Hääkutsut

Saimme hääkutsut postitettua kaikkine kommervenkkeineen. Aika monta iltaa puuhasteltiin! Kuva syntyi yllättäen kerrasta, mutta sen jälkeen vielä tuumattiin runoa, muotoiltiin kutsukorttia, juostiin tulostuspaperia ja kultaisia kuoria etsimässä, tulostettiin, taitettiin, leimattiin, kirjoitettiin osoitteita ja lopuksi liimattiin omapostimerkki kulmaan.

Kontrollifriikkinä en juuri antanut miehen osallistua...eikä hän kyllä suuremmin tuntunut haluavankaan lusikkaansa siihen soppaan pistää...

Halusin välttää liittämästä kutsuun monia lippusia ja lappusia, joten ehdotin miehelle, että laitaimme kaiken informaation menusta ja ajo-ohjeista aina häälahjatoiveisiin ja ohjelmaan blogimuotoisena nettiin. Oma vääntönsähän siinäkin oli, mutta nyt ovat siellä, eivätkä vieraat huku informaatioon tai hukkaa lappusiaan, kukten minulle ainakin tuppaa käymään.

Nyt sitten vaan odotellaan ilmoittautumisia ja ihmisten menuvalintoja. On tämä jännää!

Ykskin kalatarina

 

Saatiin Mummilta ja Vaarilta tällaiset vuoroin
kirjoitetut hauskat mökkiterveiset:


Vaari: Niinkuin jo eilen "pelkäsin" niin kun haimme verkot pois niin sielähän oli taas 1.5.kg made, n.1,3kg hauki, 1,3kg kuha ja hännänhuippuna 5,3kg monsterihauki joka näkyi jo 5m ennen pinnalla, sanoin Mummille, että siellä on moottoripyörän eturegas. Melkoinen mörkö oli.
Otettiin varapakastin (joka hankittiin viimekesänä) käyttöön vaikkei oltu aiemmin meinattu.

Mummi: Se iso hauki oli sitten hypännyt laiturilta järveen ja Vaari perässä ja sitten kun sai sen taas laiturille, niin se hyppäsi taas. Vaari taas perään ja viimein pysyi laiturilla. Melahan siinä oli karannut ja veneellä perään. Nyt kala on pussissa ja odottaa, että jauhetaan kalapulliksi.

Vaari: No en minä järveen mennyt, mutta kyynärpäitä myöten olin märkä ja kalahanskat täynnä vettä, laituri oli hetkenpäästä niinkuin teurastamo. Nyt olis hyville haukipullien ohjeille käyttöä, ja materiaalia halukkaille.

* * *

 

No meillä ei ole pullista kokemusta,
kuin syömäpuolella ja siitäkin on jo aikaa!

 

"Hei kato!"

Nähtävyydetkin löytyy siitä talonnurkilta. Muhkeaa lieroa ihmeteltiin. Seuraavana päivänä jo harjoiteltiin pitämään lieroa ja kotiloa hellästi kädessä. Ensinmainittu kyllä sai vähän turhan tiukkaa rutistusta. Etanan kanssa oltiin jo helliä. Se oli ensin kylmänä kädellä "apua" mutta sitten "nätti".

Kukkapenkkejäni ei säästellä.

Todellista lähimatkailua

 

Tehtiin eväsretki. Ei sen pidemmälle kuin talon taakse, mutta ihan riittävän kauas se oli. Kyllä maistuivat eväsleivät ja mehu siellä kukkain keskellä. Iho tuoksui auringolle.

Elämänmakuinen

"Valkoiseen rimpsumekkoon puettu lapsi kantaa hymyillen valkovuokot sänkyyn. Tunnelma on harras ja keskittynyt. Otan ojennetut kukat ja täytekakun raikkaana vastaan..."

No ei vaiskaan!

Olin kieppunut sängyssä pitkään pohtien huomaako Mies, että olen hereillä. Kun sitten hiippailen alakertaan näen, että Mies on ulkona Tytär ja valkovuokot kainalossa nousemassa rappuja taloon takaisin. Ampaisen kaksi-kolme rappua kerrallaan takaisin sänkyyn.

Tytär näkee matkalla isän kännykän ja alkaa inttämään Kaapoa. Isä kantaa Kaapoa kitisevän tytön sänkyymme. Tyttö malttaa saa juuri ja juuri ojentaa kimpun minulle ja jatkaa Kaapon vaatimista silmät pikkumyymäisinä kolmioina. Huokaus. No sitä sitten. Sivuutettu äitiparka pääsee onneksi Miehen kainaloon.

Aamukahvin aikana pomppaamme ylös toistakymmentä kertaa.
Lautanen lentää kumoon lattialle ja vastoin painovoiman lakeja puolet rinnuksille ja sitä rataa. Tytär juoksee ja touhuaa onnellisena vaippa paksuna polvissa roikkuen.
Sisään ja ulos lämpimälle terassille. Yhä pyjamassa.
Ruukkumullasta rakentuu rallirata, kun hetkeksi syvennymme Miehen kanssa lehteen.
Kun havahdumme seuraavan kerran on lusikkalaatikon sisällöstä ja kuivakukista asetelmia kuistin pöydällä. Hän on sanoinkuvaamattoman tyytyväinen aamun askareisiinsa. Katselemme Miehen kanssa toisiamme ja ihastelemme tätä Tasmanian täystuholaista.


Kiitos terveestä ja touhukkaasta tyttärestä.
Tämä päivä menee juuri niinkuin pitääkin.

Kivikukkasia

Takakuistille hankittiin säänkestävä matto sen ikipölyävän tilalle.

Teki mieli jotain nättiä vielä uuden ilmeen oheen. Näpersin lisää kivikukkasia. Osan olin antanut joskus pois ovistoppareiksi sukulaisille.

 

Luulen, että kun saamme pihaa laitetuksi ja mukulakiviröykkiöt asetelluksi kauniisti istutusten lomaan laitan nämä kivikukkasiksi mukulakivien sekaan.