Kotimiehinä

Mies lähti työmatkalle. Etukäteen oli mietitty, miten siitä selvitään helpoimmiten. Olin siivonnut huushollin etukäteen ja mies oli tehnyt viikon ostokset valmiiksi.  Middag.fi:stä tilattiin valmis kolmen päivän lounaspaketti, joka saapui maanantai iltana. Siitä pakastettiin loppuviikoksi.

Mutta kaikkeen ei voi varautua: Esikoinen, jo viikon flunssainen, rupesi kehittämään korkeaa  kuumetta jo edellispäivänä ja kuopus oli väsyneen oloinen, Haroi korvaansa ahkeraan ja kitisi. Aaaargh! Miksi, miksi juuri nyt!

Tiistai aamuna pohdin pitääkö lähteä lääkäriin, mutta terveyspalveluissa neuvotttiin, että saattaa mennä pieni korvatulehdus ohi itselläänkin, että huomaan kyllä sitten kun on lähdettävä lääkäriin. No hyvä siis, lepäillään vaan kotona.

Aamupäivän itselläni oli kokoajan vähän tunkkainen olo kun en päässyt ulos: lapset tuntuivat nukkuvan vuorotellen, enkä näin ollen voinut lähteä edes itkuhälärin turvin haravoimaan. * Iltapäivällä olen jo ihan sinut pyjamapäivän kanssa.

Lapset ovat kipuilustaan huolimatta kuin enkeleitä. Tehdään kivoja juttuja ja katsotaan lastenohjelmia ja pelataan tuhat peliä. Ohessa saan jopa kirjoitettua tätä postausta (,joka minun piti siis julkaista jo eilen. Mutta nyt on jo torstai, ja istun tässä vähänn sekopäisenä, kun eillinen ja etenkin viime yö oli niin karsee).

Tiistai iltana kuunneltuani muutanaa ystävääni jonka vauvalla on ollut korvatulehdus päätin, että lapset sittenkin lääkäriin.

Onneksi vein, molemmilla oli pitkittyneen flunsssan seurauksena korvatulehdus, eikä lääkäri antanut vaihtoehtoakaan, vaan antibiootit napsahti. Lääkäri-apteekkireissu oli yllättävän uuvuttava kaikille kolmelle. Vielä kun minä keksin, että nyt kun liikkeellä ollaan ostetaan vauvalle samalla parempi hattu, ettei vaan saa siksi vetoa korviinsa. Koko päivä oli sitä samaa, että vauva ei pystynyt olemaan makuuasennossa, vaan sitä reppanaa piti kannatella koko ajan, esikoinen taas esitti solkenaan kaikenmaailman toiveita ja vaatimuksia, kepposteli ja kiukutteli tylsyyttään koko päivän. Oli pakko ottaa käyttöön "tonttukortti ja joululahjat". Lokakuun lopussa! Olinko eka äiti tässä maassa tänä vuonna?) Keinot vaan loppu sen riiviön kanssa. Mietin miten eilen kirjoittelin sulosanoja hänen vauvakirjaansa siitä miten avulias ja kypsä hän on. Mikä kontrasti!

Keskiviikko ilta oli jo ihan kaoottinen ja viime yönä sain unta ehkä neljä tuntia. Ehdin aaina juuri asettua sänkyyni, kun jompi kumpi parkui. Vauva parka ei saanut millään unta tukkoisuudeltaan ja kivultaan ja esikoinenkin heräsi itkuun viidesti ja päätyi aamuyöstä sänkyyni.

Nyt vauva nukkuu tuolla antibioottinen ansiosta väsymystään pois, esikoinen on naulittu DVD.llä sohvaan ja minä vihdoin istun tässä lattelasini kanssa, mutta: Viime yön perusteella ehdotan uutta kansainvälistä liputuspäivää: yksinhuoltajien päivä. Kyllä taas nostin hattua kaikille niille, joille tämä on arjen peruskauraa.




* Esikoisen mielestä on nimittäin suorastaan hauska mennä päikkäreille kun sanon, että "äiti on pihatöissä, kun heräät sanot tähän että olet herännyt". Välillä piipahdan sisällä kurkkaamassa, että hän tosiaan vielä nukkuu.