Seuraavana yönä en enään uskaltanut pysyä metodissani tassutella vauva takaisin uniin, vaan nostin sängystään rinnalle aina kun heräsi. Neljästi vauvan vuoksi, neljästi esikoinen tohisi minut hereille. Mieli ei oikein rauhoittunut nukkumaan siinä välissä. Uniohjaaja, jonka piti tulla meitä opastamaan viime viikonloppuna oli sairastunut ja perui.
Olen laskenut riman ihan nilkkoihin asti. Pyykit on ollut nyt kolmatta vuorokautta pestyina koneessa, Osan ruuanlaitosta olen ulkoistanut Saarioiselle sekä Hippi-lastenruokavalmistajalle ja hmmm... tukkaani on tullut valtava rasta ja velourpöksyni ovat jo kolmatta päivää niin ruokamössössä, että ulos mennessä on käytettävä pitkää takkia.
Mut noi lapset, ne on pelkkää aurinkoa!
Odotan Neni -tätiä Tampereelta saapuvaksi kuin palkkapäivää.
Tähän sopii tämä video.
Ihanat auringot! Sinulle voimaa! Vaikka täällä ovat menneitä nuo ajat, muistan kyllä niin elävästi, ne tuntemukset jäävät kyllä totisesti muistiin, riittää kun lukee toisen rastatukasta, niin on tunnelmassa ihan kiinni. Valoa ja parempia öitä sinulle!
VastaaPoistaVoi kunpa voisin jotenkin auttaa!
VastaaPoistaNukutteko kaikki samassa huoneessa? Meillä on auttanut 'eriyttäminen', kuopus nukkui omassa huoneessaan (meidän makkarin vieressä) 8kk - 2v, jonka jälkeen siirrettiin 2 vuotta vanhemman isoveikan kanssa samaan huoneeseen, mutta tilanjakajan taakse. Tämän oman huoneen ansiosta me saimme iltaisin lukea rauhassa, kun valo ei häirinnyt nukkuvan vauvan unta eikä kumpikaan häiriintynyt toistensa yöähräämisistä. Toki kuuli helposti jos oikeasti heräsi, ja tämän ajatuksen voimin pystyin itse nukkumaan syvää unta.
Yyhoona tietty tilanne on erityisen raskas ja vaikea olla johdonmukainen, kun tietää tissitainnutuksen helppouden, vaikka se viekin ojasta allikkoon.
t: 6:n äiti
Tuntuu aika avuttomalta seurata tilannetta voimatta tehdä mitään. Ajatuksin kuitenkin mukana. Vaari.
VastaaPoistaVoimia! Kyllä ne teidän perheelle sopivat keinot hyvään uneen varmasti löytyvät, piankin, muistan kyllä kuinka ikuisen pitkältä unettomuuden aika tuntui. Muista nauttia niistä ihanista auringoista, se on tärkeintä. Ja sen riman voi vaikka kaivaa kuoppaan niin pitkäksi aikaa kun on tarvis!
VastaaPoistaIhana kuva <3
VastaaPoistaMuistissa on vielä kamalan selkeästi se musta ajanjakso, kun meilläkin oli rikkonaisia öitä, heräilyä tunnin välein. Kuopuksen allergia ja herkästi heräävä esikoinen - tuloksena äiti, joka muuttuu itkua tuhertavaksi ihmisen varjoksi, joka ei enää saa nukuttua sittenkään, kun jo vähän helpottaa. Näin myöhemmin ajateltuna neuvon kaikkia samassa tilanteessa olevia hankkimaan apua, puhumaan neuvolassa ym ym.
Että fiiliksissä mukana siis ja välitän voimia näin netin kautta! Onneksi lapset antavat voimia ja iloa.
Kiitos kommenteista ja kannustuksesta, palaan vastauksiin pian!
VastaaPoista