perjantai 23. toukokuuta 2014

Siskonrakkautta



Isosiskolla riittää rakkautta, eikä mustasukkaisuuden häivääkään ole havaittu. "Saanko silittää?", "Saanko halia?", "Iiiiiihana Pikkuveli!", "Se TYKKÄÄ minusta!!", "Onko se MUN Pikkuveli". "Tykkääkö Pikkuveli tästä?" kysyy hän ja tarjoilee milloin lelujaan, milloin herkkujaan tai ihan vain pohtii haluaako Pikkuvelikin katsoa Muumin jne.

Pohdimme etukäteen paljon, miten ainokaisen aseman menettämistä pehmennetään. Pelkäsin, että sattuu ihan vaaratilanteita, ja että eläväinen esikoinen tuppimassa ja hyppimässä syliin on mahdoton yhtälö kipeän sektiohaavan vuoksi. Kaikki pelot ovat olleet kuitenkin turhia  ja ilmeisesti konstit ovat toimineet:

-Ensimmäisiksi sairaalan perhehuoneessa viettämillemme öille oli Tytölle mieluinen yöpaikka Serkkupojan luona. Toisena päivänä hän saapui sairaalaan onnea säteillen. Kotiinlähdön pienoinen "Mutta minulla on ikävä, en halua vielä!" -protesti selätettiin sillä, että isä lähti saattamaan ja  käymään jäätelökioskilla.
-Pikkuveli toi tullessaan Isosiskolle lahjan
-Esikoinen on huomioitu kaiken aikaa ensin
-Näytin hänelle sektiohaavan, jotta hän ymmärsi, että äidin vatsassa on iso pipi.
-Häntä on käyty riehuttamassa Hoplopissa ja seurakunnan liikuntakerhossa
-Hän on mennyt nukkumaan ennen vauvaa, joten hän ei ole tainnut vielä hoksata, että koko muu perhe nukkuu samassa huoneessa.
-Hän on saanut aamuisin heräillä rauhassa omaan tahtiin ja mennä sitten päiväkotiin, jossa saanut purkaa energiaa ja olla hänelle niin tärkeiden ystävien kanssa.

Suuri muutos tämä on kuitenkin, ja olemme huomanneet, että vaikka pikkuveljeä vaalitaan kuin kruunun jalokiveä, niin uhmaikäisen kiukkukohtaukset äitiä ja isääkohtaan ovat kyllä voimistuneet ja rajoja kokeillaan ahkeraan.

7 kommenttia:

  1. Voi kun teillä on kauniita ensihetkiä! Kauniisti kirjoitat! Tässä itsekin rupesin miettimään sitä aikaa, kun pikku kakkonen (poika) syntyi ja isosisko ihmetteli...

    Mitähän isoja päätöksiä siellä mietitään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joudun salailemaan suuria suunnitelmiamme. Ovat niin auki ja epävarmojakin.

      Minä ihmettelen, kuinka kauan tätä isonsiskon maniaa kestää....ehkä kunnes pikkuveli on tarpeeksi iso rikkomaan ja sotkemaan leikit!

      Poista
  2. Onnea teille!

    Voin sanoa, että tyttö-poika sisarusjärjestys on huomattavasti miellyttävämpi kuin poika-tyttö. Mulla kun on molemmat versiot. Tytöllä on sisäänrakennettu äidinvaisto ja leikit sujuivat vallan mainiosti, vaikka veli vain pötkötti lattialla vieressä: isosisko luki kirjaa vieressä tai toi veljelle leluja. Mutta tämä toinen versio. Huh-huh ei voinut pikkusiskoa pitää lattialla ollenkaan ilman , että olisi itse vahtinut vieressä metrin päässä.
    Isoveli olisi voinut, koska tahansa hypätä päälle. Sama jatkui siihen saakka, kun pikkusisko alkoi keksiä mielikuvitusleikkejä. Niihin oli sitten mukava tulla messiin.
    Lapset ovat nyt ensimmäinen pari 29 ja 27, ja toinen 16 ja 14.

    Ihania vuosia teillä edessä...

    Topukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään uskalla kaksin jättää, voi saada mitä vaan päähänsä suuressa hellyydessään vaikka koittaa nostaa syliiin ja on ne halitkin melkoisia rutistuksia...

      Poista
  3. Sydämelliset onnittelut! Sykähdyttäviä kuulumisia keväässänne, olipa ilo lukea isonsiskon matkasta ja pikkumiehen maailmaan tulosta. Onnellista kesää luoksenne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukava saada terveisesi! Ihanaa kesää teillekin!

      Poista

Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.