Tämä äiti sai siis kilarit toissa aamuyöstä, mutta ei se niin vakavaa ole. Kuten monen teidän kommenteista oli luettavissa, me äidit "korjaannumme" kovin vähästä ja sitä nopeammin, mitä varhaisemmassa vaiheessa breikin saamme.
Kiitos, kun sain niin monta kannustavaa kommenttia, lukea tarinoitanne ja imeä lohtuanne. Luin niitä eilen moneen kertaan ja kävin vuoropuhelua kanssanne mielessäni, vaikka en näppäimistölle ylettynytkään. Kiitos vertaistuesta ja niistä tarinoista, joiden lukemisen jälkeen oma lapsi ja tilanne tuntui kovin helpolta. Vaikka senhän jo tiesinkin!
Minusta on tärkeää, että kun pinna palaa, ei tarvitse joka toisessa lauseessa tekopyhästi todistella, että lapsi on ihana ja rakastettu. Totta kai on!
Sanon tämän kaikille vanhemmille: Terveen, helpon ja aurinkoisenkin lapsen kanssa saa väsyä ja rutista! Väsyväthän ja valittavathan nekin ihmiset, joilla ei ole lapsia!!
Minäkin hassu olin koko ajan ajatellut ja kaikille kysyjille vastaillut, että hyvin menee, aluksi jopa yli odotusten ja olen nukkunutkin. Liikkeelle olen päässyt, olemme kahvitelleen kaupungissa, kotona on rampannut ystäviä harva se päivä. Ja se kantoliinakin on käytössä. Joten kaikki on hyvin!
Jotenkin olin sulkenut pois sen, että siitä huolimatta: Herään kohta kolmatta kuukautta 1-2 joskus 3 tunnin välein joka yö, kaikki on uutta, lapsi muuttuu tässä vaiheessa joka päivä, rutiinit vasta hakevat muotoaan ja valo vähenee niinkuin joka syksy! Vaikka olenkin saanut keräiltyä niitä unitunteja kasaan suht hyvin on osa väsymyksestä stressiperäistä.
* * *
No eikun paikkaamaan! Kunnon itkut itkeskelin, buranaa päänsärkyyn, kahvia väsymykseen. Sitten...
Nollasin pään kirjoittamalla (tässä vaiheessa jo vähän koominen puoli pyrki esiin), sitten Pikkiriikkisen kanssa puuhailtiin, Miehen kanssa pieni juttutuokio puhelimessa (ei jääty märehtimään). Lapsi vaunuun ja koiraa ulkoiluttamaan, kunnes unen tuhina kuului vaunuista. Sitten voimanhakuun puutarhaan: Kätkin ihanat kukkasipulit mullan alle jemmaan kevättä odottamaan!
Seitsemältä Mies saapuu kierrettyään "kaikki Claes Ohlsonit" saadakseen sen oikeanlaisen itkuhälyttimen ja nappaa lapsen kärryyn (minä jään yksin!!!). Tuntia myöhemmin perhesaunaan. Siellä saunan lempeässä valossa Pikkiriikkinen näyttää syötävän suloiseltä isän sylissä suihkussa. Valtakunnassa on taas kaikki hyvin!
PS. Eikö olekin mahtava sienivaltakunta? Yhteisössä on voima!!
Näyttää sienet jotenkin tutulta, taisin kuvat samanlaisia sieniä blogissani:) värjäilin niillä.
VastaaPoistaRauhallisia päiviä ja öitä sinne toivottelen.
Sillälailla se elämä menee: ylä- ja alamäkeä! Syksy ja talvi on tylsää aikaa kun valoisaa on niin hetken... Päivät vauvan kanssa voivat tuntua joskus tylsiltäkin tai ainakin piiiitkiltä. Sopivassa suhteessa tekemistä, kavereita ja lokoisia kotipäiviä (ja herkkuja) niin jaksaa!
VastaaPoistat: kohta 5n äiti
Lapsen syntymä tuo niin totaalisen muutoksen molempien vanhempien elämään, että kyllähän se välillä naurun ja ilon lisäksi itkettää ja raivostuttaakin :):)
VastaaPoistaSe on ihan luonnollista. Eihän sitä vauvan syntymän jälkeen muutu taikasauvalla lehmänhermoiseksi ihmeolioksi, vaan on sama oma itsensä, ehkä tavallista herkempi ja haavoittuvampi vielä.
Muutos tuo aina stressiä, ajan kanssa stressi sitten vaan laimenee ja muuttaa muotoaan.
Vanhemmuus nostaa esille oman keskeneräisyyden tunteen. Riittämättömyyden tunne on myös hyvin tuttu.
Niitä ei voi poistaa, mutta kyllä niiden kanssa oppii elämään ainakin jollain tavalla.
Joku biologinen merkitys kai niilläkin tunteilla on. Saavat ainakin huolehtimaan lapsesta :)
Jonkunlainen mielialan laskuhan on ihan tavallista jo syksyn myötä, vauvojen äidit ovat vielä herkempiä reagoimaan lyhenevään päivään.Pimeässä se valvominenkin alkaa eri tavalla painaa.
Alkakaa suunnitella matkaa lämpimään (on ihanaa haaveilla), ei sen matkan tarvitse edes toteutua ;)
Kaivele kirkasvalolamppu esiin ja polttakaa kynttilöitä ja nauttikaa takkatulesta. Antakaa itsellenne lupa kaivautua kaamospesään, sitten kun sen aika tulee.
Ja väsynyttä äitiä aina kaikki hemmotteluhoidot lohduttavat.
Kaisan kodin kylpyläkuuri vaikka tilaukseen ;)
Minua syksyn pimeydessä vauva kainalossa auttoi sekin, kun seurasin Merjan blogia ja imin Kalifornian (asuivat silloin siellä) aurinkoa.
Pienillä asioilla on iso merkitys.
-Maaria
Kun tulee se väsy ja uupumishetki, niin vähiten haluaa kuulla, että nauti vauvasta. Se aika menee niin äkkiä ohi. Uuuh.. Tuollaisen vastauksen/tsemppauksen minäkin sain usein lasteni ollessa pieniä.
VastaaPoistaKyllä saa väsyttää (ja väsyttäähän se pakostakin, ensin loppuraskauden huono-unisuus ja sitten putkahtaa vauva, valvomista ja uuden elämän opettelua jne) ja tulee niitä päiviä, kun vain itkettää ja haluaa käpertyä itse pienenä jonkun syliin hoivattavaksi. Silti rakkaus vauvaan ei muutu!
Hyvää viikonloppua!
Anu
Teija <3
VastaaPoistaEija: Arvostan, että joku jaksaa alkaa aasta ja löytää värit luonnosta! Se vasta paneutumista tänä kertakäyttöisyyden aikakutena. Sellainen neule ei heti joudu hukkaan!
kohta 5n äiti: Olen nauttinut ajatuksesta, että äitiyslomalla saan ne valoisat tunnit käytettyä hyvin, toisinkuin toimistossa. Minun työpöydälle ei talvisin edes luonnon valo yllä!
Maaria: paljon totta! Takka ja kynttilät on täälä jo ahkerammassa käytössä kuin koskaan!
Olen varuillani odotellut sitä mielialan laskua, mutta olen toistaiseksi ihan oma itseni...itse asiassa seesteisempi kuin koskaan, mutta huomaan kyllä ärsytyskynnyksen nousevan nyt helpommin helpommin, kuin heti lapsen synnyttyä, jolloin olin ihan onnenpumpulissa....
matka on jo suunnitteilla! Mutta vasta tammikuussa pääsen reissuun! Mutta kuten jo yllä sanoin, ihanaa kun pääsee niinä harvoina valoisian tunteina ulos sitten kun päivät lyhenee.
Ja ihania lahjavinkkejä annoit Miehelle, hoksasikohan se ;)
Anu: sä olet NIIN oikeassa! Ihan hassua sanoa että nauti, vähän kuin sanoisi varpaansa kiveenlyöneelle, että naura, sulla sentään on varvas! Mutta kyllä mä ymmärrän että se niin helposti lipsahtaa ihmisiltä, että nauti, en siitä pahastu, enenmänkin juuri se on huvittanut.
Onhan sekin iso muutos, että kaikki hoiva ja huolenpito, jota raskauden aikana Mieheltä ja ympäristöltäkin sai on nyt kohdistunut vauvaan. Pusut menee ohi ja silloinkin kun tulee haleja, miten se aina osuukin tuohon haavaan!
Mutta rakkaus on siinä ja se virtaa kaikkiin suuntiin, vaikka monenlaista ja erilaista onkin.
Empiirisen tutkimukseni tuloksena syksystä masentuvien kannattaa saada vauvansa jonakin muuna vuodenaikana. :) Meidän esikoinen syntyi marraskuussa ja toinen onkin kevään lapsi.
VastaaPoistaVaikka sama kai se,milloin esikoinen perheeseen tupsahtaa: se kääntää ympäri ämpäri koko huushollin ja aiemman elämän jokatapauksessa. Meidän arki on nyt normaalia, kun kuopuskin jo kolme. Mutta jokunen
vuosi siinä univelkakierteessä meni.
Jokunen silti niin ihana vuosi. <3
Mä muuten mietin sitä etukäteen joskus, että syksy vauva voi olla kaamoksen takia haastava, mut näin kävi ja näillä mennään. Haetaan sit vaikka virtaa etelästä :)
VastaaPoista