Kaikki soljuu yhtäkkiä ympärillläni, itsestäänselvän helppona. Kaikkeus tuntuu asettuneen oikeille radoilleen. Minulle se ei ole lainkaan itsestäänselvää. Vastapainona viimeiselle vuodelle, kahdelle, paistattelen tässä valossa ja siunaan jokaista pientä arjen asiaa, joka nyt yhtäkkiä soljuu kuin itsestään, kovan takomisen jälkeen. Keväisen kaarnalaivan tavoin puikkelehdin vielä henkeäni pidätellen kivien välissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihanaa <3 Tuo on varmasti mukavan vapauttava tunne!
VastaaPoistaSe kuuluisa kivireki putos kyydistä!
PoistaNoita elämän ihania hetkiä!
VastaaPoistaTästä ei ihan heti päästetäkään irti.
PoistaIhanat kuvat ja niin myös teksti <3
VastaaPoistaTehtiin lasten kanssa koristeet peikonpähkinäpuuhun.
PoistaMaailma koostuu joskus (aina) niin pienistä asioista, tykkään!
VastaaPoistaNäinhän se on ja se aasinselkäkin taittuu sit lopulta ihan pienestä lisälastista. Nyt olo päinvastainen, kuin kuumailmapallosta heittelis hiekkasäkkejä pois.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKauniit lasimaiset jääkoristeet!
VastaaPoistaElämän pieniä hetkiä ja iloja,
suuria kiitollisuuden helmiä!
Leppoisaa maaliskuuta täältä kukkivien mantelipuiden alta!