Odotukset -Lasia osa 5

Studioni on tänään hapekas ovenrako. Ulkona
sataa sumua ja sisällä on taas kovin pimeää.










Ilmakuplan pullistuma








Minulla oli nuorempana aina niin vahvat visiot ja odotukset töistäni, että usein en osannut katsoa sitä lopputulosta avoimin silmin. Näin epäonnistumisina, jos ei tullut ihan sitä mitä visioin. Äiti niitä sitten poimi takasta. Matkanvarrella olen oppinut että idea, ja sitä myötä työ, elää tehdessä. Ryhdyn hommiin sen kummempia miettimättä. Hyvin hauraankin mielikuvan varassa.

Kun ei vertaa lopputulosta siihen mielikuvaan joka on kun työhön ryhtyy, voi keksiä vahinkojenkin kautta jotain uutta. Joku muu näkee sitten sen mikä on syntynyt, kun ei tiedä mitä olen kuvitellut siitä tulevan. Usein nopeasti hutastyt vaivatta syntyneet työt ovat itsestäni parhaista. Ehken ole ehtinyt ladata niihin odotuksia.

Lasin ennakoimattomuus on hienoa. Vaikka hyvin tiedän, että (varsinkin kokemattomalle) kaikki on hyvin ennakoimatonta ehdin kuitenkin kuvitella mitä uunista löytyy. Ja sitten pitää katsoa uudelleen.

Kuten kommenttilaatikoon jo kirjoitinkin, koin sen rautalankapalan epäonnistuneeksi kun se tuli uunista (ajattelin, että se ei kelpaa kokonaisuuteen, kun on niin kummallisen värinen), mutta jo tunti sen jälkeen tykkäsin siitä. Nyt tykkään koko ajan enemmän.

Lämpimäiset -lasia osa 4

Lasi on vaikea kuvattava. Lämpimäiset ehti jo jäähtyä valoa odotellessa. Tässä vasten pimenevän illan taivasta. Otan viikonloppuna vielä toisen sarjan, kun pääsen viimein valoisaan aikaan kuvaamaan.


Maksaruohon kukka muuttui tuhkaksi ja jätti ilmakuplan lasien väliin.


Vanha puuvillainen pitsi ulottui ennen polttoa reunalta reunalle, mutta kutistui reunoilta vaaleaksi tuhkaksi ja paloi keskeltä tummaksi.


Rautalanka sai kellertävänvihreitä sävyjä.


Peilin palat paloivat nekin kellertäviksi, mitä ei tässä tietenkään näe.

Riittävästi toistoa

"Neulominen on hyve. Se toistaa samaa liikettä ja edistää siten mietiskelyä. Aina kun teet jotain puhtaasti samaa toistuvaa, voit samalla mietiskellä."


Purin epäonnistuneen kaulaputkilon viime talvelta ja aloitin uutta pienempää. Mietin niitä näitä. Muuan Geoffrey Fisherin sanatkin kävivät mielessä.

Rikkaruohojen kitkeminen, viinimarjanpoiminta (marjoja pitää mielestäni olla riittävästi, ettei tarvitse etsiskellä vaan kädet vain käy), puseron nöyhdän nyppiminen, silittäminen, juuresten kuoriminen, kävely...aika monissa askareissa vajoan meditatiiviseen tilaan paremmin kuin meditoimalla istuskellen mitään tekemättä. Piikkimatto on poikkeus, siinä on ihana vain olla.

Toisinaan ei tarvitse olla niinkään automaatiolla, tanssi tai frisbeen heittokin käy. Toisto on ihanaa!


* * *

Tahdon jakaa kanssanne jotain kaunista!

Esivalmisteluita -lasia osa 3

Lauantaina opin leikkaamaan lasia. Uusi Dremelkin sai käyttöä, kun vakain käsin porasin timanttiterällä 16 pientä reikää lasineliöiden kulmiin. Puhdistelin sormen jäljet laseista. Asettelin aarteni lasin väliin ja päälle. Laskin varoen uuniin.

"Tule, tule hyvä kakku
älä tule paha kakku!"

Kirjoja, kirjoja

Ensin kuistilla oli kasseittain kirjoja. Nyt alakerrassa on pinoja. Sisustus- ja askartelukirjoja, romaaneja ja tietokirjoja. En pidä kiirettä laittaa niitä pois. Ovat kuin lupauksina hyvistä hetkistä siinä.

Kävin torstaina kirjamyyjäisissä. Jollekin on tärkeää autoetu. Minä pidän näitä myyjäisiä parhaana työsuhde-etunani. Espressokoneen ohella. Kaksi kertaa vuodessa saa kahmia kirjoja kahdella eurolla kappale niin paljon kuin jaksaa kantaa. Osa kirjoista on jotenkin vahingoittuneita tai nuhraantuneita. Mies oli tänä vuonna kantamassa, ensimmäistä kertaa ei tarvinnut pidätellä itseään!

Minua odottaa Alku ja muut ajat, Vaihtoehtoinen maailmanhistoria ja Iivana Julma. Kuvittelen myös lukevani Tähdet ja maailman kaikkeus. Parasta näissä myyjäisissä on, että voi ostaa sellaisiakin kirjoja, joita ei ostaisi jos hinta olisi 38.50. Ja jos törmää hyvään kirjaan, jonka on jo lukenut, sen voi ostaa kaverille.

Lämpimään

Kun heräsin maa oli kuurassa ja talo kylmä. Tuntui uhkarohkealta tulla peiton alta pois. Kun olen tietyllä tapaa väsynyt, näen usein unia, joissa en näe tarkasti. Viime yön unissa en oikein kuullutkaan.

Minäkö se vain hytisen vai onko talo tosiaan niin kalsa. Joka tapauksessa kääntelin lisää termostaatteja. En oikein tiedä onko siinä jokin logiikka, miten niitä säädellään kaukolämmön kanssa. Olen pitänyt vähemmällä niissä huoneissa, joissa ei juuri olla.

Porkkanainkiväärikeitossa on miehen mielestä inkivääriä "riittämiin". Minusta juuri sopivasti, kroppani tarvitsee tulta!

Olen onnellisen helpottunut varatuista lennoista ja hotelleista. Tätä lomaa on koitettu järjestää kauan.

Iltaisin koitamme kumpainenkin yhtäaikaa nähdä mitä kannettavan ruudulla sanotaan. Keskusta vai rantahotelli -molemmat! Aluksi neljä yötä tuolla? Vai sittenkin täällä? Otetaan auto! Miten mukavaa onkaan suunnitella yhdessä. Ja kuin yhteisestä ääneenlausumattomasta päätöksestä jättää ilmaa suunnitelmiin.

Nämä linnut lentävät etelään.