Dominoefekti OSA I

Uuden huoneen rakentaminen pyöräytti käyntiin yli vuoden kestävän dominoefektin.

Jotta huoneesta saatiin asuttava oli lattian avoviemäri poistettava, etupiha aukaistava, tehtävä kaksi kaivoa ja viemärijoka vietti suoraan kaivoon, ja suljettava avoviemäri jota pitkin sadevesi ennen valui autotallin lattian ja sisätilojen kautta talon päävesiviemäriin ja sitten vasta kaivoon. Huh minkä systeemin olivat 50-luvulla kehitelleet! Samalla asennettiin lattialämmitys uuteen huoneeseen.

Nyt on piha myllätty ja kasa vanhaa asfalttia, ja betonista purkujätettä koristanut viime syyskuusta asti pihaa. Mies piikkasi viimeiset asfaltit eilen pihasta ja alkoi käsin nostella tuota tonneja painavaa kasaa peräkärryyn ja kohti jäteasemaa. En kadehdi.

Minä olen soitellut asfaltointifirmoihin ja pyytänyt tarjouksia uudesta päällysteestä. Sen verran suolaisia ovat hinnat, että päädyttiin tuohon käsinlapiointiin, että saatiin 600 euroa hinnasta pois. Sen verran olisi pelkkä vanhan asfaltin poiskaapiminen (muutama hassu neliö!) ja koko kasan poisvienti maksanut, kun kaivuri olisi tullut paikalle. Onneksi Miehellä on papua käsivarressa.

* * *

Alahuone on nyt valmis. se on ihmeen valoisa tallin ovien tilalle tehtyjen lisäikkunoiden ansiosta. Kunhan saamme puusepän valjastettua hommiin, tulee oven eteen vielä katos  ja ovet saavat kauniin sormipanelin, Sellaisen, että näyttää, kuin ne olisivat aina siinä olleetkin.

Aamusta iltaan

Kuudessa ensimmäiseessä kuvassa oman pihan rodoloistetta Takapihan puolelta. 

Naapuri houkutteli meidät Haagan Rodopuistoon sunnuntairetkelle. Lainasipa vielä autonkin. Myönnän hänen olleen oikeassa väittäessään, että meidän etupihammekin jättimäinen alppiruusu on kuin aluskasvillisuutta verrattuna Haagan silmänkantamattomiin jatkuvaan väriloistoon! Ensinmäisessä kuvassa atsaleapuistoa ja toisessa puiston alppiruusuosasta:

Aamusta iltaan riennetään puuhasta toiseen. Pihatöitä imetysten välissä, Aurinko päivänä Maailma kylässä -festivaaleilla, Siivouspäivänä Kalliossa fiilistelemässä, Pihakirppistä, ruuanlaittoa (huh mitä seuraavaksi -ideat alkaa loppua, kun pyöräyttää kaksi lämmintä ateriaa päivässä melkein joka päivä!), puutarhanhoitoa ja siivousta (siitä lähtien kun silmänsä aukaisee siihen asti kun ne sulkee) Vaipan vaihtoa ja esikoisen hätistelyä potalle (Hän on nyt lähes kuivilla. Suuri kiitos pottatarralle, olettehan vaippaikäisten vanhemmat koittaneet sitä?) Sunnuntairetki Rodopuistossa, serkkulikan ristiäiset, kaverin häät, puutarhajuhlat, ja monta kutsua juhliin, joihin olisi tehnyt mieli mennä, mutta ei ole revennyt.

Koko ajan tapahtuu niin paljon, ettei ehdi kirjoittaa, ei blogia, saati sellaista muistokirjaa, johon esikoisen kohdalla kirjoitettiin tunnontarkasti lause tai pari joka päivä. Se kirja on iotseasiassa vielä ostamattakin.

Hektisten päivien tunnetta lisää vielä se, että esikoinen puhuu ihan koko ajan. Aamusta iltaan, tauoten vain lastenohjelmien ajaksi. Iltasatukin on niin täynnä kysymyksiä ja kommentteja, ettei tahdo päästä lausetta kerrallaan eteenpäin. Yhtemä päivän'ä oltiin koko perheen kanssa kärrittelemässä, kun Miehen kanssa ajateltiin, että' saataisiin siinä samalla puhutuksi vähän kesän aikatauluista ja tuosta keskeneräisestä etupihasta. No ei saatu. Tytön ylitse olisi pitänyt huutaa. Pari kertaa koitettuamme hyväksyimme kohtalomme.

Joku päivä voin ehkä lainata Tove Jassonin Muumipappaa. Pikku Myyn muutettua takaisin Mymmelin luokse Muumipappa huokaisee: "Voin taas kuulla ajatukseni"

Mustikat omalta pihalta

Lisää arjen pikku iloja. Pitkäaikainen haave, mustikat omalta pihalta ,saattaa toteutua jo tänä kesänä. Niin hienosti kukkivat mustikkapensaat löysin. Olin pitkään ajatellut, ettei pensasmustikan maku peittoa metsämustikoita, ja niinhän se onkin, mutta viimeaikoina olen saanut niin hyviä pensasmustikoita, että ajattelin antaa niille mahdollisuuden. Toinen syy on puhtaasti käytännöllinen: tällä fysiikalla ja aikapulalla ei mustikkametsään kovin usein revetä kyykkimään.

Pikkumies kasvaa vauhdilla ja siskokin on muutamassa viikossa kasvanut ja kehittynyt niin, että tuntuu kuin hä'nen kehityksensä olisi ottanut uuden roolin myötä valovuoden harppauksen. Uskomatonta, että vauvan syntymästä on (jo ja vasta!) kuukausi!