sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kestoista vielä


Kestoilua liivinsuojissakin: vanhoista huovutetuista villapaidoista syntyy lämpöiset ekosuojat.

Kiitos suuresti kaikista yksityiskohtaisista kommenteistanne edelliseen kestovaippa bloggaukseeni. Nousi paljon ajatuksia kaikista näistä huomioista, näkökannoista ja kokemuksista, ja koska mulla taas loppui aika vastailla jokaiselle henk koht. Jatkan vielä uudella kirjoituksella kommenttienne siivittämänä!

En tiennyt että kuivaliinojakin on jos jonkinmoisia, meillä on ollut riisipaperi käytössä, ihan toimiva sekin, mutta taidampa laittaa ostoslistalle nuo pestävät Cool Maxit.

Meillä on päätetty (köh, köh, toisin sanoin minä olen päättänyt ja mies on ollut hyväksyvästi hiljaa, mikä on tulkittu myönnytykseksi) nyt edetä vuoroin kestolla ja vuoroin kertiksellä. Kuten Jasss sanoi, yksi ainut kestolla korvattu vaippa on 365 vaippaa vähemmän vuodessa kaatopaikalla, joten viisi kestoa päivässä on 1780 vaippaa vähemmän per vauva kuormittamassa jäkkipolvia!

Mutta vielä minulle jäi kysyttävää:

Usealla valmistajalla on sekä tarranauhallisia, että nepparillisia kestoja. Moni tuntui suosivan nepparillisia kestoja. Perustelitte hyvällä säädettävyydellä. Maitolaiturin kyllikit kommentoi, että Bumgeniiuksen samalla koolla selvisi pikkuvauvasta kaksivuotiaaseen ja joku muukin oli säädöillä selvinnyt samoilla vaipoilla pitkään.

Mikä tekee neppareista paremmat / paremmin säädettävät kuin Tarranauhat. Maalaisjärki sanoo, että tarroissa on "portaaton säätö" ja näin ollen saisi juuri sopivalle tiukkuudelle. Sama ääni jatkaa, että nepparipöksyt taitaa olla taipuisammat. Tarrat on kuitenkin vähän kankeet?

Hyvä kommentti oli sekin, että jos on kovin ripakinttuinen muksu, niin falskaa. Meillä ei ole falskannut, mutta neitokaisella on ns. lihaa luitten ympärillä piisalti ;) joten vissiin ideaali kestovaippailija sikäli.

Ja samoilla linjoilla Joolan kanssa ollaan eli yksi kestoilunperuste on meillä juuri haju. En voi sietää sitä tunkkaista kemikaalihajua, joka kertakäyttövaipoista pöllähtää, kun pienikin pisu sen kostuttaa. On muuten sama haju kun mikä tulee kaupan keittiörätistä kun sen kastelee eka kertaa. En edes viitsi mennä siihen, mitä lapsen ihoon saattaa imeytyä, kun on tuollaiset dunkkaavat kemikaalit ihoa vasten.

Vastapainona täytyy sanoa, että älkääpä ihmiset laittako liikaa pesuaineita pyykkiin, jää ne myrkyt siitäkin ärsyttämään ihoa. Varsinkin jos märkä kangas hautuu siellä vaipassa ihoa vasten. Pesupähkinäjauheestakin ajattelin sekoittaa nestemäisen pyykinpesujauheen nyt samaan syssyyn, kun opin, että sitä on jauheenakin.

Meillä kokeillaan nyt kesto-kertis-kesto vuorokokeilulla hetki. Olen ajatellut tilata 5 kpl myllynmuksujen all in one taskuvaippoja ja 3 kpl tavallisia taskuvaippoja ja muutaman Fuzzy Bunzin nepparivaippan. Ja vielä cool maxin pestäviä kuivaliinoja paketin. Kuulostaako järkevältä?

Vielä pitää osata valita sisäpintaan Bambujoustofrotee, Coolmax, kuivaliinaneulos tai mikrofleece! Pohdin, mikä vähiten hautova lapselle?

Lueskelen vielä kaikki kommenttinne tarkkaan ja mietin sitten tilauksen.

torstai 27. lokakuuta 2011

Kestoilusta kerrakseen?




Meidän kestovaippailu saa kohta nolon lopun. Tämä on ihan surunaaman paikka. Siis tässä se tulee :( -noin, olikin ensimmäinen ja viimeinen tässä blogissa!

Ensin oli kokeilussa Imsevimsen vanha malli, mutta enhän minä raaskinut niitä käyttää, kun tuntui, että vastasyntyneen herkkä iho ihan raspaantuu niistä olivat karheita ja kuorivaipan kanssa kankeitakin. Tuntui, ettei hän taivu liikkumaan. Tomera serkkunsa on kyllä urheasti pitänyt niitä ja hyvin on mennyt. Perinnöksi kun saimme, niin luontoon otti luovuttaa ja koitin jopa muokata niitä ompelemalla niihin omia virityksiä lisäksi, mutta ei!

Sitten löytyi ihania taipuisia pehmoisia ja toimivia, mm Myllymuksuilta niitä saa, innostuttiin uudelleen.

Haettiin oikein Vuosaaren Piilosta, kestovaippavuokraamosta, monenmoisia testiajoon, mutta sitten taas nousi seinä pystyyn. Vaippaihottumaa rupesi ilmestymään. Minä kiiruusti pettyneenä vaihdoin kertiksiin taas, nyt otetaan ilmakylpyä ja katsotaan joskos se siitä. Hyvältä näyttää, lähti parantumaan, mutta...

Neuvokaa ja kertokaa kokemuksianne. Miten teillä on onnistuttu? Onko onnistuttu? Mitkä on niksit? Onko iho pysynyt hyvänä? Mikä paras merkki, onko vielä toivoa, pelastuuko maailma...vai kasvaako roskavuori?

tiistai 25. lokakuuta 2011

Joka syksy





Joka syksy Mies kiipeää puuhun, pyöräilykypärä päässään ja pudottelee sieltä viisimetrisiä oksia alas. Minä partioin kadulla ja varoitin ohikulkevia. Joka syksy ne ohikulkevat jaksavat ihmetellä, että mikä puu tuollaisia eksoottisia puolimetrisiä lehtiä tuottaa. (Niitä on naurettava edes haravoida, eivätkä lehtiruodit maadu yhdessä kompostikierrossa.)

Joka kesä villiviini peittää talon yhden seinämän ja uhkaa vallata koko talon. Joka syksy kiskomme liaanejaan alas kaksin käsin. Tänä vuonna tein liioitellun ison kranssin ja kiinnitin se nippusiteillä aitaan.

Joka syksy tulee hetki kun ruukuissa ulkona kesänsä viettävät Eilen tänään huomenna -pensaat on kannettava sisään. Se on käännekohta. Silloin se on menoa.



sunnuntai 23. lokakuuta 2011

1642 kuvaa







Purin viikko sitten kameran. Siirsin kuvat kovalevylle talteen. Olen siitä asti kamppaillut arkistoinnin kanssa. Nimennyt, siirrellyt kansioihin, polttanut varmuuskopioita noista tärkeääkin tärkeämmistä hetkistä. Selkäkin meni ihan totaalisesti jumiin. Ja tuli sellainen tarinoiden ylipaisuntareaktio, että en saanutkaan mitään tänne blogiin. (!?) Sulattelin vain hetkiä. Ja elin seuraavia.

1642 kuvaa.

* * *




Lapsi on niin palkitseva, kun se alkaa ottaa kontaktia.  Hän on yhtä hymyä aamupäivät. Tanssimme, loruttelemme, potkuttelemme ja yksinkertaisesti vain istumme ja hymyilemme kilpaa. Ja illan väsyneistä känkkäränkkäitkuistakin erottaa erilaisen itkut. Hän KOMMUNIKOI. Kasvaa, että kohisee ja tahtoo olla mukana meiningissä.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Vuosien takaa



Näissä on Mies sisaruksineen köllötellyt, potkutellut, parkunut ja kasvattanut poskia aikanaan.
En ole mikään itsestäänselvä retrofriikki, kovin kirkkaat värit ovat minulle liikaa, mutta onhan näissä paistateltava!

Tässä helmet:




Alimman kuvat mekko ja kukkahaalari
sen sijaan minun perintöäni.

Mikä teillä on rakasta? Mikä on säästynyt sinun lapsuudestasi? laitatko jotain säästöön muistoksi lapsillesi?

torstai 13. lokakuuta 2011

Juhla


Tervetuloa vaan, vaikka meillä ei ihan valmiita oltukaan! Vanhemmat luulivat olevansa niin tottuneita juhlien järjestäjiä, mutta eipäs oltu järjestetty vielä mitään 8 viikkoinen vauva käsipuolessa!





Hän oli tyytyväinen juhlia ja Kummisedän syli turvallinen.

Vaarin sylissä Äiti ja Tyttönen

Isä kaataa kuohuvaa



Sylkyttäjiä riitti, sankari nautti huomiosta





Syksyn aurinkoinen sää suosi meitä ja viimeiset syksyn kukkaset kotipihasta koristivat pöytää.







perjantai 7. lokakuuta 2011

Ihan parasta



Joko olen kertonut, että meillä on toinen toistaan ihanempia naapureita? Ja että meiltä puuttuu kokonaan "se hullu naapurista" joka piinaisi ja tekisi elomme mahdottomaksi. Virkistävää vaihtelua sen jälkeen, kun Kalliossa asuessani mari tuoksahteli alakerrannaapurista asuntooni ja välillä oli rynnäkköpoliisi jo portilla vastassa, että neidin kannattais nyt mennä vielä hetkeksi ulkoiluttamaan sitä koiraansa, on vähän häppeningiä tässä...

Tässä naapurustossa sen sijaan on ihana kyläfiilis: naapurien koirat tunnetaan nimiltä ja koko tienoo taitaa tuntea meidän luppakorvan. Kun Pikkiriikkisen kanssa kärrittelemme, niin aina on joku kurkkimassa vaunuun ja kyselemässä kuulumisia.

Yksi ilta kun katsoimme leffaa oli melkoinen ylläri, kun mies hoksasi yhtäkkiä oventakaa kuistilla pimeässä seisomasta naapurin tytön. Ovi on yleensä kiinni, mutta nyt unohtunut auki. Se oli jotenkin niin absurdi näky, kuin taivaasta tipahtanut tyttölapsi. Taskulampun turvin hän oli kiikuttanut meille suppilovahverot taiteen ja reseptin kera! Ja nyt eilen viimeksi taas lämpimäisiä. Koiran ja tytön tuttavuuden kautta olen alkanut tutustumaan muuhun perheeseen. Koirat ja lapset, niinhän se menee.

*  *  *

Reseptiä emme vielä ehtineet koittaa, tyydyimme siihen tavanomaiseen suppilovahverokastikkeeseen ja yhden pataruuankin niillä kruunasimme. Mutta erikoista reseptiä pitää kyllä vielä koittaa. Saat sen klikkaamalla isommaksi ja pääset sinäkin koittamaan!

torstai 6. lokakuuta 2011

Valtakunnassa kaikki hyvin



Tämä äiti sai siis kilarit toissa aamuyöstä, mutta ei se niin vakavaa ole.  Kuten monen teidän kommenteista oli luettavissa, me äidit "korjaannumme" kovin vähästä ja sitä nopeammin, mitä varhaisemmassa vaiheessa breikin saamme.

Kiitos, kun sain niin monta kannustavaa kommenttia, lukea tarinoitanne ja imeä lohtuanne. Luin niitä eilen moneen kertaan ja kävin vuoropuhelua kanssanne mielessäni, vaikka en näppäimistölle ylettynytkään. Kiitos vertaistuesta ja niistä tarinoista, joiden lukemisen jälkeen oma lapsi ja tilanne tuntui kovin helpolta. Vaikka senhän jo tiesinkin!
Minusta on tärkeää, että kun pinna palaa, ei  tarvitse joka toisessa lauseessa tekopyhästi todistella, että lapsi on ihana ja rakastettu. Totta kai on!

Sanon tämän kaikille vanhemmille: Terveen, helpon ja aurinkoisenkin lapsen kanssa saa väsyä ja rutista! Väsyväthän ja valittavathan nekin ihmiset, joilla ei ole lapsia!!

Minäkin hassu olin koko ajan ajatellut ja kaikille kysyjille vastaillut, että hyvin menee, aluksi jopa yli odotusten ja olen nukkunutkin.  Liikkeelle olen päässyt, olemme kahvitelleen kaupungissa, kotona on rampannut ystäviä harva se päivä. Ja se kantoliinakin on käytössä. Joten kaikki on hyvin!
Jotenkin olin sulkenut pois sen, että siitä huolimatta: Herään kohta kolmatta kuukautta 1-2 joskus 3 tunnin välein joka yö, kaikki on uutta, lapsi muuttuu tässä vaiheessa joka päivä, rutiinit vasta hakevat muotoaan ja valo vähenee niinkuin joka syksy! Vaikka olenkin saanut keräiltyä niitä unitunteja kasaan suht hyvin on osa väsymyksestä stressiperäistä.

* * *

No eikun paikkaamaan! Kunnon itkut itkeskelin, buranaa päänsärkyyn, kahvia väsymykseen. Sitten...

Nollasin pään kirjoittamalla (tässä vaiheessa jo vähän koominen puoli pyrki esiin), sitten Pikkiriikkisen kanssa puuhailtiin, Miehen kanssa pieni juttutuokio puhelimessa (ei jääty märehtimään). Lapsi vaunuun ja koiraa ulkoiluttamaan, kunnes unen tuhina kuului vaunuista. Sitten voimanhakuun puutarhaan: Kätkin ihanat kukkasipulit mullan alle jemmaan kevättä odottamaan!

Seitsemältä Mies saapuu kierrettyään "kaikki Claes Ohlsonit" saadakseen sen oikeanlaisen itkuhälyttimen ja nappaa lapsen kärryyn (minä jään yksin!!!). Tuntia myöhemmin perhesaunaan. Siellä saunan lempeässä valossa Pikkiriikkinen näyttää syötävän suloiseltä isän sylissä suihkussa. Valtakunnassa on taas kaikki hyvin!

PS. Eikö olekin mahtava sienivaltakunta? Yhteisössä on voima!!

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Itku pitkästä ilosta

Olet hoitanut lasta yöt yksin viikko kaudet, ja tehnyt heti yön jatkoksi (olipa se sitten ollut millainen hyvänsä) ”päivävuoron” siitä lähtien kun miehen isyysloma loppui. Olet ollut valmiustilassa vähintään 20 tuntia vuorokaudessa valmiina hyökkäämään vaunulle, kun ääni parahtaa, ruokkimaan, pesemään, kantamaan ja lohduttamaan. Huolimatta siitä jomottaako tänään haavaa vai päätäsi. Olet kulkenut kaalinlehdet rintaliiveistä lepattaen, edestä pikkuhousunpitsit irti leikattuna (kun se haava on niin arka). Olet tuudittanut, työntänyt rintaa ensin toisessa kulmassa ja sitten toisessa, josko olisi nyt parempi? Selvinnyt Miehen työmatkoistakin. Koittanut olisiko vauvasta kölliminen peitolla lattialla nyt se hyvä juttu, vai viihtyisitkö paremmin sitterissä, kun pesen nämä perunat illaksi. Toisina huonoina päivinä, kun on satanut koko päivän, olet työntänyt vaunuja sateessa, koska se on viimeinen keino saada yliväsyneeksi päässyt pikkuinen nukkumaan. Ei ihme, että haiset hielle ja happamalle maidolle koko päivän ja odotat kuin palkkapaivää sitä hetkeä, kun avain kääntyy lukossa ja pääset suihkuun. Mutta huomaatkin, että jotta huominen sujuisi olisikin hyvä VIELÄ tehdä jotain, esimerkiksi käydä vauvasi vaatteet läpi, laittaa ne yhtäkkiä pieneksi jääneet 50-centtiset pois ja nostella 56 ja 60 centtisiä tilalle. Ja niinpä suuntaat varastoon, unohtaen, että kello on seitsemän illalla ja olet yhä syönyt vain aamupalan (seisaaltasi lapsi toisessa kädessä).


Niinpä tulee se päivä, tarkemmin sanottuna yö, kun heräät ja muistat heti ensimmäisenä, että itkuhälytin on hukkunut. (Olet todennäköisesti seköpäisyyksissäsi laittanut sen pakastimeen tai jotain.) Että olet koko edellisillan etsinyt sitä pientä värkkiä, vapahtajaa, joka antaa sinulle sen ajan, jonka tarvitset pitääksesi pahimman kaaoksen loitolla, saadaksesi hampaasi pestyä tai tehtyä voileivät kädenulottuville seuraavaa imetystä varten. Niinpä aasin selkä taittuu ja viikkoja kerääntynyt itku purkautuu.

Takaraivossasi tuuttaa, että olet kohtuuton. ET SAA, et saa itkeä, kun vauvallasi on kaikki hyvin, kun se on terve, ja ihana, eikä juuri itkekään kun ei ole tullut sitä koliikkimörköäkään, kun sinulla on joku joka ylipäätään tulee illalla kotiin ja päästää sinut vessaan kakkoselle ilman, että jätät oven auki (mihin näkee suoraan ulko-ovelta). Et siis saa itkeä, mutta ajatus siitä saa itkun vain yltymään. Kaikki on vielä uutta sinulle ja tahdot nyt hetken olla se joka tyynnytetään, jonka hätään vastataan huolimatta siitä onko se kohtuuton, joka otetaan syliin ja sanotaan, että hitot siitä hälyttimestä, ostetaan huomenna uusi. Eikä sinun tarvitsisi sanoa mitään, eikä puolustella sitä, että olet nyt voimaton, kohtuutonkin, eikä hetkeen vastata mihinkään, ei tietää mitään. Saisit vaan kerätä itsesi, ja sitten huomenna, huomenna jaksat taas vaihtaa puklusta kostunutta paitaa, pukea tumppua huitovaan käteen ja muistaisit antaa D-vitamiinitipat. Ja nauttisit siitä.

Ja koska istuit tässä kirjoittamassa tätä, hampaasi ovat nyt pesemättä ja voileipäsi tekemättä ja nyt se lapsi herää. Ja silmäsi kostuu liikutuksesta, kun pieni ääni huutelee sinua. Ja menet antamaan yliannostuksen pusuja pehmeille poskille, hei hei, etkä saa kuvaa postaukseesi...ja se on luultavasti kirjoitusvirheitä täynnä...

tiistai 4. lokakuuta 2011

Aurinkoa sittenkin!




Vielä eilen ei näyttänyt siltä, oli synkkää ja sateista, mutta syksy taitaa näyttää tänään parhaan puolensa. 
Sopii mitä mainioimmin -meillä on muutaman tunnin päästä puutarhakuvaus!