Härregyyd

Sanoo lapsi katsottuaan Risto Räppääjää. Niin sanon minäkin. En koskaanikinä ehdi kirjoittaa tänne ellen laske rimaa. Tänään saa kuvaton teksti riittää ja pari lausetta.

Juoksin äsken, vauvan nukkuessa ulkona, telan kanssa kaksi ylintä kerrosta läpi ja paikkamaalasin kolhuja, tahroja jotka ei rätilllä lähde ja kohtia, joihin tytär on piirtänyt vahaliidulla.

"Kun minä olin pieni piirsin seiniin, muistan hänen sanoneen ja muistan sen ilmeenkin kasvoillaan ja käsien asennon , kun hän sitä selitti. Silloin siitä tarkalleen oli kaksi kuukautta, kun hän oli ollut pieni..."

No nyt ei ole pitkään aikaan piirretty seiniin, joten ehkä tämä työ oli kannattavaa.

Rivien välistä voitte varmaan lukea, että kun aikaa ja energiaa alkaa olla tälläiseen, niin pääsääntöisesti lapset nukkuvat taas yönsä ja valo on lisääntynnyt sekä ulkona, että pään sisällä!

Mitalit jaossa

Loppuviikon pelastajat Néni ja Mummo, jotka nukkuivat esikoisen kanssa, niin että minä sain rauhan tohista yöt vauvan kanssa. Ekana yönä Vauva jaksoi herätä kolmasti ja toheltaa yhdestä puoli neljään aamulla. Toisena yönä päästiin kahdella heräämisellä 20 minsaa tohellusta per kerta.

Ensi yönä on Mies jo kotona, ehkä kaikki meistä vihdoin nukkuu, jos passitan heidät vielä muutamaksi yöksi kellarihuoneeseen.

Tämä biisi on omistettu niille, jotka rientävät hätiin ja niille, jotka ovat hengessä mukana.
Ja tietty natural high, sellainen on olo, kun saa nukkua 4 tuntia putkeen!

Unettomia öitä ja tahattomia rastoja

Mies lähti taas reissuun ja yöt lähti taas samantien uuteen laskuun, kun en pysty yksin olemaan johdonmukainen vauvalle. Ensimmäisen yönä vauva kitisi esikoisenkin  hereille ja siinä minulla sitten oli kaksi väsynyttä lasta hereillä kello 4.30. Tehokkaasti he sitten häiritsivät toisiaan, eikä kukaan pystynyt vaipumaaan uudelleen uneen  pitkään aikaan, Jouduin ottamaaan rinnalle. Harmitti vietävästi, sillä vauva oli niin monta kertaaa nukahtaa omin avuin ilman rintaa, mutta en vaan voinut valvotttaa enään esikoista, joka omasta sängystään kyseli, miksi pikkuveli ei nuku.  Vaan  kuinka ollakaan esikoinen pomppasi silti kello seitsemän ylös.

Seuraavana yönä en enään uskaltanut pysyä metodissani tassutella vauva takaisin uniin, vaan nostin sängystään rinnalle aina kun heräsi. Neljästi vauvan vuoksi, neljästi esikoinen tohisi minut hereille. Mieli ei oikein rauhoittunut nukkumaan siinä välissä. Uniohjaaja, jonka piti tulla meitä opastamaan viime viikonloppuna oli sairastunut ja perui.

Olen laskenut riman ihan nilkkoihin asti. Pyykit on ollut nyt kolmatta vuorokautta pestyina koneessa, Osan ruuanlaitosta olen ulkoistanut Saarioiselle sekä Hippi-lastenruokavalmistajalle ja hmmm... tukkaani on tullut valtava rasta ja velourpöksyni ovat jo kolmatta päivää niin ruokamössössä, että ulos mennessä on käytettävä pitkää takkia.

Mut noi lapset, ne on pelkkää aurinkoa!

Odotan Neni -tätiä Tampereelta saapuvaksi kuin palkkapäivää.

Tähän sopii tämä video.