Sanoo lapsi katsottuaan Risto Räppääjää. Niin sanon minäkin. En koskaanikinä ehdi kirjoittaa tänne ellen laske rimaa. Tänään saa kuvaton teksti riittää ja pari lausetta.
Juoksin äsken, vauvan nukkuessa ulkona, telan kanssa kaksi ylintä kerrosta läpi ja paikkamaalasin kolhuja, tahroja jotka ei rätilllä lähde ja kohtia, joihin tytär on piirtänyt vahaliidulla.
"Kun minä olin pieni piirsin seiniin, muistan hänen sanoneen ja muistan sen ilmeenkin kasvoillaan ja käsien asennon , kun hän sitä selitti. Silloin siitä tarkalleen oli kaksi kuukautta, kun hän oli ollut pieni..."
No nyt ei ole pitkään aikaan piirretty seiniin, joten ehkä tämä työ oli kannattavaa.
Rivien välistä voitte varmaan lukea, että kun aikaa ja energiaa alkaa olla tälläiseen, niin pääsääntöisesti lapset nukkuvat taas yönsä ja valo on lisääntynnyt sekä ulkona, että pään sisällä!
maanantai 23. helmikuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jippii! Lisääntyvä valo tekee ihmeitä.
VastaaPoista