Ennen katastrofia. Tuonne päälle laitoin hattunaulat, mutta nyt juuri ei tee mieli kuvailla.
Sain lasinpalat siistinä pinkkana ja niinkuin pitikin lasiliikkeestä. Kun kulmilla olin, pistäyduin siinä vastapäätä olevassa liikeessä. Löysin siitä etsimäni hattunaulat puolella siitä, mitä rautakaupassa moisista koitettiin rohmuta. Ilahtuneena kuistiprojektin edistämisestä tanssahtelin kotiin.
Neljä koukkua rikkaampana kiipesin porani kanssa suoraapäätä ruuvaamaan niitä kuistin seinään. Tyytyväisenä katselin suoraa riviä, mutta hattuja sovittaessa totesin, että koukut on liian lähellä toisiaan. Rupesin säätämään. Ja jotenkin painava lasihylly oli seuraavassa hetkessä kolmena kappaleena jalkojeni juuressa. Eikä! Nyt on nupit siellä juu, mutta tilaongelma ei ratkennut, kun ollaan vuorostaan yhtä hyllyä vailla.
Käytän tätä samaa Pekan kuvaa kuin aiemminkin. Laitan "jälkeen kuvan" sitten kun lakkaa kirvelemästä. Asioituani taas lasiliikkeessä.
No voi arghh!! Se on onneks materiaa vaan, jos lohduttaa..?
VastaaPoistaÄlä murehdi, onneksi sinulla on se lasityöprojekti,jossa voi hyödyntää sirpaleet (ja nehän tuottavat ONNEA ). Kaunis hyllykkö. Lomaileva Liisa
VastaaPoistaTekevälle sattuu ja kuten Liisa totesi, niin nythän on materiaalia töihisi! Vaikka kirveleehän se aina...
VastaaPoistaTeija: no niinpä. tärkeintä oli että sain jalat alka pois, ennekuin iskeytyi maahan!
VastaaPoistaLiisa: Pakko sanoa, että tuli kyllä kalliit sirpaleet. tuollainen puoli centtiä paksu lasi kerran tilattiin pukkijalkojen päälle ja taisi maksaa melkein 200 euroa. Paras tulla sitä onnea koko rahan edestä!! :)
Vekarus: muutamia sirpaleita lukeenottamatta roskiin meni. Erilaiset lasit kun sulavat eri lämpötiloissa, en oikein saanut tätä hyödynnettyä...en tiedä jos se illalla on vielä roskiksessa, niin pitäisikö se noukkia siltä, jos kuitenkin vaikka myöhemmin...
Laita kuva hatturivistä kun tokenet!
VastaaPoistaAjattelin vielä kommentoida (kun nyt on tätä aikaakin). Minun tyhmä pääni käsitti kyllä jälkikäteen,että tuollainen erikoislasi voi olla vaikea sulattaa. Voisiko paloja hyödyntää sellaisissa lasitöissä, jossa juotetaan lasinpalasia toisiinsa (Tiffanytyöt? lasimaalaukset?).Jos joku asianharrastaja ostaisi sinulta lasinpalat? Liisa
VastaaPoistaOi, apua.
VastaaPoistaEn tidä miten osaisi lohduttaa mutta hengessä mukana.Hyllykkönne on kyllä kaunis.
Sâähän teet ihan tikusta asiaa että pääset sinne kauppaan taas...eiku lasista asiaa, pitää kai sanoa....
VastaaPoistaAnonyymi: no laitan kyllä, sillä hatturivi itsessään on oikein hauska!
VastaaPoistaLiisa: Älähän nyt. Kyllä se ihan hyvin sulaa siinä missä muutkin, vaan minulla ei ole juuri sen kaltaista projektia jossa voisin hyödyntää tätä. Vanha lasi on arvaamatonta. siinä voi olla jännitteitä sinne ja tänne. Toivon että muut hyllyt kestävät, etteivät tipahtele vuoroperään alas.
Pikkujutut: se oli siinä kun muutettiin. ensin meinattiin ottaa alas mutta sitten tultiin toisiin ajatuksiin.
Harmitus on jo ohi. Rahalla tästä selvitään.
Piilomaja: Voisi ihan luulla, että siellä on komia lasimestarin poika, jota käyn katselemassa, mutta kattia kanssa!
No voi kääk. Noinhan se kyllä monesti menee, että kun yhden asian yrittää laittaa kuntoon, ilmaantuu pari muuta ongelmaa ja lisää hommia. Mutta ei kun eteenpäin!
VastaaPoistaTekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu! Vaan onneksi et telonut itteäs. Ihanainen hyllyköstä kyllä tulee!
VastaaPoistaps. nytpä olen virallisestikin lukijasi - satuin vilkaisemaan lukijalistaasi enkä löytänytkään kirjautumistani, meni siinä tovi ihmetellessä... Noh, klik ja tilanne korjattu:)
No ei! Tai juu, sanon kuin mieheni ajettuani aikoinani kuplafolkkarilla ojaan:" Nyt vaan reippaasti uutta ojaa etsimään".
VastaaPoistaPlääh! Kai huusit ja kiroilit?! Pienin poikani olisi luultavimmin hajottanut loputkin hyllyt... onneksi me aikuiset olemme hillittyjä ja harkitsevia kuitenkin ... ;)
VastaaPoistaMiia: liian innoissaan )tai väsyneenä tehdessä) sattuu juuri näitä ojasta allikkoon tyyppisia kömmähdyksiä.
VastaaPoistaHannah; kun kuvittelen että jalkapöytäni olisi ollut alla niin en osaa kuin olla hyvilläni näin jälkeenpäin.
Pirkko: Tilannekomiikka hallussa!
Aurinko ja kuu: Taisin olla ens alkuun niin hölmistynyt, että miten se lasi lattialle päätyi, ettei tullut edes rumia sanoja.