Kissa ja noita

Itsetunto kohillaan

Lapsi tuo joka päivä päiväkodista tullessaan nivaskan taidettaan tullessaan.  Koitan sitten pelastaa siitä kasasta helmet ja hävittää vaivihkaa loput, sillä jos kellä, niin hällä on itsetunto kohdallaan, eikä tuota kuuluisaa oman taiteen hinnoitteluongelmaa:

Piirustuksia ja askarteita oli taas kertynyt pahvilaatikkollinen ja ajattelin, että pyydämpä hänet itsensä rankkaamaan työt kahteen pinoon. Tässä nyt vieressä naurua pidättelen, kun hän arvioi tuotoksiaan. "Arvokas!" hän kajauttaa lähes jokaisen kohdalla ja säilytettävien pino senkun kasvaa.

Joskus olen livauttanut piirustuksia lehtikoriin ja unohtanut peitellä ne sanomalehdillä. Tyttö on nähnyt ne siellä ja kysynyt järkytystä äänessään: "Äiti!! Miksi nää oli lehtikorissa?" Mitäs siihen muuta vastaamaan, kuin että "Ohhoh, varmaan tipahtanut...älä jätä siihen eteiseen lojumaan! " No totta puhuen, on tässä kyllä koitettu myös puhua siitä, että kaikkea ei voi säilyttää.

Kiitos Rakel

Hei äippäset, onko kotona pieniä naisenalkuja? Rakel puhuu asiaa:

http://kioski.yle.fi/rakelin-kuplassa

Vaikka mua miellyttääkin toi alkuasetelma enemmän kuin lopputulema, niin moni naisen alku, vielä lapsi, on jo omaksunut median kauneusihanteen ja vertailee kasvojaan studiomeikattuihin kasvoihin. Tässä pureskeltavaa yhdessä lapsien kanssa. Kaunista päivää kaikille, naurakaa ja siristelkää auringossa, että tulee ryppyjä, ne antaa luonnetta kasvoille!

Muutenkin, mä diggaan Rakelista. Mitä hän tekeekin, hän riisuu naamioita ja esirippuja asioiden ympäriltä. Rakel on myös sujuvasti hyppinyt roolista toiseen, minkä ei ehkä voisi kuvitella olevan ihan helppoa sen jälkeen kun niinkin havainnollisesti opastanut aikuisia Lassin kanssa. Siitä on kyllä pieni ikuisuus.