Viime päivinä

Ilo on alkanut tuikkia takaisin arkeen. Tiedä mistä säröstä se pääsi takaisin elämäämme.  Huoli eräästä suuresta murheesta oli jo ihan nielaista meidät, mutta nyt koitettan olla itkemättä huomista sadetta. Ehkä sitä ei tulekaan.

Olen taas jaksanut ajatella remonttia.

- Olen käynyt monta kertaa päivässä katsomassa rouheita pintaja ja miettinyt mitä voimme säilyttää.

- Olen löytänyt kaapista tavarantakaa rouhean betoniseinän.
- Olemme påäättäneet, että ainakin katon tahdomme vain maalata. Se muistuttaa minua lapsuudesta, sillä isän talossa on samanlainen laudan päälle valettu betonikatto.
- Olen haaveillut lattiapinnasta. Siitä millainen se olisi sitten kun kun lattia lämmitys on asennettu paikalleen ja uusi betoni valettu. (Nyt tekisi mielemme jättää pelkälle betonille ja hankkia vain pehmeä, suuri ja kaunis matto.) 

- Olen katsellut tapetteja ja lamppuja, suunnitellut senkin paikkaa. Miettinyt hyllyä ikkunan alle.

Paree onkin jo vähän miettiä. Remonttimiehet tulevat ensi tiistaina.