Kaunista on, mutta kosteus menee takin alle ja luihin ja ytimiin. Kirkuvan oranssi muovinen työmaa-aita, ei satu silmään nyt lainkaan. Se ei pysty kilpailemaan puiden kirjolle vieressään. Kävelen töihin ja tunnen helpotusta kun puhelin löytyi. Minkä vaivan säästi! Varastetusta pyörästäni, sen sijaan, en vieläkään ole saanut tehtyä rikosilmoitusta.
En saa silmiäni irti valokuvista, jotka mummu antoi. Isän täti on viisas nainen, pisti kuvat jakoon, etteivät joudu hukkaan, kun aika hänestä joskus jättää. Nyt ne ovat aarteitani. Joka päivä otan käteeni ja katselen. Vanhempiani ja isovanhempiani.
Vanhat valokvuat ovat kiehtovia, varsinkin jos kyseessä tuttuja henkilöitä. Minä myös silloin tällöin katson ja ihastelen..
VastaaPoistaSiellä ne kaiteella köllivät, merenelävät :)
Minä ihan vasta tihrustin minimini negoista äidin nuoruusaikaa. Kiehtovaa kuvitella niitä tilanteita. Ihana matto vei huomion.
VastaaPoistaMinäkin pidän vanhoista valokuvista, olen usein miettinyt että miksiköhän ja niin paljon. Onko ne tarinat siellä kuvissa? Vai onko se nostalgiaa, ne kuvaavat aikaa, joka ei koskaan tule takaisin. En tiedä.
VastaaPoistaOnneksi kännykkä löytyi, ilman sitä elämä on nykyään aika vaikiaa.
Teija: Katson tarkkaan, isovanhempien kuvissakin jotain huivimummoja taustalla. ajatella että silleen huivipäässä häissä olivat kuin torimummot, se on Mielenkiintoista!
VastaaPoistaMerenelävät keikkuneet siinä kuukausia. Kuin koittaisivat livahtaa valoon ja ulos. En moiti!
Elinam: onnekas olet, kun sulla on negat olemassa! niistähän voit teettää kuvia. Vaikka ei kai nekään ikuisesti säily? Pidä kiirettä!
Kirjailijatar: tarinat on siellä! Ja juuret.
Eniten ehdin pelästyä kaikkia kadotettuja numeroita ja uuden luurin hankkimisen vaivaa. Vieläkin kiitän sitä joka kassalle vei, eikä pistänyt omaan taskuun!
Ihana toi teidän äiskän ja iskän hääkuva : ) On ihan samanlainen kun meitin vanhempien : )
VastaaPoistaTulee NIIn ihania muistoja mieleen <3
Vanhat valokuvat ovat aarteita. Itse suren sitä, että minulla on niitä niin vähän.
VastaaPoistaPuhelimesta puheenollen olen tullut siihen tulokseen, että se kannattaa hukata silloin tällöin. Tulee niin iloiseksi sitten kun sen löytää.
Hyvä kun sait kännyn takaisin!Arki on helpompaa kun tietää että se saatavilla vaikkei tarvitsisikaan.Vanhoissa kuvissa on minusta konkreettisesti kädessä hetki ajasta jolloin vielä ihminen ihan oikeasti keskittyi kuvaamiseensa ilman ajatusta sen uudelleen otosta tai korjaamisesta.Se oli tärkeä tapahtuma.Ainutlaatuinen.Olen itse ripustellut ympäri kotia vanhoja kuvia.Ne auttavat ymmärtämään että on ihan oikeasti lenkki sukunsa ketjussa.Oma Tarina tarinoiden ketjussa.
VastaaPoistaHyvää syystalven taitetta sinulle!
Jutta: se oli sitä aikaa. Mitähän näistä 2010 luvun kuvista ajatellaan 30 vuotta myöhemmin? onkohan ne ollenkaan yhtälailla sijoitettavissa tyylillisesti aikajanalla?
VastaaPoistaPirkko: vähän on mullakin, mutta ehkä niitä ehtii meille vielä kulkeutua. Omast alapsuudesta on tietty, mutta vielä pidemmälle olisi kiva juuriaan nähdä.
Ooh, aika riskillä elät! Tai sitten pitää hukata vain vähän, haudata omien tavaroidensa joukkoon.
Maria: niin totta! Silloin keskityttiin, ja se oli sekä hyvä että paha. Kyllä minä tykkään tästä nykyisestäkin kuvakulttuurista, jossa voi olla rennommin.
Ihanat syksynfiilikset sun puutarhassa :)
VastaaPoistaMuistatkos tuon mummulassa olevan version, siinä huivimummot on maalattu taustaksi? Ymmärtääkseni ne eivät ole häävieraita, vaan uteliaita ihmisiä jotka ovat katsomassa kun jotakin tapahtuu.
Kiva, että Tädin kuvista osa löysi sulta kodin. Vanhoja kuvia meidän suvussa kyllä riittää, laatikkotolkulla ;)
Pirkko: en ole kiinnittänyt huivimummoihin huomiota, pitää katsoa ens kerralla. Jaa, pitää katsoa nitä vanhoja kuvia. Äidin puolella ei juuri ole kuvia. Äidistä olen näynyt yhden ainoan kuvan. Se on otettu varhaisteininä jokun hautajaisissa ja sekin on kaukaa.
VastaaPoista