Taannoin, kun meillä suunniteltiin lastenhuonetta, etsin kissojen ja koirien kanssa inspiraatiota, ja taisin täällä blogissakin kyselle vinkkejä. Niitä ei kauheasti löytynyttynyt ja niinpä vain listasimme miehen kanssa, mitä lastenhuoneelta odotimme ja käärimme hihat.
Kuopus nukkui pitkään vieressämme, niin pitkään, että esikoista kävi jo sääli: Hän siellä yksin pieni ihminen omassa huoneessaan ja me kaikki muut laumasta yhdessä! Lastenhuone senkun odotteli valmiina ja poikanen päätyi aina viikon parin yrityksien jälkeen takaisin mamman kainaloon.
Siinä oli melkoinen trafiikki joskus yöllä, kun esikoinen tallusti vieremme. Kohta Mies koki siellä olonsa ahtaaksi ja siirtyi esikoisen sänkyyn nukkumaan ja taisin minäkin paeta sieltä kahden piehtaroitsijan välistä joinain öinä. Aamulla lapset heräsivät parivuoteesta ja me kömmimme ylös lastenkammarista omista lokeroistamme.
Tämä oli mahdollista, sillä olimme rakentaneet lapsille rintamamiestalon viiston lappeen alle omat täysmittaiset ja 90 cm leveät pesät. Tämä oli päätöksenä ihan mahtava; Sinne on mahtunut lapsen viereenkin pötköttelemään, jos painajaisten vuoksi tai sairastaessa on yksin nukahtaminen ollut joskus pelottavaa. (Ja ainakin toinen unisopeista saa jäädä sellaisekseen teini-ikään asti, jolloin huone saa palvella yhden lapsen huoneena.)
Monen yrityksen jälkeen saimme kuopuksen vieroitetuksi ja siirtymään omaan sänkyynsä. Korvatulehduksetkin vähenivät ja talon öinen trafiikki väheni. Pääsimme vihdoin siihen pisteeseen, että yksi vanhempi sai mennä lukemaan iltasadut yhtäaikaa molemmille ja toinen sai ansaitus hengähdystauon.
Tässä kuvakertomus lastenhuoneestamme. Seuraaavassa postauksessa käytännön vinkkejä suunnitteluun. Ehkä näistä on iloa jollekulle, joka juuri nyt miettii, lastenhuoneen remonttia ja huonejakoa.
Kuopuksen täysimittaiseen sänkyyn asnnettiin ikean portti. Näin sänky toimi ikäänkuin kiinteänä pinnasänkynä.
Nukkumasoppien rakentamisen aikaan tyttö eli varsin vilkasta painajaiskautta. Yhdessä mietittiin, mikä tekisi olon turvallisemmaksi ja päätettiin maalata seinään lempeitä pupuja. Näiden pupujen suojeluksessa tyttö kävi nukkumaan.
Sängynlaitaan kiinnitetyissä lokeroissa on käden ulottuvilla kaikki tarpeellinen nenäliinoista iltasatuihin. Lokerot ovat Ikean keittiömallistosta lainattuja.
Nukkumasoppien väliin olen kehystänyt suunnittelemiani lastenkortteja. Jujun puuhia voi seurailla instassa
Samettihousuista tehty säilytyspussi oveen kiinnitetyssä koukussa
ja rakkaudella, ajan kanssa virkatut pehmolelut. Molempien malli oma ja uniikki.
Mummo on antanut lahjaksi tyttärelle aitoja 50-luvun nukenvaatteita,
jotka hänen isoäitinsä oli hänelle lapsena ommellut.
Seuraavissa postauksissa lisää leikeistä ja lastenhuoneen toiminnoista!
(Kuvat lastenhuoneestamme on julkaistu japanilaisessa The Parkhouse -lehdessä)
Onpa kerrassaan ihana lastenhuone! Onko tuossa huoneessa pituutta tosiaan neljä metriä niin, että kaksi täysimittaista sänkyä mahtuvat samalle seinustalle?
VastaaPoistaMeillä on rintamamiestalo lastenhuonetta vailla, mutta talomme taitaa olla pienempää kaliiberia ja yläkerran huoneet melko pieniä.
Kiva silti saada uusia ideoita, odotan innolla, jos kerkeät lastenhuoneteemaa jatkaa. :)
Terveisin Satu