sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Tulevaks vuodeksi




Pikkunoita (3v7kk) ekaa kertaaa virpomassa. Äiti valmistautuneena yhteislausuntaan, mutta seisookin vain liikuttuneena selän takana, kun lapsi aloittaa korrektisti "Saako virpoa?" Ja laskettelee sittten koko runon takeltelematta loppuun.

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Keski-ikäistä


Oli ale. Ilahdutin itseäni tyylikkäällä varsiharjasetillä. Buahhaahha, tähän on tultu. Vielä se hälyyttävä asia, että oikeesti ilahdun, kun tartun tähän verrattuna siihen vanhaan rähjään, jolla heitin vesilintua. Ja tartunn  joka päivä. Monta kertaa.

No, tarttui minulla mukaan tälläisiäkin: Tytölle villamekko ja samaan sävyyn baskeri ja säärystimet kevään kaupunkimenoihin. Minulle molemmat nilkkurit 20 e pari, sifonkihame kympillä, toppeja ja pojalle body ja jalkuimelliset puuvillahousut, ettei sukat karkaa vauhdissa.

Minulle käy aina niin, että ostoskassiin valikoituu kullakin reissulla samaa väärisarjaa.
Tänään musta, turkoosi ja sinapinkeltainen miellytti silmää.



keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Miten kävi amppareiden?




"Äiti, joulu tulee!" Riemuitsi lapsi aamulla. Viikko sitten pörräsivät ampiaiset ja istuimme pihatalkoiden jälkeen miehen kanssa lampaantaljan päällä pihakeinussa juomassa punaviiniä. Oli sellainen momentum, että molemmat lapset sattuivat nukkumaan yhtä aikaa.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Härregyyd

Sanoo lapsi katsottuaan Risto Räppääjää. Niin sanon minäkin. En koskaanikinä ehdi kirjoittaa tänne ellen laske rimaa. Tänään saa kuvaton teksti riittää ja pari lausetta.

Juoksin äsken, vauvan nukkuessa ulkona, telan kanssa kaksi ylintä kerrosta läpi ja paikkamaalasin kolhuja, tahroja jotka ei rätilllä lähde ja kohtia, joihin tytär on piirtänyt vahaliidulla.

"Kun minä olin pieni piirsin seiniin, muistan hänen sanoneen ja muistan sen ilmeenkin kasvoillaan ja käsien asennon , kun hän sitä selitti. Silloin siitä tarkalleen oli kaksi kuukautta, kun hän oli ollut pieni..."

No nyt ei ole pitkään aikaan piirretty seiniin, joten ehkä tämä työ oli kannattavaa.

Rivien välistä voitte varmaan lukea, että kun aikaa ja energiaa alkaa olla tälläiseen, niin pääsääntöisesti lapset nukkuvat taas yönsä ja valo on lisääntynnyt sekä ulkona, että pään sisällä!

perjantai 6. helmikuuta 2015

Mitalit jaossa


Loppuviikon pelastajat Néni ja Mummo, jotka nukkuivat esikoisen kanssa, niin että minä sain rauhan tohista yöt vauvan kanssa. Ekana yönä Vauva jaksoi herätä kolmasti ja toheltaa yhdestä puoli neljään aamulla. Toisena yönä päästiin kahdella heräämisellä 20 minsaa tohellusta per kerta.

Ensi yönä on Mies jo kotona, ehkä kaikki meistä vihdoin nukkuu, jos passitan heidät vielä muutamaksi yöksi kellarihuoneeseen.

Tämä biisi on omistettu niille, jotka rientävät hätiin ja niille, jotka ovat hengessä mukana.
Ja tietty natural high, sellainen on olo, kun saa nukkua 4 tuntia putkeen!


tiistai 3. helmikuuta 2015

Unettomia öitä ja tahattomia rastoja


Mies lähti taas reissuun ja yöt lähti taas samantien uuteen laskuun, kun en pysty yksin olemaan johdonmukainen vauvalle. Ensimmäisen yönä vauva kitisi esikoisenkin  hereille ja siinä minulla sitten oli kaksi väsynyttä lasta hereillä kello 4.30. Tehokkaasti he sitten häiritsivät toisiaan, eikä kukaan pystynyt vaipumaaan uudelleen uneen  pitkään aikaan, Jouduin ottamaaan rinnalle. Harmitti vietävästi, sillä vauva oli niin monta kertaaa nukahtaa omin avuin ilman rintaa, mutta en vaan voinut valvotttaa enään esikoista, joka omasta sängystään kyseli, miksi pikkuveli ei nuku.  Vaan  kuinka ollakaan esikoinen pomppasi silti kello seitsemän ylös.

Seuraavana yönä en enään uskaltanut pysyä metodissani tassutella vauva takaisin uniin, vaan nostin sängystään rinnalle aina kun heräsi. Neljästi vauvan vuoksi, neljästi esikoinen tohisi minut hereille. Mieli ei oikein rauhoittunut nukkumaan siinä välissä. Uniohjaaja, jonka piti tulla meitä opastamaan viime viikonloppuna oli sairastunut ja perui.

Olen laskenut riman ihan nilkkoihin asti. Pyykit on ollut nyt kolmatta vuorokautta pestyina koneessa, Osan ruuanlaitosta olen ulkoistanut Saarioiselle sekä Hippi-lastenruokavalmistajalle ja hmmm... tukkaani on tullut valtava rasta ja velourpöksyni ovat jo kolmatta päivää niin ruokamössössä, että ulos mennessä on käytettävä pitkää takkia.

Mut noi lapset, ne on pelkkää aurinkoa!

Odotan Neni -tätiä Tampereelta saapuvaksi kuin palkkapäivää.

Tähän sopii tämä video.