Viime vuonna ei ehditty hillitä villiviiniä repimllä sitä alas kattorakenteista. Kaikessa kauneudessaan se on oikea vihulainen tunkeutumaan siosäkattoon ja luikertelee siellä maidonvalkeana albiinoja ja puskee sityten taas jostain ulos!
Mies repi sitä parvekkeella ja tuli hakemaan meisä katsomaan juurikuoriutunutta linnunpoikaa, joka oli munasisaruksineen pesineen kaikkineen lentää parvekkeelta alas.
Seuraa riipaiseva puolituntia: Poikanen aukoo suutaan turhaan pesässä ja emotekee hädissään syöksyjä sinne, missä pesä oli, mutta missä nyt huitookin remppahemppa. Minä koitan itkukurkussa etsiä pesälle uutta paikkaa. Ei löydä lintuemo uuteen pesäpaikkaan. Näen pesässä vastasyntyneen tyttäreni nokkivan rintaani ja samaistun emolinnun hätään.
Loppu viimeksi emo palasi pesään, kun pesä saatiin jotakuinkin samaan paikkaan takaisin. Olipa rääpäle oli valinnut varsin kehnon ajankohdan pullahtaa maailmaan!
Rastas mokoma, nyt ne on sitten vallanneet parvekkeen ja ensi kesänä ne syö minun marjani! Sen siitä saa kun on hellämielinen.
Oikeaa hellämielisyyttä! Päivän hyvä teko - ja riittää niitä marjoja varmasti sekä teille että rastaille;) Tuota kokemusta on vaikea varmasti unohtaa, on se niin ainutlaatuinen.
VastaaPoistaIhanaa, kun pesä ja asukkaat pelastuivat.
VastaaPoistaOnneksi oli onnellinen loppu:) Onpa tuo blogisi nimibanneri kivasti kirjoitettu<3
VastaaPoistaSuloista suven jatkoa♥
Voi mikä jännittävä tarina! Loppui onneksi hyvin. Linnuissa on se vika, että ne on eläviä eläimiä, mitä ei saa kiusata tai häätää, mutta kun ne paskoo joka paikkaan, ainakin nuo perhanan pulut!! =)
VastaaPoistaOi, kuinka riipaisevat kuvat ja henkeä pidätellen luin kertomusta. Onneksi oli onnellinen loppu :)
VastaaPoista