Untenmailla omissa pesissä

Taannoin, kun meillä suunniteltiin lastenhuonetta, etsin kissojen ja koirien kanssa inspiraatiota, ja taisin täällä blogissakin kyselle vinkkejä. Niitä ei kauheasti löytynyttynyt ja niinpä vain listasimme miehen kanssa, mitä lastenhuoneelta odotimme ja käärimme hihat.

Kuopus nukkui pitkään vieressämme, niin pitkään, että esikoista kävi jo sääli: Hän siellä yksin pieni ihminen omassa huoneessaan ja me kaikki muut laumasta yhdessä! Lastenhuone senkun odotteli valmiina ja poikanen päätyi aina viikon parin yrityksien jälkeen takaisin mamman kainaloon.

Siinä oli melkoinen trafiikki joskus yöllä, kun esikoinen tallusti vieremme. Kohta Mies koki siellä olonsa ahtaaksi ja siirtyi esikoisen sänkyyn nukkumaan ja taisin minäkin paeta sieltä kahden piehtaroitsijan välistä joinain öinä. Aamulla lapset heräsivät parivuoteesta ja me kömmimme ylös lastenkammarista omista lokeroistamme.

Tämä oli mahdollista, sillä olimme rakentaneet lapsille rintamamiestalon viiston lappeen alle omat  täysmittaiset ja  90 cm leveät pesät. Tämä oli päätöksenä ihan mahtava; Sinne on mahtunut lapsen viereenkin pötköttelemään, jos painajaisten vuoksi tai sairastaessa on yksin nukahtaminen ollut joskus pelottavaa. (Ja ainakin toinen unisopeista saa jäädä sellaisekseen teini-ikään asti, jolloin huone saa palvella yhden lapsen huoneena.)

Monen yrityksen jälkeen saimme kuopuksen vieroitetuksi ja siirtymään omaan sänkyynsä. Korvatulehduksetkin vähenivät ja talon öinen trafiikki väheni. Pääsimme vihdoin siihen pisteeseen, että yksi vanhempi sai mennä lukemaan iltasadut yhtäaikaa molemmille ja toinen sai ansaitus hengähdystauon.


Tässä kuvakertomus lastenhuoneestamme. Seuraaavassa postauksessa käytännön vinkkejä suunnitteluun. Ehkä näistä on iloa jollekulle, joka juuri nyt miettii, lastenhuoneen remonttia ja huonejakoa.

Kuopuksen täysimittaiseen sänkyyn asnnettiin ikean portti. Näin sänky toimi ikäänkuin kiinteänä pinnasänkynä.

Nukkumasoppien rakentamisen aikaan tyttö eli varsin vilkasta painajaiskautta. Yhdessä mietittiin, mikä tekisi olon turvallisemmaksi ja päätettiin maalata seinään lempeitä pupuja. Näiden pupujen suojeluksessa tyttö kävi nukkumaan.

Sängynlaitaan kiinnitetyissä lokeroissa on käden ulottuvilla  kaikki tarpeellinen nenäliinoista iltasatuihin. Lokerot ovat Ikean keittiömallistosta lainattuja.

Nukkumasoppien väliin olen kehystänyt suunnittelemiani lastenkortteja. Jujun puuhia voi seurailla instassa

Samettihousuista tehty säilytyspussi oveen kiinnitetyssä koukussa

ja rakkaudella, ajan kanssa virkatut pehmolelut. Molempien malli oma ja uniikki.

Mummo on antanut lahjaksi tyttärelle aitoja 50-luvun nukenvaatteita,

jotka hänen isoäitinsä oli hänelle lapsena ommellut.

Seuraavissa postauksissa lisää leikeistä ja lastenhuoneen toiminnoista!

(Kuvat lastenhuoneestamme on julkaistu japanilaisessa The Parkhouse -lehdessä)

Jouluisia puuhia

Kahden edellisen kortin kääntöpuoli:

Pakettitarra 5.5cm x 8.5cm

Vanhempainvapaani aikana leimahtanut kipinä korttien suunnitteluun ja  painattamiseen sinnittelee arjen touhujen ristipaineessa. Tunnit otetaan pikkulapsiajan vähäisestä vapaa-ajasta ja yöunesta. On siinä tainnut parisuhdekin vähän jalkoihin jäädä nyt lokamarraskuussa. Mutta sain kuin sainkin sarjan joulukortteja (ja lisäkirjaimia aakkos-ompelukuviin!!) ajoissa joulumyyntia varten painoon ja nyt suurin osa on myytykin.

Tein suosituimmasta kortista lisätilauksen, että kortteja riittää muutaman söpöisen kivijalkakaupan lisäksi vielä kaksiin joulumyyjäisiinkin, En ole ollut myyjäisissä viime joulun jälkeen Jujun korttien kanssa ja odotan, että pääsen nautiskelemaan tunnnelmasta ja virittäytymään joulufiilikseen.

Tulkaa moikkaamaa Parolan Aseman  ja Helsingin Hermannin Agroksenmäen myyjäisiin!

On ollut mukava löytää teitä vanhoja blogituttujakin Instasta. Aktivoiduin sen kanssa vasta nyt kesällä. Minut löytää nimellä juju.collection.

Keväästä syksyyn

Tähän on tultu: teen puolivuotispäivityksen! Ensin vähän stooria ja lopussa kuvakertomusta.

Keväällä isä vietti isyyslomaa. Harmillista kyllä, hän ei päässyt töistään irti ja oli jatkuvan stressaaantunut koittaessaan pyörittää arkea ja saada toitä tehdyksi kotosalla. Omien sanojensa mukaan hän ei koskaan ole ollut niin stressaantunnut. Tämä tuntui vähän epäreilulta, olisin toivonut, että hän olisi saanut viettää aikaa todellakin lasten ja perheen ehdoilla ja viimeistellä remontin, joka Jujun korttien ohella oli oman äityslomani joka päiväinen seuralainen. (Alakerran huone, putkiremontti ja keittiö. Ja uuden tulokkaan myötä lastenhuonettakin piti vähän muokata.)

Niin väsyneitä olimme ainaiseen remonttiin, että päätimme että tämä lähes taukoamaton 9 vuoden remonttiputki katkaistaan ja lomalla ei tehdä mitään mitä ei tahdota.

Sen sijaan suunnittelimme lomaan vähän liiankin kanssa mökkireissuja ja menoa:

Kylpylämatka Tallinnassa oli napakymppi. Aamupalan jälkeen suuntasimme joko vain kaupungille, katselimme, söimme ja herkuttelimme. Tai vaihtoehtoisesti vuokrasimme pyörät. Tänä vuonna koitimme laatikkopyörää, jollaisen hankkimista olimme miettineet. Illansuussa suuntasimme hotellille ja menimme ajan kanssa kylpylään pulikoimaan. Eikä päivää sitten juuri muuta iltapalan jälkeen mahtunutkaan. Teimme näitä muutaman päivän kylpylälomia samalla kaavalla esikoisen ollessa pieni, mutta kuopuksen korvakierteen vuoksi ne jäivät.

Mökkireissuja oli useita. Vietimme aikaa sekä mummin mökillä Viitasaarella, että ystävien luona pariinkin kertaan Kirkkonummella sekä Raumalla. Kaikki mökit olivat veden äärellä, joten touhukkaassa kaksivuotiaassa riitti vahdittavaa.

Pikkulapsivaiheen  Muumimaailma ja eläintarhat visiitit ripoteltiin matkanvarrelle.

Pisteenä Iin päälle pääsimme ensi kertaa pikku purjehdukselle koko perheen voimin. Se meni yli odotusten, joten voi olla että näitä seikkailuja ensi kesänä enemmän!

Arjen juuri alettua meillä oli vielä joka vuotiset elokuun puutarhajuhlat. Jäin vähän kaipaamaan rauhallisia kesäpäiviä kotosalla. Välillä tuntui, että kotona käytiin vain pesemässä pyykit ja pakattiin taas. Nyt kun molemmat aikuiset käyvät säännöllisesti töissä on käsillä tosiaan ruuhkavuodet.

Poika on oikein pusukone. Hän juoksee vielä aina antamaaan viimeisen halin ennen lähtöä. Aamulla töihin mennessä oikein tankataan hellyyttä. Ja tärkeintä on tietenkin, että hän saa sen vikan halin. Jos siskoa erehtyy halaamaan hänen jälkeensä, hän aloittaa uuden halikierroksen.

Yksi niistä harvoista kerroista kun kesällä istuskelimme pihassa joutilaana. Ihan piti kamera hakea.

Lempi kahvilani pihamaalla Tallinnassa. Sisko ja sen veli. Reissupäivän päätteeksi väsyi esikoisenkin jalat. Näin päin se meillä muuten usein meneekin. 2,5-vuotias on väsymätön kävelijä. Usein roolit heittää kuperkeikkaa ja päädytään kärräämään tätä tytsyä.

Laivalla on iän kaiken ollut pikkuväestä kivaa. Muistan  omasta lapsuudesta. Illan showssa lapset pääsivät saippuakupllien sisään. 

Lapsilla pysyy molemmilla kynä kädessä. Poika on tarttunut kynään alunalkaenkin kuin vanha tekijä. Hän on jo vuoden vanhasta asti piirtänyt pikkutarkkoja koukeroita lapsille tyypillisten laajojen linjojen sijaan. "Pääarkkitehti" me nimitämme häntä kun hän piirtää. 

Tyttö osallistui laivalla lasten piirustuskilpailuun. "mä varmaan voitan, kun tästä tuli niin hyvä", hän vaatimattomasti totesi. Ja niinhän siinä kävi!

Sukupuoliroolit on täällä kohillaan. Ei einaan ole tarvinnut kannustaa. Tyttö on hallinnut keikistykset kaksi vuotiaasta asti, (tässäkin pousauksessa meinaaa ristiselkä mennä sijoiltaan) mekko vaihtuu ahkeraan ja Frozen myy aina vaan.

Poika ei voisi enempää äijä olla: Kalanperkuu se vasta mielenkintoista ja miehekästä hommaa on. Auto aina kainalossa ja eka kunnon lausekin oli "Isi laittaa autoon renkaat"

Seuraavat kuvat on Mummin mökiltä, Viitasaarelta, jonne on tehty joka kesä vähän pidempi kesäloma reissu. Siitä ei lähiruoka enään läheisemmäksi muutu, kun Mummi ja vaari kiskoo järvestä kalaa ja kantaa kanttarellia ja puolukkahilloa metsästä suoraan lautaselle.

Kesän muita merkkitapauksia
-Hankimme grillin, Meillä aikuiset ei ole ollenkaan rooliuskollisia ja perinteisestä roolijaosta poiketen täällä nainen grillaa.
-Tyttö täytti juuri viisi. Hän oppi kirjaimet, pyöräilemään sekä uimaan välttävästi. Hänen läheisin leikkikaverinsa puolitoista vuotta vanhempi tyttö asuu naapurissa ja matkaa ollaan alettu tehdä ovelta ovelle nyt jo omin päin.
-Poika oppi potkupyöräilemään, mutta puhe antaa odottaa. Kolmisanaisista lauseista arvailemme puolet, ja näistä kommikaatiovaikiuksistakos välillä pikkuherra kimpaatuun, tahtoa ja toimintaa kun riittää.