Voi sua pieni rakas

Tyttäreni siivoaa maanisesti huonettaaan, sillä Mummi ja Vaari ovat tulossa.
Menen kurkkaamaan.

Minä: Mites täällä on tälläinen tyhjä pastillirasia?
Tytär: Öö...Me jaettiin se.
Minä: Söitteks te nää kaikki?
Tytär: Jätin yhden Vaarille.

Ravistan rasiaa uudelleen. Hiljaisuus se siellä kolisee. Avaan sen ja toden totta sinne reunaan liimautuneenaa nököttää yksi pieni pastilli. Jätän huoneen ja kun palaan tytär on syömässä sitä viimeistä. Katson häneen kysyvästi.

Tytär: Se oli kato kuolainen. En ensin muistanut.

Vahvat ihmiset

Olen huomannut, että niiltä, jotka yrittävät paljon, vaaditaan aina vaan enemmän. Se on aika surullista, sillä varsinkin ne ihmiset tarvitsisivat kannustusta hellittää, levätä ja pyhittää joutilasta aikaa itselleen. Varsinkin heidän voi olla vaikea sanoa "ei" tai pyytää apua. 

Vaikka he vaikuttavat vahvoilta, niin juuri riittämättömyydentunne, heikko itsetunto tai pelko saattaa ajaa heidät tilaanteeseen, jossa he kuvittelevat, että heidän pitää pitää kaikki ohjat omissa käsissään. Tiedän mistä puhun.


Tarina:

"Years ago, a wise woman told me this, and I've never forgotten it.

Don't get too proud, she said, of your capabilities at handling anything — or soon people will expect you to handle everything. 

The world is always eager to find someone who can handle everything (because the world is lazy, and doesn't want to do the work) and soon you will be responsible for more than you can manage. You will be doing more than what is fair, or even sensible — and you will be doing thousands of things that you were never designed to do.

Don't get seduced by the idea that you are some kind of Superwoman — as much as the world wants to put that honorific upon you. (Telling women that they are superheroes is a trick the world has always played, for making women do all the work.) Trying to be Superwoman is not worth the toll that it will take on your life, or on your energies, or on your relationships. You will end up doing everything, yes — but you will do none of it well, and you will do much of it with resentment, and you will end up feeling burned-out and used, and living a life that has lost its direction and its passion.

Learn what really matters to you, this woman taught me and do only THAT."

Learn to say no. And let the rest of it go.

Pitkä pimeäkausi

(toim. huom. sisältää kiroilua)

Kävin täällä muutama viikko sitten kuikuilemassa todeten, että mitään muuta ei oltu saatu aikaan, kun vesivahinko sitten viime remonttipostaukseni.

Vahinkotarkastaja sanoi vahingon satuttua, että keittiö täytyy purkaa, ja jos olet lukenut edellisen postaukseni, niin tiedät miksi sain paskahalvauksen, ajattelin että ei perkele, ja tein kellarin kattoon reiän ja kaivoin sietä käsin 3 jätesäkillistä kosteeta purua. Mies teki pari lisäreikää ja posotettiin sinne kellarin kattoon, eli keittiön lattiaan vajaan viikon verran päivät lämmintä ja paloturvallisuuden vuoksi yöt viileää ilmaa. Kutsuttiin sitten tarkastajat mittailemaan ja kas: sama vahinkotarkastaja totes, että hyvin tehty, kuiva on!

Hommaa siinä kuitenkin oli ja se taisi olla viimeinen niitti jaksamiselleni sillä tervettä päivää en ole sen koommin nähnyt kun siellä flunssan lämpöisenä kaivoin puruja. Marraskuulta lähtien olen kerännyt kolme flunssaa, kaksi poskiontelotulehdusta, keuhkokuume, virtsatietulehdus ja kaksi silmätulehdusta. Lieneekö koko vuoden väsymys kaatunnut niskaan siinä vaiheessa kun luulin, että remontti loppusuoralla ja tuli tuo vesivahinko. Ja kipeänä kun on kipeitä lapsia hoitanut ja arkea pyörittänyt. 

Valona putken keskellä joulu Levillä, jolloin 10 päivän antibiootin turvin onnistuin saamaan itseni hetkeksi kuntoon. 

Nyt taas toiveikkaana ja myös toivonmukaan iloisemmin postauksin vuotta jatkamaan!