Anivarhain Tallinnaan

Ystävämme vihittiin Muhun saarella (Saarenmaan kupeessa) viehättävässä majatalomiljöössä viime viikolla. Mies keksi, että nousisimme ensimmäiseen Tallinnan lauttaan ja viettäisimme päivän Kumussa ja puistoissa ennenkuin yhteiskuljetus Muhuun starttaisi iltaviideltä.Suuntasimme satamasta Kadriorgin puiston kautta kohti Kumun taidemuseota. Jaoimme aamiaiseksi sämpylöitä ja kroisantteja mehun ja kahvin kanssa.





Kumu oli vähän pettymys, mutta tästä pidimme molemmat. Mallasimme omia päitämme joukkoon ja valokuvasimme. Kohta emme olleet ainoat. Itse rakennus oli komea ja museon kahvilan raskauttamalla vatsalla pieni oikaisu lähimmälle puiston penkille muuttui 50 minutin uniksi. Mahtavaa.

Siitä oli hyvä lähteä Kadriorgin laidalle talokävelylle.
Silmäämme viehättivät nämä:




Tässä huikeat 5 kerrosta.


Kivasti pöheikössä.


Modernimpaa asumista paluumatkalta.

Eilen tänään huomenna II

Muistatteko kasvin jonka mies toi matkoilta? Se otti itseensä lentomatkasta ja näytti kuolevan, mutta keräsi sitten ylpeytensä ja rupesi kehittämään uusia lehtiä ja oksia. Nyt kolmisen kuukautta myöhemmin on nuput tuloillaan.



Naapuri sen sijaan kuvasi meille yhdenlaista "toteemia" lomamatkallaan.
Sympaattista. Hengessä mukana.

Blogiystäviä ja liveystäviä

En ole malttanut istua koneella sen vertaa, että olisin saanut kirjoitettua blogiani saati vierailtua muiden blogeissa, vaikka on loma ja aikaa aamusta iltaan. Tänään kun pistäydyin mm. Matroskinin, Isopapun, ja Liivian luona, vierailin Parolan asemalla, hiippailin Valkean jäniksen jäljillä ja kurkistin Piilomajaan tulin lähes synnin tuntoon.

Ihania kesätarinoita kaikkialla ja miten tarmoa täynnä olemme kaikki!
Tapaamme ystäviämme, puuhaamme kotona ja riekumme ympäri maaseutua ja silti jää aikaa niihin arvokkaisiin hiljaisiin hetkiin jolloin ei tehdä mitään tuottavaa.

Hellepäivä helpotus

Keksin helpon keinon jäälaten valmistamiseen kotioloissa.

Mutteripannustani jää aina pieni liraus ylimääräista espressokahvia aamuisin.
Kaadan jäähtyneen kahvinlopun jääpalarasiaan. Iltapäivän kahvihimoon pudotan pakkasesta kahvijääpalat mukiin maidon sekaan. Ah,laiskuutta, katson kun palat sulavat ja maito värjäytyy, nyt on kesä!

Toteemi II

Olen krampissa. Moottorisahan pitäminen korkeuksissa on sekä pelottavaa, että raskasta. Jännitän ja jännityn. Lapojen välistä on löytynyt uusia lihaksia. Mies sahasi muutaman alhaalta ylöspäin suuntautuvan lohkaisun, niihin ei voimat riittäneet.



Onneksi karkein veistely on kohta tehty ja
saan vaihtaa talttoihin ja pieneen retkikirveeseen.



Taidan saada kohta kylähullun maineen, sen verran on yleisöäkin riittänyt. Voi tietysti olla, että on jo, päätellen naapurin hymystä, kun seisoin tänään tikkailla vesisateessa kameran kanssa keskellä risteystä. Siihen oli tietysti hyvä syy. En minä(kään) siitä nauttinut.

Chilin seitsemän väriä

Kerroin pikkuveljeltä saamastani chilistä huhtikuussa.
Hän oli sen laittanut kasvamaan minulle. Jännitin kovasti ettei tuo mokoma vesijuoppo kuolla kupsahda. Vaan sain sen kukkimaan ja nyt olen löytänyt 5 eri värisävyä matkalla kypsyyteen!

Tässä muutama tirpakka kaveri.

Ne paperityöt

Olen siivonnut tarmolla eilen ja tänään, mutta pelko pois, ei tästä talosta kliinistä tullut siltikään. Ponnistin sängystä aamu kahdeksalta valmiina luuttuamaan lisää ja siirtelemään tavaroita kuvaajan tieltä.

Toimittajalle talopapereita penkoessani löysin puutarhasta tehdyn suunnitelman vuodelta 49! Olin käynyt kaikki nuo vanhat kellertävät paperit moneen kertaan läpi joten riemastuin, kun se putkahti eteeni. Kulma oli niin vaalentunut, että suunnittelijan nimestä ei saanut selvää parhaalla tahdollakaan.



Kaikesta tästä innostuneena ryhdyin (taas) jo tuttuun urakkaan: talopapereiden arkistointiin. Haalistuneiden sinikopioiden jäljentämiseen ja vanhojen lehtileikkeiden lajitteluun. Saisinko vihdoin jonkin siistin mapin aikaiseksi?





Olen tainnut jo joskus sanoakin, että talossa on asunut kelloseppä, jonka peruja ovat metalliset koukeroiset (kuva 2) ristikko-ikkunat ja salalokero -silloin ei securitas tullut hätiin.



Nykyisen puutarhasuunnitelman tahtoisin toteuttaa näin kauniisti paperille

Ollapa aina kesä- vaikka koleakin

Puutarhan myötä on kesä auennut ihan eri tavalla kuin keskustassa asuessani. Viileäkin päivä on puutarhassa hyvä päivä -kunhan ei sada. Sateessa en ole vielä puutarhassa möyhinyt, mutta enpä vanno ettei sekin päivä tule. Sadepäiväkin on saanut ihan erilaisen tarkoituksen -eipähän tarvitse heilua kastelukannun kanssa.








Laatikko löytyi täältä talosta.




"Tyttöjenkupit" kirpparilöytöjä

Koirat ja lapset

Kasvatampa vähän vastustuskykyä
(ja syön tätä koiran lelua).



Kansikuvapoika eikö vain?
Niinpä, katsokaapa uusinta Vauva-lehden kantta.



Ja kärsivällisyyden huippu taputeltavana ja tukisteltavana.

Mekon uusi elämä

Toin ompelukoneen kuistille. Nyt kun illat ovat ollet lämpimiä, olen muokanut trikoomaisesta puolihameesta mekkoa. Puolihameena se ei koskaan pääsyt kaapista käyttöön asti. Syynä oli minun kroppatyypille epäedullinen helman pituus, pohkeen puoliväli, mutta katsotaan mihin sen uusi elämä vie.
Vyötärö vain kainaloiden alle asti ja silkkiruusukkeita rinnuksiin koko leveydeltä. Kentien nauha kaulan ympäri loppuviimeksi.



Huh, vielä uupuu aika monta.

Toteemi I

Jätimme toissa talvena kaatamastamme koivusta kolmisen metriä runkoa pönöttämään. Nyt on puu kuorittu kirveellä miehen toimesta (Kiitos siitä, minulla yhä molemmat jalat tallella -kuten hänelläkin) Olen ostanut kourutaltan täydentämääm työkalupakkiani ja pikkuisen hakun vielä kuvittelen tarvitsevani. En malta odottaa, että toteemi alkaa hahmottua portin pieleen.

Tämä taisikin olla h-hetki kuoria runko, ennenkuin lahosi koko komeus.