Lasi on vaikea kuvattava. Lämpimäiset ehti jo jäähtyä valoa odotellessa. Tässä vasten pimenevän illan taivasta. Otan viikonloppuna vielä toisen sarjan, kun pääsen viimein valoisaan aikaan kuvaamaan.
Maksaruohon kukka muuttui tuhkaksi ja jätti ilmakuplan lasien väliin.
Vanha puuvillainen pitsi ulottui ennen polttoa reunalta reunalle, mutta kutistui reunoilta vaaleaksi tuhkaksi ja paloi keskeltä tummaksi.
Rautalanka sai kellertävänvihreitä sävyjä.
Peilin palat paloivat nekin kellertäviksi, mitä ei tässä tietenkään näe.
torstai 28. lokakuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mielettömän hienoja! Oman käden jälki on aina erityinen jälki.
VastaaPoistaHauskasti muuttuivat! Maksaruoho ja pitsi olivat suosikkejani!
VastaaPoistaIhanat. Nyt löyty tosiaan näihin lasitöihin mullekin jotain mielenkiintoa - jännitystä, kun ei tiedä, mitä lopputulos tuo tullessaan. Mielipide lasitöitä kohtaan muuttu taas.
VastaaPoistaVoi vitsi, miten makeita! Minäkin tykkään maksaruohosta.
VastaaPoistaMaksaruoho tuntuu olevan kaikkien suosikki. Sen ja pitsin ilmakupla ei noissa kuvissa näy.
VastaaPoistaKun lasi on elävänä edessä pinelläkin kuvakulman muutoksella tulee esiin sävyjä, heijastumia ja kohoumia, joita ei valokuviin "mahdu". Lasit ovat erilaiset myös molemmilta puoliltaan.
Lasiin sulatetut peilinpalat ovat pienesti halkeilleet. Ruokasooda on tehnyt pintaan pikkuruisia kuplia jne...
Tulipas näistä hienoja!! Pitsista on jäänyt mielenkiinoinen kuvio!
VastaaPoistaVau! Upeita!
VastaaPoistaHerkkiä, hienoja aarteita ja hauska kokeilu!
VastaaPoistaHienoja lasitöitä. Tuota pitsiä minkäkin jäin ihmettelemään, kun siitä jäi vielä jäljellekin jotain, luulin että häviää vallan siellä kuumassa uunissa.
VastaaPoistaKiitokset vinkistä muuten blogini suhteen:)
Hienoja tuli lasitöistä. Pitsityö on kuin mikroskooppinen solu, tuma eli solun elämän salaisuus on keskellä säilynyt pitsikuvio. Pidän rautalankatyöstä myös, se toimii molemminpäin, tuo mieleen joko liljan syksyiset lehdet tai toisinpäin kauniit heinät. Hienointa on yllätyksellisyys ja käsityön leima. Liisa
VastaaPoistaRautalangoille yksi ääni :)
VastaaPoistatuskin maltan odottaa luonnonvalon kuviasi!
Kiitos kaikille! - On muuten hauska huomata, että tämä kirjoitus toi monta uutta kommentoijaa ääneen!
VastaaPoistaLiisa: Mieskin näki siinä heiniä/kaisloja. Kaikki nämä muuten, mik parasta, toimivat molemmista suunnista.
Pirkko: Koin sen rautalankapalan epäonnistuneeksi kun se tuli uunista (ajattelin, että se ei kelpaa kokonaisuuteen, kun on niin kummallisen värinen) mutta jo tunti sen jälkeen tykkäsin siitä. Nyt tykkään koko ajan enemmän.
Jopa niistä tuli ihania, maksaruohon kukka ja pitsi niin herkkiä ja yllättävä rautalanka sävyineen!
VastaaPoistaSuloista viikonlopun aikaa!
Aivan upeita :) Lasi on mun mielestä muutenkin niin kiehtova ja kaunis materiaali. Näihin sopii hienosti tuo pimenevän illan valo.
VastaaPoista