Kaksi kuistia

Talossa on kaksi kuistia. Etummainen, viileä kuisti, on alennustilassa, se on talven aikana muuttunut välikulkutilaksi, kuratunneliksi ja kierrätysspisteeksi. Kerännyt nurkkiinsa kuonaa.

Takimmainen, nyt pakkasenpurema lasikuisti, on siivottu talviunille. Se on silmäteräni. Reipas puolitoista vuotta sitten istuimme kevätauringossa siinä. Asuntokuumeen pehmentämin aivoin pohdimme, että onhan se spontaania juu, ostaa yhteinen talo kolmen kuukauden seurustelun jälkeen. Niin me kuitenkin ostimme. Eikä vähiten syyllinen siihen päätökseen ollut tämä kuisti, jota huhtikuun paljas valo läpäisi. Ja pihan sininen krookusmatto levittäytyi edessämme.

Oli se tuttu tunne kun aina, kun olen löytänyt asunnon -että on tullut kotiin.
Tässä kesäfiilistä talven keskelle.

Pitkä viikonloppu

"Ennen kuin ryhdyn ompelemaan niin, laitanpa kahvin tulemaan ja kipaisenpa vielä samalla viemään roskat ulos…" Kun oikein monta rautaa on tulessa, niin lopputulema on usein tämä.

Luisteltiin ja pelattiin, paistettiin lettuja, askarreltiin, loikoiltiin takan edessä kirjan kanssa, maalattiin ovenkarmeja ja kyläiltiin naapurissa. Viimeisteltiin keittiön työtasoja, siivottiin niin, että illalla aivastutti, tehtiin uusia työlistoja ja tarkkailtiin että mistä se tuhannen euron sähkön tasauslasku oikein koostuu. Syyllinenkin löytyi, voi mokomaa: eristämättömätön/huonosti eristetty lattialämmitys pesuhuoneessa lämmitti kai enimmäkseen peruskalliota.
(Vieläkö monta ylläriä tulee vastaan?)

Talvilomapäivien hajauttaminen toimii minulle. Viikosta lomaa saa monta pitkää viikonloppua -ja se tynkätyöviikko menee kuin siivillä.

Nyt tiedän

Mies oli matkoilla viikko pari sitten, silloin kun lunta tuli riittämiin. Minä nautiskelin lumisesta pihasta kuvitellen, sen kohta kuitenkin sulavan pois. Annoin lumikolan laiskotella. Olin tyytyväinen, ettei intomieli ollut kolaamassa pihaa siistiksi. Sitten tuli muutama plussakelin päivä. Nyt etupiha on jäätynyt röpöiseksi vaikeakulkuiseksi perunapelloksi. Ensikerralla kolaan.

Sunnuntaina

Sunnuntaina nukuimme pitkään ja heräsimme auringon paisteeseen. Minä joka käyn aurinkopaneelilla hämmästytin pitkästä aikaa nopealla nousulla. Aamupalalla vilkuilimme levottomasti ulos peläten, että aurinko muuttaa mielensä ennenkuin ehdimme "talokävelylle".



Talokävelyn henkeen kuuluu ihasteleminen ja lempeä arvostelu. Taloja ja tiluksia vertaillaan tietysti kotinurkkiin.



Aurinko kuitenkin kirkasti Taivaskalliolle ja Käpylään suunnatun kävelyretken ja ihastelimme portteja, kuisteja, kulmaikkunoita ja arvailimme koska mikäkin talo oli saanut uuden lisäsiiven tai olivatko ikkunaluukut alkuperäiset.

Uutta kasvua

Elämä kohisee ikkunalaudalla ja omakin olo
kuin herneen terhakalla versolla. Suunta kohti

valoa ja kärhöt valmiina tarttumaan uuteen.