Tyttäreni siivoaa maanisesti huonettaaan, sillä Mummi ja Vaari ovat tulossa.
Menen kurkkaamaan.
Minä: Mites täällä on tälläinen tyhjä pastillirasia?
Tytär: Öö...Me jaettiin se.
Minä: Söitteks te nää kaikki?
Tytär: Jätin yhden Vaarille.
Ravistan rasiaa uudelleen. Hiljaisuus se siellä kolisee. Avaan sen ja toden totta sinne reunaan liimautuneenaa nököttää yksi pieni pastilli. Jätän huoneen ja kun palaan tytär on syömässä sitä viimeistä. Katson häneen kysyvästi.
Tytär: Se oli kato kuolainen. En ensin muistanut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hihii. Just eilen katselin lasten sanomisia päiväkirjasta. Nauruhan siinä tuli. Ihana vastuu tyttärelläsi siitä, ettei tarjoile vaarille kuolapastillia. :)
VastaaPoistaPakko laittaa tää:
VastaaPoista"Tykkääkö kuljettaja pähkinöistä?
Kiitos, joo maistuishan ne.
Me imeskeltiin niistä se suklaa, kun hampaat ei enää kestä pähkinöitten pureskelua".
Sieltä ikähaitarin toisesta päästä.
Suloinen tapaus <3
VastaaPoistaVoi vitsi mitä juttuja... aivan ihana. Hyvä, että kirjoitit tänne, niin jää muistiin.
VastaaPoistaTulee omien lasten vastaavat jutut mieleen, nyt ne on jo aikuisia. Kannattaa kyllä kirjottaa kaikkea muistiin. Suloinen sun tyttö. Olen muuten eka kertaa sun blogissa ja liityin lukijaksikin. Ois kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin.
VastaaPoistaNo, olihan sitä kaikkea tarjolla, joten noi pastillit ei jäänyt kaivelemaan.
VastaaPoistaTää oli hyvä! Niin varmaan ne pastillitkin. Kiitos päivän nauruista!
VastaaPoista