Arvaatko jo tästä?
Mies ihmetteli viikon päivät mitä tästä on syntymässä. Olihan se alku varsin epämääräinen. En suostunut paljastamaan. Virkkasin sitä siinä sohvan nurkassa vaan ja kyselin välillä, että arvaatkos nyt. Erilaisia pussukoita, suojuksia ja käytännöllisiä asioita hän siinä näki.
Lanka on miellyttävä, hyvin koossa pysyvä napakka puuvillalanka.
No tässä vaiheessa se taisi selvitä hänelle. Enkä sinullekin. Työ on koukuttava, en malta käsistä laskea. Valmistuisiko se huomenna?
***
Minulle sen sijaan selvisi tänään, että en ole osannut hyödyntää ollenkaan Bloggerin muokkaustyökaluja: Olen koko tämän ajan kirjoittanut blogiani "muokkaa html"-muodossa. Voi hyvänen aika, että olen avuton! Tänään kysyin Valkoiselta Persiljalta, kuinka hän tekee "niitä pieniä tekstejä". Vasta kun aloin häneltä saamiani ohjeitaan ihmetellä, että mikä ihmeen ylävalikko, tulin painaneeksi "luo" ja siellähän on vaikka mitä hienouksia! Jestas, no vuosi tässä menikin. En sinänsä ihmettele. Tekniikka ei erityisemmin viehätä minua, mutta odottakaapas vaan kun alan ja kikkailen!
Oppia ikä kaikki :-)
VastaaPoistaNo siitähän tulee kala.oi, se on jo tässä vaihessa kovin hieno ja ihailen kovasti sen värejä.
VastaaPoistaLiika tekniikka ja kikkailu muille... Musta sun blogi on ollut kaunis alusta lähtien. Oon tietenkin ajatellut että fontti ja koko ynnä muut ovat graafikon tarkan viilauksen summaa.
VastaaPoista-Heidi W
Vekarus: :) joka päivä jotain!
VastaaPoistaSolen: Minäkin tyytyväinen väreihin! Kahden kesämyssyn jämälangat ja sopivat noin hyvin yhdessä kalaksi.
Heidi W: Hih, fontin olin osannut valita, mutta luulin, että sillä samalla on pärjättävä hamaan tappiin. Pikkutekstiä olen usein kaipaillut jonkinlaiseen jälkikirjoitukseen. Tai ajatukseen.
Kiva kun nyt viimein selvisi! :)
VastaaPoistakalahan se siinä, tosiaan. Kiva käytellä jämälankoja. Itse en aina alottaessakaan tiedä, mitä on syntymässä.
Ja mää kun luulin että se on maljakko :D
VastaaPoista...kun puhuit että lankakin on sopivan napakkaa. Sellanen sokeriliemellä kovitetty maljakko, kuivakukille.
Pöljä.
P.S. Pitääkin ihmetellä näitä blogin muokkauksen ihmeellisyyksiä joku päivä! En taida ihan olla vielä kärryillä...
Tästä kivasta kalastasi tulee mieleeni ne kalat, joita yhdessä surruutimme ompelukoneella joskus vuonna yksi ja kaksi. Taisi pikkuveljesi olla silloin beibi? Mä tein sellasen sini-punaisen hauen samettitrikoosta, en muista sun kalan värejä?
VastaaPoistaBloggaamisen helppous, juuri tuon muokkauksen osalta, tekee siitä ylivoimaisen kotisivun tekemiseen verrattuna, vaikka onhan niitäkin nykyisin helppoja versioita ettei tarvitse osata ohjelmoida. Mulla tuppas jäämään päivitykset aikas harvaan, kun vielä kirjoitin kotisivua;)
Teija: Joo! Mielestäni virkkaaminen on juuri tällätavalla vapaata ja luovaa. Kutoessa en osaa yhtälailla soveltaa. Ehkä joku toinen kokee toisinpäin...?
VastaaPoistaThilda: muistakin nyt sellaisia sokerilla tärkättyjä virkkuita. Joutsenlampi taisi olla mummollani. Siitä joutsenet kohosivat tärkättyinä pitsiliinasta kuin lammesta.
Pirkko: Muistan! Itsekkin sitä ajattelin kun tein tätä kalaa. Meillä on vieläkin se punamusta kala ja violetti(?) Klorofylli. Se oli jotenkin ikimuistoinen hetki kanssasi kun niitä ommeltiin -taisi olla mummolan yläkerrassa?
Huh, kotisivua en uskalla ajatellakaan, mutta onneksi täälä bloggerissa pöljempikin pärjää!
Mä luulin, että me oltiin Pupulahden kadulla, siinä vanhempiesi pikkuasunnossa jossa olin vuokralla? Mutta en ole varma, ne kankaat kun on paljon vanhempaa vuosikertaa.
VastaaPoistaOiskoos se kuitenkin ollut siellä? Minkähän ikäinen mä olin? Se kirja oli ihana mulle jäi sellainen fiilis, että niiden monimutkaisten näköisten otuksien ompeleminen oli suht helppoo...mahdoitkohan sä auttaa aika paljon?
VastaaPoista