Tänään köllötetään

Perjantaina juhlittiin.
Lauantaina juhlittiin.

Käsi ylös kaikki joilla "köllötetään", kysyi K eilisissä juhlissa. Kädet nousevat. Mikä omituinen sana. Tänään ei tehdä mitään järkevää. Uskallan arvata, että emme ole ainoat, jotka taas tänään köllöttävät.

Meillä herätään puolikahdelta, sitten

• köllötetään yhdessä
• köllötetään erikseen
• köllötetään sängyssä
• köllötetään sohvalla
• köllötetään koiran kanssa
• tehdään pieni kävely
• noustaan lauteille köllöttämään
• haetaan (autolla!!) lähipitsa
• köllötetään sohvaalla leffan kanssa
  
  En tiedä miten jaksan enää köllöttää sunnuntai-maanantai välisen yön. Tuleeko unikaan?
  
  
  "La Familia"
  
  Kiitos M ihanasta illasta viinikellarissa!Oli ilo tutustua uusiin ihmisiin.
  Kiitos E,V ja tytöt jo perinteeksi muodostuneesta talvisesta teemaillallisesta.

Valkoista

Tämän valkeuden keskellä lainaan Helle Jorgensenin kuvaa.
Jos joku ei vielä ole huomannut, niin minulla on virkkuukuume.



Mies teki katolla lumityöt. Puki valjaiden puutteessa purjehdusliivit päälle ja köytti itsensä piippuun. Inteensiivisen pohdinnan jälkeen (ja lehtien varoittelun vuoksi) kiipesi sinne keikkumaan ennen ennustettua suojasäätä ja lumen pakkautumista painavaksi suojalumeksi. Ei ehkä suotta. Pahimmillaan koko lapion varren mitalta lunta oli pakkautunut niihin kohtiin, joista kuistit erottautuivat muusta katosta.

Vaikea uskoa, että tämä lumi voi millään sulaa juhannukseen mennessä.

Tulossa pitkä, kuuma kesä!

Vielä toinenkin ajatus tälle päivälle,
sillä Matinpäivä ennustaa pitkää kuumaa kesää!

Jos kukko juo vettä
räystään alta Matinpäivänä,
se juo sitä koko kesän.
Jos Mattina paistaa
aurinko pakkassäässä,
on tulossa pitkä aurinkoinen kesä.

***

Ajatusten aamiaisen voi tilata positiivarinen sivuilta sähköpostiinsa tästä.
Ja kommenttilaatkko tuolla alempana.

Hitain kaikista (osa 2)

Muistatteko lämpöhuoneen metamorfoosin kodinhoitohuoneeksi?
Rappaus ja betonivalu on nyt kuivaa ja huone on vihdoin saanut sinistä betoluxia pintaan. Sitä jäi keittiön puulattiasta, jota sitäkin samalla vähän paikkamaalasin...ja vetäsin nukkekodinkin keittiönlattiaan samaa maalia. Hih!

Pesukone meni juuri ja juuri henkeä pidättäen oviaukosta. Pyykkinaru vivuttiin muutaman kitkerän kommentin kanssa katonrajaan ja nyt on homma jotakuinkin hanskassa. Loppu on estetiikkaa. Ja sehän on mukavaa.

Bulibuli

Viikonloppuna olimme lapsenvahtina. Virkkasin eviä. Lapset olivat kovasti huolissaan, kun kalalla ei ollut silmiä. Siihen palattiin moneen kertaan. Silmät ovat tärkeät. Ehkä tärkeämmät kuin evät. Sillä niinhän se on, että ensin pitää tietää minne tavoittelee, ennenkuin lähtee uimaan.







Molemmat silmät paikallaa. Nyt polskimaan.

Aarteet pakkasessa

Näyteikkuna mainosti, että UFFilla oli 2euron päivät. Viiletin ensin ohi, mutta heitin sitten uukkarin. Suunnistin sisään ajatuksenani unohtaa, että nuo kankaat ovat vaatteita. Keskityin katsomaan värejä materiaaleja ja kuoseja.

Olen jo pitkään ajatellut, että kankaat ovat ylihintaisia. Itse tekemiseen ei todellakaan kannusta ajatus, että halpaketjuista saa valmiin vaatteen halvemmalla kuin kankaat, napit ja langat -vailla epäonnistumisen riskiä!






Kassalla hymyilytti kun huomasin seisovani käsivarrellani

• kaksi miesten valtavaa bleiseriä
• koon 44 toppahousut 60-luvulta
• kolme nilkkaan asti pitkää hametta
• räikeät samettihousut
  

Kaikkiin noihin olisin mahtunut vaikka poikittain.








Pakkaskäsittelyn jälkeen vielä pestään, nyt jo mielessä monta ideaa. Eikä haittaa vaikka menisi pieleen. 14 eurolla en olisi saanut kuin metrin kangasta pakasta.

Mikä kumma

Arvaatko jo tästä?






Mies ihmetteli viikon päivät mitä tästä on syntymässä. Olihan se alku varsin epämääräinen. En suostunut paljastamaan. Virkkasin sitä siinä sohvan nurkassa vaan ja kyselin välillä, että arvaatkos nyt. Erilaisia pussukoita, suojuksia ja käytännöllisiä asioita hän siinä näki.

Lanka on miellyttävä, hyvin koossa pysyvä napakka puuvillalanka.



No tässä vaiheessa se taisi selvitä hänelle. Enkä sinullekin. Työ on koukuttava, en malta käsistä laskea. Valmistuisiko se huomenna?

***

Minulle sen sijaan selvisi tänään, että en ole osannut hyödyntää ollenkaan Bloggerin muokkaustyökaluja: Olen koko tämän ajan kirjoittanut blogiani "muokkaa html"-muodossa. Voi hyvänen aika, että olen avuton! Tänään kysyin Valkoiselta Persiljalta, kuinka hän tekee "niitä pieniä tekstejä". Vasta kun aloin häneltä saamiani ohjeitaan ihmetellä, että mikä ihmeen ylävalikko, tulin painaneeksi "luo" ja siellähän on vaikka mitä hienouksia! Jestas, no vuosi tässä menikin. En sinänsä ihmettele. Tekniikka ei erityisemmin viehätä minua, mutta odottakaapas vaan kun alan ja kikkailen!

skriik, nirsk!

Kaikkialla on hiljaista. Mikä liikkuu hiipimällä, henkeään pidättäen, ja pitää pitää silti hirveää ääntä kuin piru viulua soittais?

Valitettavasti se on jompi kumpi meistä, joka on syystä tai toisesta joutunut nousemaan yöllä sängystä. Yleensä tavoittelee kohti vessaa toivoen, ettei toinen heräisi. Makuuhuoneemme lattia on aivan mahdoton. Kuulostaa siltä kuin joku vetelisi ensimmäistä viuluharjoitustaan läpi. Mutta nyt se myös näyttää toivottomalta: yksi lauta on revitty irti. Se raastoi seuraavankin rikki. Siellä täällä on reikiä, joista pursuilee Makrofleksiä. Koitan irtisanoutua tästä ja pysyä kellarin kodinhoitohuoneen kimpussa.

Tuleva kodinhoitohuone on nyt rapattu ja paklattu ja seinät maalattu kerran pari. Koitan juuri kannustaa itseäni vaihtamaan remppafarkut jalkaan viimeistelläkseni seinät. Ei ole helppoa. Voi olla että en jaksa. Puuh!

Onninkainen veti hatusta

Sinisestä villamyssystä nousi kaksi nimeä.
Ensimmäisen palkinnon nappasi Heidi W ja toisen Juana!

Postipoika kurvaa pihaan lähiaikoina kunhan vain ilmoittelette postiosoitteenne osoitteeseen eilentanaanhuomenna@yahoo.com

Kiitos osallistuneille ja onnea voittajille!

Pst! Tulen klikkailemaan arvontaan vastanneiden nimimerkkejä vielä piiiitkään. Kiitos siis siitäkin, että sain tietää millaisia blogeja lukijani pitävät!

14.2.2010

Hyvää ystävänpäivää teille Paulo Coelhon sanoin

"Rakkaus ei ole toisessa ihmisessä,
vaan meissä itsessämme: me herätämme sen.
Mutta jotta se heräisi, tarvitsemme toista."

***

Onninkainen nostaa arvat maanantai-iltana,
vielä ehdit osallistua!

Sadonkorjuuarvonta

Kuten eilen lupasin, tänään korjataan satoa. Arvon kaikkien viestinsä/nimimerkkinsä tähän postaukseen jättäneiden kesken herneitä. Satoni kypsyi viime tingassa, vähän on vielä päättelemättä!

Mies toimii onninkaisena. (Tämän sanan keksin, koska eihän raavas mies tohdi toimia onnettarena. Eikös kaikki -tar loppuinen viittaa meihin kauniimman sukupuolen edustajiin.) Mies nostaa kaksi lappua, joista ensinmäinen saa...

huovutetun kaulakorun ja virkatun herneenpalon
rintapieltään tai laukkuaan koristamaan. (kuvasarja yllä)

...Ja toinen...
virkatun ja huovutetun herneenpalon laukkuunsa. (kuvasarja alla)

Ympyrä sulkeutuu

On kulunut vuosi ensimmäisestä kirjoituksestani.
Kiitos kaikille blogiani seuranneille ja kiitos ilahduttavista kommenteista, jotka ovat kannustaneet jatkamaan. Erityiskiitos keskustelua viritelleille vierailleni, jotka ovat uskaltaneet lausua eriävänkin mielipiteensä!

Tämä on 158 postaus. Blogissani on vierailtu 28 860 kertaa mittarin asentamisen jälkeen, mikä tarkoittaa, että keskimäärin 88 lueskelijaa jakaa kanssani päivän fiilikset. Viimeaikoina lukijoita on ollut parikin sataa päivässä.
Olisipa mukava tietää keitä te olette!

Tämä lienee sopiva kohta arvonnalle. Nyt korjataan satoa.
Ehkä muistattekin fiksautumani herneenpalkoihin?
Huomenna arvon "herneitä"! Tule siis jättämään puumerkkisi huomisen postaukseen...

Onnenpäivä

Tämä päivä alkoi ihanasti: Ystävä löysi portillemme ja sain aamupalan pöytään jo puolikymmeneksi. Ehdimme vaihtaa kuulumiset, lenkittää koiran ja kyyditä hänet kentälle. Ja mikä parasta, tämä päivä jatkui mahtavasti!

Matkalla kotiin mies alkoi väläytellä toiveita luistinretkestä merenjäälle. Minä vähän nihkeänä ensin, eilisen konsertin ja kolmen alkoholiannoksen ramaisemana. Mutta ilma oli kuin morsian ja meillä autokin käytössä tällä viikolla, joten vastustin halua oikaista sohvalle ja ajoimme Puotilaan. Ehdin ihmetellä, miksi jäällä oli niin hiljaista, kunnes tajusin, että on keskiviikko ja "kaikki muut" töissä. Tuntui karkkipäivältä! Päästin koiran irti ja se pisteli reipasta tahtia kolmisen kilometriä rinnallamme.

Siitä tuli niin pirtsakka olo, että ajoimme toppahousuinemme kaikkinemme keskustaan ja kävimme katsomassa Sinerbykoffin museossa Venetsianäyttelyn. Ja vielä perusnäyttelyn. Kotimatkalla yksi ihana harha-askel Kakkugallerian kohdalla, ja meillä oli viipaleet pähkinäsuklaa- ja mustikkajuustokakkua jaettavaksi.

Sitä ennen kuitenkin saunaan ja nyt kunnon ruokaa alle, kunhan Mies tulee lenkiltä.

Ps. Eilinen konsertti mitä mahtavin! Riemukas kymmenhenkinen lämppäribändi Jätkäjätkät sukelsi iloittelullaan sydämeeni liukuen sutjakasti reggaen, hiphopin ja mustalaismusiikin välimaastossa.

Illalla ja aamulla

Illalla menen tänne. Ja siihen on monta hyvää syytä.

* tuotolla tuetaan Amnestyn ihmisoikeustyötä
* saan tutustua paremmin erääseen ihmiseen
* on aika laittaa Joku Raja
-ja kukas sen tekisi paremmin kuin PMMP
* minun on vietävä kroppani tanssimaan
* tuntui hyvältä katkaista arki kesken viikon

Huomenna ystäväni Barcelonasta tulee aamiaiselle. Emme saaneet mitään muuta hetkeä järjestymään hänen lyhyen visiittinsä aikana, mutta hyvä näin.

Meidät on lavastettu!

Aamulla nosturi parkkeerasi talomme eteen. Huomenna tulevat aura-autot ja tekevät tilaa kuvauskalustolle. Kaupungilta on haettu lupa parkkipaikkojen varaamiseen ja lähialueen tolpat tapetoitu tiedottein, että perjantaina kuvataan elokuvaa.

Työpäivämme aikana lavastusryhmä kävi talossa touhuamassa. Illalla pääsimme kotiin katsomaan miten kotimme oli laitettu elokuvaa varten. Melkoisen erilaista, vaikka huonekalumme olivatkin paikoillaan. Oikeastaan taloon oli tuotu vain verhoja ja lamppuja vaihdettu. Muutama rekvisiittaesine. Koti tuntui kuitenkin pienemmältä ja pimeämältä. Miltä tämä elokuvassa näyttää, sitä minun on vaikea ennustaa. Sellaisen näkee vasta kun kameran läpi katsoo. Silloin on suureelliset valot ja rajatut kuvakulmat.


Sen verran remonttikin edistyi, että lavastusporukka hankki rappuihimme kaiteet. Sivelin niihin sävytetyn lakan, ja sain ne lähes saman sävyisiksi kuin portaat.

***

Viimeksi, kun kotiamme käytettiin elokuvakuvauksissa, oli kuvaus lyhympi. Tuolloin ryhmä kävi etukäteen suunnittelemassa lavasteet, mutta kokosi kaiken vasta kuvausaamuna anivarhain. Iltasella oli kaikki purettu, kun tulimme kotiin. Ei jäänyt paljon ihmeteltävää ja kaikki oli säntillisesti paikoillaan.

Muji

Hullaannuin tähän putiikkiin yhdessä Bangkokin suurista tavarataloista. Minulle käy harvoin näin. Mutta täältä voisin ostaa mitä vain ja se sopisi minulle tai kotiimme kuin nakutettu. Miten nuo etiketitkin näyttävät niin kivoilta?


















Miehelle jotain, minulle jotain. Vai oliko se sittenkin niin, että minä sain molemmat pussit ja mies vain joutui pitämään pussia, koska se näytti niin hyvältä?