Luulen, että se on globaali ilmiö. Se että juhliin laittautuessa aina tulee kiire. Tulee, vaikka aloittaisi kuinka ajoissa. Ja varsinkin tulee, jos on valmis ennen aikojaan. Silloin sitä ryhtyy tekemään jotain ihan muuta, vaikka kastamaan kukkia, ja petollista kyllä, yhtäkkiä on taas kiire!
Minulle juhlia edeltävä loppupaniikki on tuttu tunne jo lapsuudenkodista. Nykyään koitan tehdä kaikki mahdolliset valmistelut etukäteen, jotta vaikkapa sukkuhousujen rikkoutuminen loppumetreillä ei laukaisisi paniikkia. Mies on onneksi nopea, mutta rauhallinen. Tapaa istua valmiina lähtökuopissa keinustuolissa, viinilasi kädessä, ja antaa minun rauhassa juoksennella edes takaisin kysellen "Laitanko nämä vai nämä?" Viimeisenä aina vielä muistetaan, että koirakin pitää viedä ulos.
Näissä häissä meillä oli mainio etkopaikka, ihan vastapäätä Pikkupalatsia. T oli sinne leiponut piiraat ja kakun marinoiduin päärynöin koristeltuna (huokaus). Sinne asti kun oltiin selvitty, saatiin me naiset vielä rauhassa tälläytyä lisää (lue: loputtomiin). Sovitella ystävän uhkeaa puuhkaa. Maistella portviiniä ja virittäytyä tunnelmaan. Ja vaikka juhlatalo näkyi ikkunasta oli viimeiset minuutit silti kalliit.
Minä olen niitä, jotka ovat aina etuajassa. Sitten joudun tappamaan aikaa. Joskus siinä käy juuri niin, että aikaa tappaessa kello livahtaa, useinmiten se vaan matelee.
VastaaPoistaoi oi OI!
VastaaPoistaNämä puuhkakuvat....
Kaipaan tälläytymistä edellyttävää (sallivaa) juhlaa, hilpeää höpötystä ja puuhkan kokeilua.
Kyllä oletkin kauniina!
VastaaPoistaHäihin, joissa olin pari viikkoa sitten piti pukeutua jo viittä tuntia aiemmin, koska en saanut mekkoa yksin kiinni ja muut lähtivät aamulla talosta. Pyörittelin sitten viisi tuntia peukaloitani, eikä voinut oikein tehdä mitään ettei silkkimekko tärväänny jne.
Ei todellakaan tullut kiire, vaan lähdin turhautuneena sinne jo tuntia aiemmin istumaan juhlapaikan viereiseen baariin.
Mulle ei muutenkaan tule kiire. Olen valmiina tosi äkkiä ja yleensä odottelen miestä, jolla laittautuminen kestää. Älä kysy mitä se tekee.
Kerttu: kumpikaan ei ole kiva: kyllä mulle on noinkin käynyt monesti. Sellaisia täydellisiä ajoituksia on vähän.
VastaaPoistaPiilomaja: niitä on aivan liian vähän! Niitä juhlia joihin saa tälläytyä. (Minulla on käyttämätön iltapukukin kaapissa, Ollut KAKSI vuotta! eikä sellaista juhlaa vaan tule, että saisin vetää sen päälle)
Ehkä se on tämä nykyinen pukeutumiskulttuuri, että kaikkialle saa ja halutaan mennä farkuissa ja t-paidassa. Minä en tahdo. Saan sitä arkena tarpeeksi, kun olen huono heräämään aamuisin, ja laittamaan itseäni mitenkään.
Liivia: Huh, miten rasittavaa! Visi tuntia on pitkä aika vaikka lukisi tai kutoisi. Nälkäkin ehtii tulla. Ja saa pelätä että puvulle tipahtaa jokin öljyinen läikkä.
Olen minä SELLAISESSAKIN suhteessa ollut, josssa odotin aina kuumissani ovensuussa takki päällä, että mies saa itsensä laitettua. Taisin olla niin nuori, ettei naama juuri kaivannut valokynää ja vippakonsteja.
Ihme kyllà tààllà saapasmaassa ei juhliin juuri tàllàydytà. Tai siis minà en kuulu noihin vip-piireihin! Mutta ettà sinà olet ollut sòpò. Olisit hyvin sulautunut hyvin vaikka saapasmaan vàvypojan George Cloonyn kàsipuoleen! Chiantin punainen prosecco on minun makuuni!
VastaaPoistaVoi että olet ollut kauniina!!
VastaaPoistaMinä kuulun viimetipan kansalaisiin. Suunnittelen hyvin, ja aina kai luulen tämän olevan se kerta, jolloin kaikki on ajoissa valmista. Vaan ihan joka kerralla olen yleensä kiukkuisena huiskimassa sinne tänne. Ehkäpä se onkin jokin masokistinen piirre, osa sitä juhlafiilistä, mene ja tiedä = )
Kaunista ihanaa juhlaa hauskaa! Minä tykkään juhlista ja siitä kun paniikissa vielä puoli tuntia ennen lähtöä pistelen pukuun viimeisiä pistoja... Ja sitten pikasuihku ja autossa meikkaus. Niin se minulla aina on. Hiukset onkin pakko pitää lyhyinä, kampauksiin ei aikaa jää.
VastaaPoistaPuuhkapyörähtely on jo kyllä varsinaista luksusta!
Lissu: Kiitos imartelevista sanoista. Tuli tarpeeseen.
VastaaPoistaNo ihmettelen minäkin, että ei tälläydytä, mutta tälläydytäänkö sitten arkena niin kovasti, ettei eroa huomaa?
Kotivalo: Joo, jos ei tulisi kiire jäisi ihan miettimään, että mikä on vialla, mitä puuttuu. Onneksi se kiukku haihtuu yleensä sen siliän tien, kun juhliin asti selviää!
Vilijonkka: tuokin on tuttua, että pistoja vielä tunti ennen lähtöä. Ja meikit autossa. Ehkä varsinkin äiti-ihmisten käy niin, että kun on koko pesueen huolehtinut on itse viimeisenä. (Ja siinä vaiheessa kuopus on taas kurainen/pissa housussa)Näin olen ymmärtänyt.
Kaunis nainen, kaunis asu ja kauniita kuvia. Puuhka etenkin tuo mieleen luksusta ja glamouria. Like, like!
VastaaPoistaViime tipan immeisiä ollaan täälläkin. Iän myötä himpun verran kehittynyt asian suhteen, mutta yhä mies odottaa hikipisara ohimolla eteisessä.
Aivan unemamekko! Pukee sinua valtavan hyvin!
VastaaPoistaMeillä mies ei taida vieläkään ymmärtää että asumme kaupungissa, jossa kestää vähintään puolituntia siirtyä paikasta toiseen. Tämä aiheuttaa usein sen että seison takki päällä kun hän rauhassa asemoi sukkia jalkaansa. Joskus vielä alkaa puuhastelemaan jotain aivan muuta ja olematonta... Tai unisena hieraisee silmiään ja toteaa että oletko jo valmis, minäpä tästä menen suihkuun :)
VastaaPoistaOlisi niin mahtavaa päästä puuhkajuhliin. Sitä juhlavuutta, oi ja voi.
VastaaPoistaJuhliin valmistautuminen on kivaa, minä taidan kyllä yleensä olla vähän etuajassa, en myöhässä.
Papu: Kiitoksia!
VastaaPoistaJotenkin hauska huomata, ettei se ole sukupuolisidonnainen juttu kuka siellä ovensuussa odottaa ja hikoile!
Teija: suosikkivaateliike, pelasti taas!
Persilja: Jospas hän on edellisessä elämässään ollut jossain Startrek -tyyppisessä ympäristössä, jossa vain asettaudutaan johonkin valokeilaan ja materialisoidutaan seuraavaan pisteeseen? Tai käytetään hormipulveria kuten Potter tekee.
Kirjoilijatar: Joo kyllä se laittautuminen on se joka juhlan aloittaa. Henkinen siirtymävaihe.