdoin sellainen kotipäivä, kun pumpulikuvitelmissani kuvittelin näiden olevan: Pelataan ja leivotaan, ulkoillaan ja ollaan vaan.

Muina neljänä arkipäivänä viikossa tytär käy englannin kielisessä päiväkodissa. Täytyy sanoa, että järjestely on hyvä. Ja myönnettäköön, että asenteeni päivähoitoa kohtaan on kyllä heittänyt kuperkeikan sen jälkeen kun tytär aloitti kaksi vuotiaana päivähoidon.

Ennen lapsia en voinut millään käsittää sellaista kuviota, että vanhempi on vauvan kanssa kotona ja esikoinen päivähoidossa. Kuvittelin niiden esikoisten kokevan itsensä hylätyksi ja ihmetelin, miten vanhemmat raaskivat laittaa lapsen päiviksi hoitoon. Nyt ymmärrän. En millään voisi tarjota tytölle sellaista touhupakettia ja sosiaalisia puitteita kotosalla. Riitelyksi menisi ja kolttosten tekemiseksi pitkästyessä, kun äiti vaan kaiket päivät istuu imettämässä, nukuttamassa vauvaa ja sinkoilee siinä välissä tekemässä kotitöitä. Iso hatunnosto niillle jotka selviävät kunnialla kaikesta siitä useamman lapsen kanssa. Meille kolme päivää kotosalla on passeli.

Voisin kirjoittaa tästä pitkästi, mutta tälläinen ei vetele, että toisella kädellä vaan kokoan magneettinaamoja lapsen kanssa. Vauvakin heräilee, joten So long!