Kerralla kunnolla

Ja sinne vaan sitterissä istumaan ja pölyssä leikkimään lapset 

kaiken keskelle, että saadaan homma edistyyn...

...eli dominoefekti OSA II

Koska etupiha myllättiin uuden huoneen rakentamisen yhteydessä niin perusteellisesti mihinkään puolivilliseen ei ryhdytty. (Viemäriputki ja kaksi uutta likakaivoa.) Piha laitetaan kerralla sekä nätiksi, että toimivaksi  sadevesijärjestelmiä myöden. Niitä onkin tuskasteltu koko se aika kun täälä on asuttu.

Naapurustossa on sadevesiongelmia ratkottu moneen eri tapaan. Versioita näistä 50-luvun rintamamiestaloista löytyy hiljattain tehdyistä salaojista aina kompelöihin virityksiin. Minä puolustin näkökantaa, jonka mukaan salaojia ei kanata lähteä kaivamaan kun kosteusongelmaa ei ole. Pahimmillaan perustuksia pöyhimällä sellainen aiheutetaan. Mutta koska sadevesi on jonnekin johdettava ja tähän asti kömpelöt ja rumat muoviputket ja rujot tynnyrit ovat hoitaneet homman, tehdään nyt kunnon betonivalut ja hankitaan nätit tynnyrit.

Ja koska näiden kahdeksan vuoden aikana on huomattu, että nurmikko kasva etupihalla, vaikka vuosittain taistelen sen kanssa, niin sen kanssa ei enään hakata päätä seinään. Olen suunnitellut ikivihreän etupihan jonka kaiken järjen mukaan pitäis olla kaunis vuoden ympäri. Siitä lisää myöhemmin.

Niinpä tein jotain itselleni epäluontaista! LUONNOKSIA! Sensijaan että koitamme vain aloittaa päänsisäisen suunnitelman varassa ja koitan välittää mielikuvia Miehelle olen tehnyt mustaa valkoiselle "karvahattuversioita" ja niiden pohjalta keskusteltuamme oikein hienot piirrokset.

Koko kesä on nyt myllätty etupihalla lukuunottamatta sitä yhtä viikkoa Viitasaarella Mummilan mökillä työleiriä paossa.