Mietin pitkään mitä tästä kerron. Kysyin Mieheltäkin sanonko liikaa. Kiitän ajatuksella kaikista onnen toivotuksista ja otan ne syli auki vastaan. Aloitan tarinaa ja toivon, että sillä on onnellinen loppu.
* * *
Häiden jälkeen tärppäsi heti ja tulin raskaaksi. Jos olisimme ymmärtäneet, että tämä raskaus ei edellisen lailla toisikaan tullessaan euforiaa ja autuutta, olisimme vetäneet hieman happea ja toipuneet ensin lähes vuoden kestäneistä häävalmisteluista, esikoisen päiväkodin aloittamisen, ja miehen työhönpaluun tuomista muutoksista ja tietäen työtilanteeni lykänneet muutamalla kuukaudella "hanketta" jo senkin vuoksi.
Aloin voida voimakkaasti pahoin heti alusta alkaen. Olin niin väsynyt, että silmät pyörivät päässäni. Remontin ja esikoisen vuoksi, minulla ei ollut koskaan aikaa nukkua tai vain huilata. Tyttö oli alkanut valvottaa uudelleen ja heräili kaksi, kolmekin kertaa yössä. Mies ei aluksi voinut ymmärtää miten huonosti voin. Ensimmäisen raskauden alussahan voin hyvin ja pienet raskauden merkit kehossa olivat lähinnä söpöjä ja kertoivat, että jotain oli sentään tekeillä. Olin hehkunut odotuksen onnea ja vihdoin toteutuvaa unelmaani. Ollut pelkkää aurinkoa. Nyt rahjustin tukka likaisena läpi päivien osottaen hetkeä, jolloin saisin painaa pääni tyynyyn.
Tuntui hirveältä, että minua koitti hoivata kaksivuotiaani. Hän toi huolestuneet pikkukasvot lähelle omiani "Äiti pipi?",hän kyseli ja ehdotteli "Äiti nukkumaan". Koitin pitää salaisuuteni töissä. Itkeskelin monta kertaa päivässä ja tuntui, että siinä kiireessä samointein esiin pullahtaneen vatsani, huonovointisuuden ja vessaitkujen peittely oli uuvuttavaa. Ja kotona piti sielläkin salailla huonoa oloaan, ettei lapsi huolestuisi. Vasta illalla vuoteessa sai olla onneton. Minäkun luulin olevani kuin luotu odottamaan. Se oli viimeksi ollut elämäni onnellisinta aikaa. Aloin ajatella, että jokin on huonosti.
* * *
Katson pihan alppiruusua. Lehdet luimussa se sinnittelee koko pitkän talven pakkasessa syksyllä tekemänsä nuput valmiina. Odottaen kesää. Miten se on mahdollista, että se pitää ne hengissä kevääseen, vaikka saa niskaansa lumitaakan tai vielä pahempaa palelee vailla lumivaippaa pakkasen paukkuessa? Mikä saa sen selviämään, kun särkynyt sydän, ruohosipuli ja akileija sen juurella lakastuvat?
Toivon myös onnellista loppua! Voimia sinulle, toisen odotus ei ole helppoa jos esikoinen vielä pieni ja valvottaa. Itse odotin toista ja esikoinen heräsi tuon 2-3x yössä ja nukkui n. 8-9 tuntia yössä. Kävin lisäksi töissä, teen hoitotyötä ja sitten jäinkin tosi aikaisin sairaslomalle kun supisteli ja lääkäri minut pakotti, itse en olisi jäänyt.
VastaaPoistaTsemppiä siis. Ja toivottavasti ymmärsin tekstisi ja siellä masussa hyvin kaikki ja edelleen odotat?
Onnea raskauden johdosta, vaikka siellä vaikeaa onkin ollut. Toivotan sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää! Nyt lienee tärkeintä, että sinulla on siellä auttavia käsiä ympärilläsi, että saat apua, kun tarvitset. Ei kenekään pää muuten kestä. Voimia odotukseen!
VastaaPoistaMuistan sinua ajatuksissani .Jaksat kyllä ja hienoa kun jaksoit ja halusit kertoa raskaasta alusta-sinulla on rinnallasi rakkaimpasi iso ja pikkuinen murunen ja ymmärsin pian toinen armahainen sylissäsi.
VastaaPoistaiso hali.
♥
Voi paranevaa vointia sinulle!Toisen odottaminen on ihan eri juttu kuin esikoisen (ja kolmannen jne varmasti taas ihan uusi maailmansa..),lepoa ei saa kun sitä tarvitsisi ja joka raskaus kun on niin erilainen vaikka sama kroppa niitä kantaa.Toivon kovasti että pienellä on kaikki hyvin,onnellista loppua odotellen.
VastaaPoistaKiitos teille terveisistänne. Jatkan odotuskertomustani, ehkä se tarjoilee pikkuhiljaa vastauksia niin teille kuin meillekin!
VastaaPoistaIso ja pikkuinen murunen arjessa ilona. Ei ole nauru vielä loppunut tästä talosta!