sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Vapaamatkustaja





Miehen loma (lue: minunkin loma) alkoi perjantaina ja hänen viimeisenä työpäivänään minun kroppanikin päätti, että nyt riitti. Kahdella buranalla pääsin vielä viimeisen kerran liikkeelle, puistopicnikille kaveriporukalla. Kyllä otti lujille.

Lapsen yläleukaan työntyy kerralla neljä hammasta, ja voi sitä kitinän määrää, jos koitan jotain tehdä. Sylissä vaan pitäisi olla, mutta tällä selällä ei kymmenkiloista lasta yhtäään ylimääräistä kanniskella. Olen hermoraunio saatuani eväät, kassit ja lapsen rattaisiin. On hermoja raastavaa tehdä jotain kun Lapsi kitisee jalassa kiinni ja omassa olossa olisi jo tarpeeksi kestettävää. 

Tiedän, että kunhan vaan päästään liikkeelle tilane laukeaa. Ja tsadaa, heti portista astutuamme olemme onnellinen näky. Picnikillä hän on taas pelkkää aurinkoa. Maailman helpoin lapsi, seesteisenä äidin kyljessä viltillä, kääntelee innokkaana kirjaa ja poimii pikkiriikkisellä pinsettiotteella rusinoita suuhunsa.

* * *

Kun annoin luvat itselleni hellittää, joka paikkaa särkee ja jomottaa.
Aamuisin käteni eivät tottele. Kuljen kippurassa, jos istun liian kauan.

Olen satavuotias.

Olin tainnut mitoittaa voimani loman alkuun aika tasan tarkkaan. En tajunnutkaan, miten raihnainen olin. Aloitin vaan aamut kahvilla ja buranalla. Viimeiset kaksi viikkoa venyin ja   v e n y i n. Nyt juuri tuntuu, että millä tästä noustaan, kun kaikki hierojat ja osteopaatitkin ovat lomilla. Täytyy vain luottaa siihen, että kroppa ottaa ensin omansa pois ja parantaa sitten itse itsensä. Saada olla hetki vapaamatkustajana.


Tämä uutinen sopii meidän kesään. Eli lintuaiheella jatketaan.

10 kommenttia:

  1. Niin tuttua, miten hermoja raastavaa on yrittää tehdä jotain kun lapsi kitisee lahkeessa kiinni, eikä viihdy hetkeäkään itsekseen..

    Niinhän se on, että kotiäidin loma alkaa silloin kun isälläkin on lomaa (ainakin toivottavasti). Nauttikaahan lomasta ja koita parannella itseäsi kuntoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. REmontti alkoi, joten tuntui, että yhä vaan kaiket päivät hoidin lasta JA tein sitä remonttiakin, Huh, ohi on nyt!

      Poista
  2. Voi kuinka ikävää, että vaivasi jatkuu vain. Toivottavasti löydät pian jotain pitkäkestoisempaa apua kuin buranat!

    Voi kuinka muistan tuon lahkeessaroikkumiskauden, vaikken oikeastaan edes haluaisi... hyi minua! Eikä ollut edes mitäään kipuja. Ajan mittaa olen laiskistunut entisestäni, en jaksaisi mitään ylimääräistä lasten vaatimaa. Jos joku heist taantuisi nykimään lahkeitani varmaan muuttaisin (ainakin päiväksi) pois kotoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas myötätuntoinen tervehdys, tätä luin jo monet kerrat, mutta jähmetyin suolapatsaaksi kuukauden päivät aina kun ajattelin kirjoittavani blogiin ja kommentointikin jäi. Mutta kiitos näin myöhäisesti terveisistäsi. Oli ihan lohdutonta, kun kaikki luottohoitajani vain lomailivat, enkä saanyut apua, mutta ehkä tästä nousukausi alkaa!

      Poista
  3. Lepoa nyt vaan, ihanaa kun on toinen aikuinen arkea jakamassa niin saat totaalisesti hellittää. Tsemppihalit!

    VastaaPoista
  4. Siis Mitä! Eikö tätä blogia päivitetä?

    VastaaPoista
  5. Toivottavasti saat selkäsi kuntoon ja pääset nauttimaan yhteisestä lomasta miehesi ja pikkuisen kanssa. Toivoo PirjoR

    VastaaPoista

Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.