torstai 30. lokakuuta 2014

Kotimiehinä






Mies lähti työmatkalle. Etukäteen oli mietitty, miten siitä selvitään helpoimmiten. Olin siivonnut huushollin etukäteen ja mies oli tehnyt viikon ostokset valmiiksi.  Middag.fi:stä tilattiin valmis kolmen päivän lounaspaketti, joka saapui maanantai iltana. Siitä pakastettiin loppuviikoksi.

Mutta kaikkeen ei voi varautua: Esikoinen, jo viikon flunssainen, rupesi kehittämään korkeaa  kuumetta jo edellispäivänä ja kuopus oli väsyneen oloinen, Haroi korvaansa ahkeraan ja kitisi. Aaaargh! Miksi, miksi juuri nyt!

Tiistai aamuna pohdin pitääkö lähteä lääkäriin, mutta terveyspalveluissa neuvotttiin, että saattaa mennä pieni korvatulehdus ohi itselläänkin, että huomaan kyllä sitten kun on lähdettävä lääkäriin. No hyvä siis, lepäillään vaan kotona.

Aamupäivän itselläni oli kokoajan vähän tunkkainen olo kun en päässyt ulos: lapset tuntuivat nukkuvan vuorotellen, enkä näin ollen voinut lähteä edes itkuhälärin turvin haravoimaan. * Iltapäivällä olen jo ihan sinut pyjamapäivän kanssa.

Lapset ovat kipuilustaan huolimatta kuin enkeleitä. Tehdään kivoja juttuja ja katsotaan lastenohjelmia ja pelataan tuhat peliä. Ohessa saan jopa kirjoitettua tätä postausta (,joka minun piti siis julkaista jo eilen. Mutta nyt on jo torstai, ja istun tässä vähänn sekopäisenä, kun eillinen ja etenkin viime yö oli niin karsee).

Tiistai iltana kuunneltuani muutanaa ystävääni jonka vauvalla on ollut korvatulehdus päätin, että lapset sittenkin lääkäriin.

Onneksi vein, molemmilla oli pitkittyneen flunsssan seurauksena korvatulehdus, eikä lääkäri antanut vaihtoehtoakaan, vaan antibiootit napsahti. Lääkäri-apteekkireissu oli yllättävän uuvuttava kaikille kolmelle. Vielä kun minä keksin, että nyt kun liikkeellä ollaan ostetaan vauvalle samalla parempi hattu, ettei vaan saa siksi vetoa korviinsa. Koko päivä oli sitä samaa, että vauva ei pystynyt olemaan makuuasennossa, vaan sitä reppanaa piti kannatella koko ajan, esikoinen taas esitti solkenaan kaikenmaailman toiveita ja vaatimuksia, kepposteli ja kiukutteli tylsyyttään koko päivän. Oli pakko ottaa käyttöön "tonttukortti ja joululahjat". Lokakuun lopussa! Olinko eka äiti tässä maassa tänä vuonna?) Keinot vaan loppu sen riiviön kanssa. Mietin miten eilen kirjoittelin sulosanoja hänen vauvakirjaansa siitä miten avulias ja kypsä hän on. Mikä kontrasti!

Keskiviikko ilta oli jo ihan kaoottinen ja viime yönä sain unta ehkä neljä tuntia. Ehdin aaina juuri asettua sänkyyni, kun jompi kumpi parkui. Vauva parka ei saanut millään unta tukkoisuudeltaan ja kivultaan ja esikoinenkin heräsi itkuun viidesti ja päätyi aamuyöstä sänkyyni.

Nyt vauva nukkuu tuolla antibioottinen ansiosta väsymystään pois, esikoinen on naulittu DVD.llä sohvaan ja minä vihdoin istun tässä lattelasini kanssa, mutta: Viime yön perusteella ehdotan uutta kansainvälistä liputuspäivää: yksinhuoltajien päivä. Kyllä taas nostin hattua kaikille niille, joille tämä on arjen peruskauraa.




* Esikoisen mielestä on nimittäin suorastaan hauska mennä päikkäreille kun sanon, että "äiti on pihatöissä, kun heräät sanot tähän että olet herännyt". Välillä piipahdan sisällä kurkkaamassa, että hän tosiaan vielä nukkuu.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Tyttären huone








Yllä Äitini minulle kutoma nuttu.
Alla Iso-iso mummun 50-luvulla tekemiä nukenvaatteita.




Yläkulmassa Oravainen riippumatossaan on syntymättömille 
lapsilleni opiskeluaikaan tehty pastellityö osa kirjan kuvitusta
.




Mies on tehnyt unilinnun, tasot ja kunnostanut vanhoista keittiönkaapeista vaatekaapin. Kaapin taso on tehty remonteista jääneistä jämälaudoista. 





Silloin kun teimme lastenhuoneen rempan, jäi muutama lista laittamatta, ja niinpä en koskaan postannut millainen tästä huoneesta tuli. Ja mahahan oli silloinkin pystyssä, joten siinä sitten ne listojen laitot jäi ja kun ne listat tuli, niin oli niin turkkasen pimeä kaamos, etten viittinyt mieltäni pahoittaa postaamalla synkkiä kuvia.

Nyt kun kohta pitä jo alkaa muutostöihin kun lapset mahdutetaan samaan huoneeseen oli kiireenvilkkaa otettava lastenhuonekuvat muistojen galleriaan!

Liikaa tavaraahan (täälläkin) on ja vahaliidunjäljet seinällä... Mutta kotikutoisesta tunnelmasta tykkään. Useinmitenhan minua miellyttävät kotikutoisuus ja itsetekeminen, mutta erityisesti lapsille tehdessä itsetehty saa vielä erityisen rakkauslatauksen. He ja heidän armeliaalle silmälleen tekeminen lämmittää tekijääkin.

torstai 16. lokakuuta 2014

Reiän päällle



Oli reikä. Tein paikan. 
Tykkääkö tyttö? 
Illalla nähdään.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Sotkusta vielä


Edellisen siivousrupeaman jälkeen jäin miettimään, että mitkä on ne pahimmat kodin sotkunsynnyttäjät. "Lapset!!!", te huudatte kuorossa, mutta tarkoitan nyt toimintoja.

Listaykkösekseni pääsi ruuanlaitto ja ruoka yli päätään.

-Ensin kun se ruoka kannetaan kotiin, niin se pitää saada sukkelasti kaappeihin. (muutoin joku jo syö kuormasta herkut kun se vielä lojuu lattialla tai jäätelö ehtii sulaa.)

-Kun se sitten valmistetaan, tulee kaikenmaailman jätettä. Porkkanankuoria lentelee ja liiimautuu lattiaan, pakkauksia pyörii tasoilla, sosekeitto rupeaa kiehuessaan räiskimään jne.

-Seuraavaksi onkin kippoo ja kauhaa siinä likasena kasa ja yhä vaan uutta tiskiä pukkaa, kun se ruoka on saatu vatsaan asti ja lautaset jää lojumaan pöytään, ellei mene ja kerää tai kovistele perhettään.

-Lisäksi lapsiperheessä On koko ruokapöytä ja sen ympäristö muruissa ja roiskeessa, puhumattakaan jos sinulla on alle kaksivuotiaita lapsia, niin ne lapsetkin on pestävä syötyään!

Eniten sotkulta näin ollen säästäisi ulkoruokinta, tavalla tai toisella. Kesäisin raijasinkin usein lautrasen lapselle pihaan ja toitotin hälle että "Eväsretki" ja hyvällä ruokahalulla se ruoka siellä maittoikin. Talvisin voi siivoamisen delegoida ravintolahenkilökunnalle siinä missä oma budjetti antaa myöden.

Selkeä kakkonen on sitten vaatteet, niiden aiheuttama pyykkirumba sekä Tässä vaiheessa, kun kuopus kasvaa centtejä kkuukauessa, jopa viikoittainen uusien vaatteiden kaivelu kaapeista, kaupoista ja kirppareilta.

Tässä suuri sotkututkimukseni tulos. Galluppiin on haastateltu yhtä perheenäitiä.



keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Kaikki se muu

Ja sitten saanen esitellä: Kesän (kevät-kesä-syksy, ja jos ei kohta tule valmista niin talvikin tässä menee) pitkäpiimäisin projekti. Tästä se lähti. Autotallista, josta piti tehdä asuinhuone.

Eli kaikki se oheispuuha, mitä liittyi uuden huoneen tekemiseen:
 
 Verstaana toimineen autotallin tyhjennys. Betonilattian piikkaus. 

Tavaran väliaikainen uudelleen sijoittelu.  

Kivimuurin katkaisu.





Asfaltointi. (Tässä kohtaa sai vain kaivaa kuvetta. Ja kaivella sitä saikin)



Katoksen suunnittelu. Timpurin hankinta. (päädyttiin siihen,
että Mies ja Puuseppä tekivät yhdessä aikaa ja rahaa säästääksemme.





Nyt ollaan loppusuoralla. Timpuri tosin joutui useiksi viikoiksi sairaslomalle käsi kipsissä, joten Mies joutuu hoitamaan katoksen loppuu omin päin.

Löysin muuten mieheltäkin listan siitä miten loppua kohden edetään:

- pressu pois
- vanereiden lopullinen kiinnitys
- tippalaudat
- kermi (jätä tippanokka ja nosta seinälle) liimataan reunasta ja naulataan yläreunasta 10 cm välein
- kermi limitetään 10 cm välein
- kolmiolista seinää vasten
- nostetaan 30 cm seinästä, liimataan ja naulataan kiinni
- räystäspellit kiinni 10 cm välein ja asennetaan limittäin 1 cm
- reunalista 1-2 cm räystäspellin yläpuolelle ja liimaa päädystä ja naulaa yläosasta
- levyjen asennus keskeltä, aseta ensimmäinen rivi valmiiksi ja naulaa kiinni 3cm loven päältä, liimaa päädyssä
- harjalevyllä yläreuna

En muuten malttaisi odottaa, että saan esitellä sen uuden huoneen. Mutta. Ennenkuin teen sen, tahdon, että huonekalut on paikoillaan, nyt on viellä pientä säätöä.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Minä ja spray




Kulahtanut keittiömme, jonka pöytätasot vaihdettiin 
sisään muuttaessa ja jonka kaapistot on jo kerran maalattu ensiapuna.




Se alkoi siitä kun spraymaalasin isältä saamani puu(jälkitelmä?)pintaisen television.
Sitten ruman polkupyörän.

Sen jälkeen minä ja spray ollaankin oltu erottamattomat. Pöydänjalkoja, keittiön kaappeja, koriste-esineitä, paikkamaalausta, pinnasänky jne...

Minulla on aina varastossa mustaa ja valkoista sprayta sekä mattana että kiiltävänä. Niin ja tummanruskeeta johtuen siitä, että talon ulkopuolen korosteväri on tummanruskea ja jotain pitää aina fiksata sieltä täältä!

Miehen mielestä suhteeni spraymaaliin on vitsi. Ylipäätään hän ihmettelee joskus, voisimmeko joskus hankkia jotain, jota ei tarvitsisi tuunata, korjata, parannella tai jollain tapaa sopeuttaa juuri meidän tarpeisiimme. Jotain jonka voisi vain kantaa sisään paikalleen. Tömps!

* * *

Tässä viimeisin prayaus: kuhmurainen ikäloppu astianpesukoneemme ei tullut enään hankaamalla valkoiseksi. Ja eri sävyä valkoinenkin se oli kuin kaapistot. (Nekin nuhjuiset ja jo kertaalleen spraymaalatut kahdeksan vuotta sitten) Sprayasin koneen yläpaneelin ja kiinnitin sen alle liitutaulukontaktimuovin. Tällä mennään keittiöremonttiin asti. Siellä se häämöttää horisontista, kunhan edellisistä rempoista ensin vähän toivutaan.