Tänä aamuna aurinko paistaa juuri sillä lailla, että kaikki tuntuu mahdolliselta. Näin sen paistavan ihan risukasaankin, niinkuin sanonta kuuluu.
Tälläisessa valossa on helpompi unohtaa epäonnistumisen pelko ja uskaltautua ajattelemaan, mikä mahdollisuuksien maailmassa olisi kaikkein ominta ja miten päivänsä käyttäisi, jos ihan oikeasti uskaltaisi elää omalla tavallaan.
Jos auringon säteet useammin lankeaisivat näin, näyttäytyisikö tämä maailmakin suurena valintojen, mahdollisuuksien ja onnen valintamyymälänä. Vai olenko se vain minä, jonka ympärille näin osuvat säteet luovat mahdollisuuksien sädekehän?
Kyllä se itselläkin tahtoo monesti olla niin, että niissä valon säteissä muistaa että mahdollisuuksia on paljon :)
VastaaPoistaJuuri näin. Ja aivan kuin sitä valoa tarvitsisi vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Voi kun sitä saisi purkkiin syksyn varalle. Tai ehkä tynnyriin :)
VastaaPoistaKauniit kaupunkikuvat! Ja ajankohtaisia ajatelmia minulla myös... mitähän kaikkea sitä vielä uskaltais elämällensä tehdä?
VastaaPoistaIloa viikkoonne♥
Mä olen ajatellut, että kun kaikki on just jetsulleen, oma olotila, asiat yleisesti balanssissa ja siihen vielä se auringonpaiste, niin tulee niitä oloja, että kyllähän mä voin =)
VastaaPoistaKyllähän se juu sen vaatii, että mieli on lähtökohtaisesti vastaanottavainen. Muistan joskus auringon paistaneen, kun mieli oli maassa ja se tuntui jotenkin ihan pilkalta ja herjaamiselta, että se siinä vaan paistaa, vaikka maailma on päälaelaan!
VastaaPoista