Tylsääkin tylsempää

19.10.2013

20.10.2013

26.10.2013

 

Ja tapahtui niinkuin viimekin vuonna: Koko viikonloppu oli haravoitu. seuraavana päivänä tuli pakkanen ja amulla kun jäätyneet lehtiruodit alkoivat sulaa havina vain kävi kun koko puu pudotti kaikki lehtensä!

Perjantaina postilaatikkoon oli ilmestynyt lappu joka julisti: Piha-alueiden siivousta! (naapurit eivät kuulemma olleet saaneet. Nauratti: oikea täsmäisku siis! Eikun taas vaan vesisateeseen haravoimaan!

Rahanmenoa

Kaivinkone jyrryttää pihassa neljättä päivää. Välillä jopa kolme miestä siinä häärimässä. Tuntityö. Siirtolava. Toinenkin. Hui. Halvaksi tämä ei tule. Siunattu kotitalousvähennys!

Sisätiloja kävi katsomassa eri remppamies. Olisi mukavaa, jos saisimme jättää autotallin sisätilat yhden miehen projektiksi ja hän sitten hankkisi tarvikkeet, eristeet, putki- ja sähkömiehet ilman, että meidän pitäisi huolehtia. Loppuviimeistelyn tekisimme itse.

Tämä on ensimmäinen remppaprojekti joka teetetään, mutta oma hommansa on näköjään siinäkin.

Barcelona

Nukkua, syödä, nauraa, rakastaa, ikävöidä. 

Pohjan akan värivakasta

Kyllä syksy koittaa hyvittää sen, että kukintakausi on täälä pohjolassa lyhyt.
Ihan on kuin kaikki olis taas kukkaan puhjennut!

Säteet

Tänä aamuna aurinko paistaa juuri sillä lailla, että kaikki tuntuu mahdolliselta. Näin sen paistavan ihan risukasaankin, niinkuin sanonta kuuluu.

Tälläisessa valossa on helpompi unohtaa epäonnistumisen pelko ja uskaltautua ajattelemaan, mikä mahdollisuuksien maailmassa olisi kaikkein ominta ja miten päivänsä käyttäisi, jos ihan oikeasti uskaltaisi elää omalla tavallaan.

Jos auringon säteet useammin lankeaisivat näin, näyttäytyisikö tämä maailmakin suurena valintojen, mahdollisuuksien ja onnen valintamyymälänä. Vai olenko se vain minä, jonka ympärille näin osuvat säteet luovat mahdollisuuksien sädekehän?