Näen valoa ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon. Miten pitkä aika kolme viikkoa voikaan olla sille, joka vain ryömii läpi päivien!
Eilen huomasin, kuinka elämän mielekkyys alkoi hiipiä takaisin. Murheeni alkoivat tuntua tavallisilta murheilta, eivät taakoilta, joiden alle tuuperrun. Tänään minun ei tarvitse hymyillä tyhjää hymyä. Minulla on tukevaisuus! Ja mistäs sen sitten huomaa? Tauluja soviteltiin seinille ja tehtiin monta erilaista listaa ja suunnitelmaa...
Hyvä, että elämä alkoi voittaa!
VastaaPoistaNauti viikonlopustasi!
Elämän hyviä (ja toisinaan huvittavia, omalla kohdallani ainakin) hetkiä ovat ne, jolloin saa tulevaisuutensa takaisin, alkaa nakutella nauloja seiniin ja murheet asettuvat itsensäkokoisiin raameihin.
VastaaPoistaMahtuvat pienempiin kuin ensin luuli.
Arki maistuu taas mansikalta, vai mitä?
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Vekarus: huh sanon minä! Nyt tarvitaan vaan sopivassa suhteessa unta ja mielekästä puuhaa joka pitää ajatukset koossa. Onneksi on lasityökursia tarjolla viikonlopuksi.
VastaaPoistaPiilomaja: Näin juuri. Vielä ei naurata, mutta näkyy jo sumun taakse ja toivon että vielä joskus voin hymähtää tälle.
Nonna: Mansikoita kohti. Nyt pitää ajatella, että riittää pelkkä elämän suola, makoisia hetkiä tulee sitten aikanaan.
Käytännön arkikin on nyt varsinaista puurtamista vielä hyvän aikaa.
Onpa hyvä, että olet saamassa taas kiinni punaisesta langasta. :) On varmasti rankka kokemus.
VastaaPoistaKun käy pohjalla, voi nousta taas vähitellen ylös. Pikku hiljaa. Usein harmaa on vain harmaata, eikä siitä löydä välttämättä edes niitä hieman kirkkaampia sävyjä. Mutta se on uskomatonta miten pienen pieni asia voi muuttaa raskaan laivan suuntaa ja silloin usva häviää vähitellen.
VastaaPoistaOn valitettavaa miten murheet pursuavat välillä yli niille asetettujen reunojen. Saisivat pysyä edes aisoissa. Silloin niitä jaksaisi paremmin käsitellä.
Voimia!
Miia: yksin en olisi selvinnyt! On hienoa voida myöntää se, sehän tarkoittaa että on ystäviä, ei pelkkiä hyvän päivän tuttuja.
VastaaPoistaPapu: Juuri näin. Positiiviset seikat johtavat toisiin positiivisiin, aivan kuten ne negatiivisetkin aloittuivat alamäen. Samanlainen energia taitaa seurata samanlaista energiaa.
On kauheaa ajatella, että jotkut ihmiset joutuvat huonoon noidankehään jo aivan lapsina. Ja uskomatonta että osa jaksaa ponnistaa sieltä valoon.