Näissä on Mies sisaruksineen köllötellyt, potkutellut, parkunut ja kasvattanut poskia aikanaan.
En ole mikään itsestäänselvä retrofriikki, kovin kirkkaat värit ovat minulle liikaa, mutta onhan näissä paistateltava!
Tässä helmet:
Alimman kuvat mekko ja kukkahaalari
sen sijaan minun perintöäni.
Mikä teillä on rakasta? Mikä on säästynyt sinun lapsuudestasi? laitatko jotain säästöön muistoksi lapsillesi?
Yhdet kengät etenkin minun lapsuudestani ovat rakkaat... niitä ei tosin ole omat lapseni voineet käyttää. Äitini oli myös säästänyt ison kasan harsovaippoja. Yllättäen huomasin, että olikin kiva, kun säästössä oli myös sellaista perus käytännöllistä asiaa. Miehen 70-luvunun hienoja asuja on pojat kyllä käyttäneet a ovat priimakunnossa edelleen. Omille lapsille olen kaikille kasannut omat pahvilaatikolliset tärkeitä vaatteita ja lelujakin heidän vauva-ajoiltaan. Myös sukkahousuja ja perusbodyjä säästän, koska niitä aina tarvitaan. Pinnasänky, ensisänky ja syöttötuolit laitan myös säästöön. Sitten jää katsottavaksi, että tuleeko niitä lapsenlapsia sitten ollenkaan. Tytär on ainakin sitä mieltä, ettei koskaan perusta perhettä... Tärkeitä henkilökohtaisia kaikuja lapsuudesta ne ovat silti. Tuli sitten lapsia tai ei.
VastaaPoistaSuloinen pikkuinen :} mulla on ainakin rakkaimmat lelut lapsuudestani tallessa. Ja omalle pojalle olen jättänyt jotain vaatteita talteen, kuten ensimmäiset vaatteet ja ajattelin myös juuri lempi lelujakin jättää.
VastaaPoistaOi, miten autuas pikkuneito:) Hän on hurmaava!! Olette viettäneet kastejuhlansakin, mistä niin herkkiä, kauniita kuvia. Siunausta perheellenne, oikein kovasti.
VastaaPoistaLiikuttavaa, että teilläkin tallessa lapsuusaikaisia vaatteitanne. Onhan noita aarteita nostalgista käyttää tyttöselle:)
Olen tehnyt omille tyttärille boxit, joihin olen tallettanut mm. käsirannekkeet synnäriltä, ekat vauvanutut ja -sukat sekä isoäitien kutomat mekot ja joitakin rakkaita leluja.
Omasta lapsuudestani tallessa myös lempileluja, joilla jälkikasvukin leikkinyt. Ihanaa, että ovat säilyneet ja kulkevat muistona menneestä.
Ihania vaatteita. Tunnearvo oikein huokuu noista.
VastaaPoistaItse aion hamstrata muutamat suloisimmat ja muistoiltaan rakkaimmat vaatteet ikiajoiksi, ja kierrättää muutamat omat vanhat (ja rumat) perintövaatteet omille lapsilleni.
Poika itseasiassa on ylpeänä vedellyt äidin vanhat Levikset jalassa. Ne on kyllä karmivan näköiset, mutta se tunnearvo...
Voi mä muistan noi makeet kukkahaalarit! Tosi liikuttavat.
VastaaPoistaOon laittanut laatikollisen pojan vaatteita jemmaan hänen mahdollisislle lapsilleen. Sekä itsetekemäni silkkisen kastemekon.
Mulle on säilytetty yksi mekko ja yksi hattu, jos eivät ole täysin vuosikymmenien kuluessa hapertuneet.
Ihania! Tuo keltaraidallinen ah makea!
VastaaPoistaAurinko ja kuu:
VastaaPoistaAivan, kyllä ne ovat tärkeitä muistoja ja henkilökohtaisia kaikuja, vaikka eivät käyttöön tulisikaan. Minä ainakin vaalin nitä jo kauan ennen lasta.
Meillä oli kanssa vanhemmat säilöneet ihan harsoja ja lastenlakanoitakin. Ne käytin sitten kloriten kautta pesukoneessa.
Aleksandra:
Lelut tosiaan! Minulla on kauniita puuleluja esillä, sellaisia, joilla ei enää raaski leikkiäkään, kun hajoavat.
Hannah: kiitos! Itse tekemäänsä ja sukulaisten ystävien varta vasten tekemiä, on mitä suloisinta säästää. Tunnearvo monen kertainen.
Krisse: rakkaat ei aina tarkoita samaa kuin kauneimmat ;)
Ja tosiaan, vanhempanakin, teininä, oli ihana pengata varastoa ja tehdä sieltä löytöjä. Minä kaytin äidin monta 70-luvun nahkatakkia ja kelsiturkkia.
Elämäni matkat: ihanaa kun sullekin oli säästetty, musta tuntuu, että silloin aikanaan kaikki vaan käytettiin niin loppuun ja muistoiksi ei jäänyt. Ei ainakaan mun vanhemmilla ole vauvatamineita, vasta sitten varhaiselta aikuisuudelta on kuteita varastoitu.
VAlloittava valkoinen: tuo keltainen on minunkin mielestä ihanin! Olisipa kesä!!! taitaa jäädä pieneksi ennen ensi kesää, ellai päästä etelänmatkalla käyttämään.
Oi mikä ihastuttava kukkahaalari! Muutkin ovat kivoja.
VastaaPoistaMulla on jotain kirppiksiltä löytyneitä aitoja retroja vauvan/lastenvaatteita ja tykkään kyllä kovasti. Osan säästän varmasti eteenpäinkin.
Muuten säästelen sellaisia peruslempparivaatteita, siis vauvakokoisia. En mitään merkkivaatteita välttämättä!
Ihana juhlaneiti edellisessä!
Hei, olen ollut poissa blogien ääreltä pari kuukautta ja halusin vielä onnitella teitä ihanasta pallerostanne! Voimia vauva-arkeen, se on varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla rankkaa, järisyttävää, häkellyttävää ja ikimuistoista.
VastaaPoistaItseltä on säästynyt keltainen mekko jossa minut valokuvaamossa kuvattiin joskus 3-4 vuoden iässä. Sydänriipus samalta ajalta hopeainen, hieman purtukin (pinta rosoinen), ollut ilmeiseti joskus suussa.:) Hopea rannekoru (papuketju) johon kerätty erinlaisia riipuksia, ainakin orava, koira, horoskooppimerkki. Se on vieläkin niin nätti. Tytöltä on tallessa hopeisia korvakoruja, muumikorvakorut, riipuvat koirakorvakorut. Äitiyspakkauksessa ollut vauvan lelu, ja tietenkin paljon muuta. Jostain tavarasta on luovuttukin. Ja tallessa on se pinkki paita jota piti vastasyntynyt vauvani silloin 18-vuotta sitten. Paljon on tallessa rakkaiden lähettämiä kortteja ihanine sanoineen. Haparoivine käsialoineen. Vanhusten tekemät käsityöt.
VastaaPoistaMahtavaa että on säilytetty noita kauniita vaatteita! Nuo oranssit potkuhousut ja sini-vihreäraidallinen potkupuku ja kukkaishaalari on ihan suosikkejani! :)
VastaaPoistaNoi on niin hienoja!! Meillä on miehen vanhoja vaatteita ja leluja tallella ja kuopuksemme on niitä käyttänyt. Ovat muutenkin ihan kopioita toisistaan, ja kiva vertailla valokuvia isistä pienenä ja pojasta nyt = )Mulla on tallella vaan yks lempinukke ja kirjoja, mut hyvä että jotain. Itse säästän/olen säästänyt kyllä kauheen paljon. Marimekkoa, essuja, villasukkia, ihan pienimpiä vaatteita, legoja, barbeja, kirjoja ja kaikenlaista. Kaikille neljälle. Mutta nyt on onneks tilaakin säästää = )
VastaaPoistaVoi miten ihania vaatteita! Varmasti täynnä rakkaita muistoja.
VastaaPoistaOmasta lapsuudestani ei oikeastaan ole säilynyt paljonkaan tavaraa. Muutama kirja, ja ne ovatkin sitten sitäkin rakkaampia. Niitä luen omille muksuilleni, vaikka kirjat ovatkin jo ihan lahoamispisteessä. Pitäisi sidotuttaa, että kestäisivät edelleenkin :)