Esikoisen odotusaikana mies otti minusta joka viikko neljä tieteellisen tarkkaa kuvaa, joissa seisoin valkoista seinää vasten molemmilta sivuilta, edestä ja takaa kuvattuna sekä (huom. samassa) alusvaatesetissä, että eevan asussani.
Siitä voi siis laskea, että ensimmäisestä raskaudestani on Etelä-Afrikassa vietetyt ensimmäiset viikot poislukien otettu 4x37x2 = 312 kuvaa + kaikki ne ihanat kuvat, joissa kesäisen somasti pousailen ruskettuneine raajoineni vatsani kanssa kesämekoissa. Joo. Nyt toisella kertaa on havahduttiin, että jestas, ei ole yhtään mahakuvaa. Sitten se talvisen kaamoksen aikainen valoisa hetki lauantai ja sunnúntaiaamuisin menetettiin usein ihan vaan tavanomaiseen lapsiperhehössötykseen ja vihdoin viikolla 28 otettettiin kuvia. Tuskallisen kuvaussession jälkeen huomataan, että tytär on näpertänyt kameran resoluutiota ja kuvat ovat postimerkin kokoisia! (Kyllä, mökötin)
Sen paremmin aika tai valo tai odottajan olemuskaan eivät ole puolellamme tässä toisessa raskaudessa. Kuukautta myöhemmin saadaan toinen kuvaussessio järjestettyä. Olisin voinut postata muutaman seesteisen kuvan, jossa esikoinen hellii pikkevelivatsaa, mutta näin se oikeasti meni: "Juostuani" ympäriinsä etsimässä sitä pientä osaa jalustan ja kameran väliin, etsittyäni kuvakulmaa, jotta mies voi vain painella nappia, riivittyäni kaikkea turhaa roinaa huoneesta sivummalle ja saatuani sekä sängyllä pomppivan tytön että itseni johonkin kohtuulliseen asuun supistelee taas niin vietävästi, että olen pelkästä kivusta ja pahasta tuulesta luovuttaa.
Mutta sitten vedän henkeä ja ehdotan Isolle siskolle, että lauletaan taas pikkuveljelle.
Ihanat kuvat tuli, tykkään juuri tästä elämänmakuisuudesta näissä!
VastaaPoistaNoinhan se helposti menee seuraavien kohdalla. Itse havahduin vasta kuudetta odottaessani ottamaan taas viikottain kuvia, koska oli melko selvää että kyseessä on viimeinen kerta mahan kanssa :-)
VastaaPoistaIhanat kuvat teistä <3
VastaaPoistaihania kuvia, tuli hyvälle mielelle
VastaaPoista