Aamulla kauan odotettu lasinmuotoilukurssi starttasi teoriaosuudella. Nyt en meinaa pysyä nahoissani, suureellisesti sanottuna, niin innostunut olen pääsemään osaksi tätä ikiaikaista lasinmuotoilemisen historiaa! Tosiaan, 4000 vuotta sitten egyptiläiset lasittivat ensimmäiset kivihelmet ja tuhat vuotta myöhemmin lasista tehtiin jo astioita. Ensimmäiset lasiesineet olivat opaalisia, eli läpikuultamattomia. Lasilla ei ole sulamispistettä, vaan se notkistuu vähitellen.
Lasia on luonnossakin tuliperäisillä alueilla ja valitettavasti myös siellä missä ihminen on räjäytellyt atomipommeja. Suomessa on tehty niin kutsuttua metsälasia, joka sisältämänsä rautaoksidien vuoksi on ollut vihertävää. Aikanaan sitä ei juuri arvostettu, kun pyrittiin mahdollisimman kirkkaisiin laseihin, mutta varsin kauniita nuo eri sävyiset vihreät lasit ovat.Kävimme läpi muodonantomenetelmiä, työstö, leikkaus, ja muottimateriaaleja, lasien yhteensopivuutta. Ihmettelimme uunia ja teimme materiaalihankintasuunnitelmia. Katsoimme edellisvuotisia töitä, ihmettelimme onnistuneita ja epäonnistuneita testipaloja.
En muista koska olisin viimeksi sisäistänyt näin paljon asiaa kerralla.
Kurssilla ihmettelin taas, miten toiset kuuntelivat niin hiljaisina. Minulla oli heti kymmeniä kysymyksiä, ja tarkennuksia, joista sitten koitin malttaa karsia vain tärkeimmät, olettaen, että ehdin vielä kysyä toistekin.
Ja valmiit suunnitelmat, ne minulla oli tietenkin. Kuinka käyttäisin mahdollisimman tarkkaan hyväksi tuon minulle lasiuunista varatun pienen tilan kurssin jokaisena päivänä.
Inspiroivaa!
VastaaPoistaJään malttamattomana odottamaan, josko päivität kokemuksia lisääkin. Olen itse opiskellut Nuutajärvellä lasinpuhallusta ja joutunut sen lopettamaan kesken kun hampaat alkoi suussa heilua ja horisontti kallisteli uhkaavasti työskentelylämpötilan ollessa jatkuvasti ylikin 60 astetta.
Lasi on kauneimpia materiaaleja mitä tiedän.
Energisoivaa kurssia!
Ob ihana tunne olla innostunut jostain uudesta! Ja kiva kun kysyt ne kysymykset ja tarkennukset, monet näitä varmaan mietti, mut eivät kehtaa syystä tai toisesta kysyä.
VastaaPoistaOoh...ihanaa. Nauti täysin rinnoin ja vilauta aikaansaannoksiasi täälläkin...
VastaaPoistaTalvikki: hui! Pölyt on kuulemma tosiaan aikamoisia, jos pitäisi päivästä toiseen pölistä, ei varmaan halvat maskimme riittäisi suojaamaan keuhkoja ja silmiä.
VastaaPoistaKatsotaan mitä niistä tulee, josko kehtaan esitellä.
Eve: joo, kouluaikoina aina kokeilin kaikkia uutta, vähän sitä vähän tätä, ja paljon onkin tehty, mutta nyt on viime vuodet vain keramiikkaa ja "perinteisiä lajeja"
Mun on vaikee ymmärtää sitä, miksi joku ei kysy, jos jotain miettii. Siitähän se yleinen ilmapiirikin nousee , kun oppilaat osoittaa olevansa kiinnostuneita. Openkin on rennompi olla, kun ei tarvi yksinpuhelua pitää.
Aurinko ja kuu: olit sillä välin lisännyt kommenttisi: sanon samaa, jos kehtaan laitan kuvia!
VastaaPoistaHauska, positiivisella tavalla lapsekkaan innostunut saundi kirjoituksessas = ) Näen sieluni silmin, miten silmät loistaen tuuppaat töitäsi uuniin vuorollasi. Mukavaa olla innostunut jostakin. Minä taasen olen aloittanut jalkojenhoidon opiskelun, ja olen siitä hieman innostunut = ))
VastaaPoistaKysyvä ei tieltä eksy. Meiden tytär on aina ollut kyselijä ihan väsymykseen saakka, mutta neuvolan täti lohdutti että jos osaa kysyä, silloin on helppo oppia uutta, siksi koulussa ei pitäisi olla mitään vaikeuksia.
VastaaPoistaTuollainen ikiaikaisuus kiehtoo myös minua, on jotenkin pyörryttävä ajatus tehdä jotain sellaista mitä ihmiset ovat kautta aikojen tehneet. Itse saan samat kicksit joskus leipää leipoessani, miten monet ovat ennen minua upotaneet kätensä taikinaan ruokkiakseen perheensä.
Todella mielenkiintoista! Odottelen innolla lisäinformaatiota.
VastaaPoistaolisi kyllä mahtavaa päästä puhaltamaan lasia.
VastaaPoistaluin just aamulla loppuun (tylsän) dekkarin Muranon lasiverstaista, joten jotenkin tämä juttusi tuli kuin tilauksesta perään, kun niissä tunnelmissa vielä olen.
Kotivalo: taidan tunnistaa tuon itsessäni! Jalkojen kauneushoitoa vai sellaista hierontahoitoa. Ehkä molempia. Pelkkä ajatuskin raukaisee, kun mietin, että saisi nostaa jalat pallille ja joku näpertäisi niiden parisaa ihan mitä vain...paitsi kutitella ei saa!
VastaaPoistaTytti: Kyselijä lapsi terve, joskin joskus varmaan väsyttävä! Tajusin juuri kommenttisi luettunani, että moneen muuhunkin harrastukseeni liittyy tuo vuosituhansien tekemisen ketjun vaaliminen. Puutarhan hoito on ikiaikaista samoin savityöt. Ehkä se tuo sellaista juurevuutta! Pysyy järki päässä ja jalat maassa.
Kultsin kämppä: varo vaan, saatan innoistua kirjoittamaan koko lasi historian!
Liivia: Lasi on kiehtovaa ja niitä työstötapoja on lukemattomia, liekö edes kaikkia keksitty vielä! Minua ei se puhaltaminen niin kiinnosta - liiaksi tekniikka laji. Sanovat, että menee vuosikausia, ennenkuin saa mitään järkevän näköistä aikaiseksi. (Ja kun pyörryttää jo ilmapallojenkin puhaltaminen, niin entäs paksu lasi ja ne höyryt sitten?)
Kaunista lasin uusio(?)käyttöä. Olisi hienoa päästä oppimaan ja kokeilemaan. Kaikki oma tekemä on kaunista ja arvokasta. Olet onnellinen,kun olet luovassa työssä. Opettajani suosittelivat minua hakeutumaan taidealalle,mutta sitten "kilttinä tyttönä" valitsin ns. turvallisen ammatin. Tosin nyt siitä valinnasta on apua ollut.Ja aina voi harrastaa asioita (kunhan vuorokaudessa olisi tunteja enemmän kuin 24 ).Antoisia hetkiä sinulle lasitöiden kanssa. Liisa
VastaaPoistaLiisa: juu, uusiokäyttöäkin ainakin omalla kohdallani. Oli siellä sitten sekin koulukunta läsnä, joka halusi väen vängällä OSTAA lasimurskaa, vaikka sitä saa pulloja rikkomalla.
VastaaPoistaJuu ei minustakaan olisi puhaltajaksi, en sitä ilmapalloakaan saa aikaiseksi...
VastaaPoistaMutta tykkään puhalletusta lasista eniten.