Ennen kuin loukkasin selkäni ehdin viettää Tampereella suurenmoisen viikonlopun. Perjantaina isän sisko noukki asemalta iltaa istumaan ja kyyditsi iltasella lapsuudenkotiini. Oli herttaista olla siellä pitkästä aikaa, kun usein olemme "toisessa tukikohdassa" isän uusioperheen luona. Ehkä jossain nostalgiapuuskassa sain lauantaina siivouspuuskan, raivasin kassikaupalla turhaa pois ja vaihdoin kukkiin multia. Illalla tein koiran kanssa kävelylenkin mummulaan, seuraavana päivänä vietimme toisen mummun 86-vuotisjuhlia tädin perheen kanssa ja näin serkkuni siippoineen. Sunnuntaina kaarsin vielä pikkuveljen kautta Helsingin junaan kassit kasvinalkuja pullollaan.
Pikkuveli oli kasvattanut minulle Bolivian rainbow -chilin taimen. Se kukkii ensin hennon violettina ja tekee sitten hedelmän joka kypsyessään vaihtaa seitsemän kertaa väriä! Laitan kuvia jos ja kun saan sen siihen vaiheeseen. (yllä)Tämä kukka eli pelkästä
pyhästä hengestä.
(Alla)Kotona oli taimet ehtineet
tähän vaiheeseen:
Tulipa sukkuloitua ja hyvä niin, nyt näyttää siltä että napropaatti on kaukaisin etappi jonne kampean itseni. Ja kiitos meidän ahkeralle koiran ulkoiluttajalle, naapurintytölle, joka tuli tänään ylimääräisen kerran! -Onneksi mieskin kotiutui Guatemalasta.
noh olipa haipakka sukuloimisreissu...
VastaaPoistaSelkävaivat on kyllä kamalia.ne kun ovat niin totaalisia ja vievät koko kropan...koetahan malttaa lepoilla.kamalan vaikeaa varmasti näin kevään vihdoin saapuessa.