Betonia puutarhaan

Muutama säkki betonipölyä odottaa uutta elämäänsä autotallissa. Olen ajatellut pahvilaatikkoja muottina käyttäen tehdä vesikaukalon räystään alle.

Jos vielä onnistun saamaan japanilaishenkeä porrastamalla vesiastiat niin, että pienestä putkestä virtaa vesi alempaan, niin hyvä. Kunhan pääsen eroon siitä muovitynnyristä!

Aikanaan tein raparperin lehtiä alustana käyttäen pihalaatat mökistä ulkohuussiin. Ne jäivät sinne, joten kasvimaalle voisin muutaman lehden valaa, joilla keikkuen ja kurotellen voi kurasäälläkin jalat kuivana käydä noukkimassa yrtit keittiöön.

Tässä mainio kirja betonivaluista kiinnostuneille.





Kirja keskittyy pienimuotoisiin töihin,mutta on muuten monipuolinen idealähde. Kuvassa kasveilla painettuja koristeita betonilaatoissa.

Vihdoin on betoni päässyt piireihin!

Suunnitelmia

Pyörin viime viikolla takapihalla verestämässä mielikuvia ensi kesän projekteista. Nyt kun satoi taas lisää lunta, niin kesäsuunnitelmat alkoivat tuntua kovin kaukaisilta jutuilta. Näitä on kuitenkin mietitty jatkavamme.



-Viime kesänä aloittelimme reunustamaan pensaanalusia ja
sokkelinpieliä mukulakivin ja se olisi nyt tarkoitus hoitaa loppuun.



-Mies kaivoi koko pihan mitalta orapihlaja-aitaa pois, ja minä
laitoin vadelmaa tilalle. Portin molemmin puolin jätettiin tupsut
orapihlajaa ja muotoilen niiden kasvusuuntaa kaariportin muotoon.



-Talon takana on se tyypillinen hässäkkä (nyt onnellisesti lumen
alla piilossa) joka pitäisi saada siistittyä: kompostin seutu,
sadevesitynnyrit, puupinot, ämpärit, risut jne.





-Pihan perälle toivon lavapuutarhaa, mutta saapi nähdä
mihin asti revetään kun talossakin on vielä tekemistä.
Kuvassa näkyy pyöräperävaunu, jossa koira tekee
kanssamme pieniä lenkkejä.

Kolme majaa

Voi miten liikuttavaa. Nostalgista. Vieläkö lapset rakentavat majoja! Oli oikein mentävä läheltä katsomaan, kun koiran ulkoilutuslenkillä näin kolme majaa lähi metsikköjen ja kallioiden kupeissa. Yksi majoista oli kyhätty laudoista ja vanhoista kynnysmatoista tämä kuvan rungoista tehty maja on joko rakenteilla tai ehkä vain kaipaa katteita kun majakausi alkaa.

Samana päivänä kuulin, ristiriitaiset uutiset, että kouluissa "liha uhataan vaihtaa makkaraksi" ja saamaan hengenvetoon, että lapsia täytyy nykyisin rohkaista ja ohjata liikkumaan välitunneilla. Lapsuuteni Tampereella 60 centtiä on kuulemma liikaa lapsen päivän pääateriasta. Moni vanhempi taitaisi mieluummin kantaa lukukauden alussa 100 euroa kouluruokalaan, jos sillä saisi ravintoa lapselleen, kuin että raha menisi moninkertaisena koulun karkkiautomaattiin tai eväisiin.

***

Lapsena rakensimme joka kesä "Pikkumetsään" majat. Niitä oli maassa ja puussa. Parhaat majat syntyivät sinä kesänä kun kaupunki oli päättänyt harventaa metsikköä. Meillä oli tuuheita puolitoistametrisiä havunoksia käytettävissä. Saimme sekä havumajan, laavun, että sen ympärille teimme vielä "muurin". Rakentaminen oli tietysti se tärkein vaihe, mutta kyllä me sitten "pesimme" siellä tuomiemme vanhojen täkkien ja tyynyjen kanssa pitkin kesää. Sinä kesänä maja piti sadettakin.

Rakennetaanko teillä majoja?

Pakko mikä pakko

Hyvät uutiset: vatsa sietää taas kahvia. Mikä helpotus. Jatkossa laitan sinne aamuisin jotain pehmikkeeksi alle!

Huonot uutiset: Toisin kuin luulin oli sittenkin laitettava molemmat kädet likoon ja ryhdyttävä aukaisemaan viemäriä. Suihkun aikana viemäri alkoi röyhtäillä, sanonko mitä, ja autotallin lattialla oleva sadevesiluukku täyttyä peellä. Tyhjensin sen käsipelillä. Ämpärillä katuviemäriin. Enenmittä yksityiskohditta: Kaivoin talopaperit esiin ja järkeilin, että tukos täytyy olla runkolinjassa, kun vesi lähtee väärään suuntaan kohti sadevesiviemäriä. Soitin sekä jätevesilaitokselle kuvaillen havaintojani ja Lokapalveluun saadakseni pihan likakaivon putsatuksi ja putket auki.

En ole pitkään aikaan saanut mistään yhtä hyvää ja ystävällistä palvelua! En sen kummemmin kosmetologilta kuin vaikka matkavarausta tehdessä. Vapaapäiväni joka alkoi sanalla sanoen paskamaisesti kääntyi prinsessa-oloksi. Ehkä sillä linjan toisessa päässä olevaa hymyilytti, kun kerroin viettäneeni vapaapäiväni kädet kyynäriä myöden viemärissä ja kerroin sitten (muka)asiantuntevasti tukoksen olevan runkolinjassa.

Joka tapauksessa kymmenen minutin (!!) päästä pihassa oli jokin imuauto ja tuntia myöhemmin tukos auki. Huonouutinen oli että tukoksen oli aiheuttanut irtirepsottava putki. Tästä tulee vielä lisälasku. Huomenna putkimies.

pst. Oletteko käyneet Helsingin Kaapelitehtaan teatterimuseolla? Suunnatkaa sinne lasten kanssa tai ilman. Paikka on innoittava ja varattavissa myös juhlapaikaksi. Ja samalla voi kiertää muutkin Kaapelin näyttelyt ja museot.

Yksin kotona

Olen tavallisesti oikea tarmonpesä kun Mies ei ole kotona.
Pääsyyllinen siihen on kai ettei meillä näy televisio. Jotenkin se digiboksin ostaminen vaan venyi, ja sitten huomattiin että mitäs sitä...

Niinpä sitä sitten tulee puuhattua liikaakin, varsinkin silloin kun ei ole juttukaveria. Ja kun tuota remonttia riittää. Useinmiten maalaan. Näppärä maalata lattioita ja ovenpieliä silloin kun ei ole montaa henkeä puikkelehtimassa. Koiralla tosin on usein valkoinen kylki, mitä milloinkin.

Nyt en ole koskenytkaan remonttiin, en edes kylppärin putkeen joka veti tukkoon, kuin Murphyn lain alaisena päivää ennenkuin Mies lähti. Eilen sen sijaan istuttiin työpaikan tyttöjen kanssa meillä. Hieno idea oli, että jokainen tuo sellaisen työn mukanaan, joka on jäänyt kesken tai roikkumaan. Sain napit kiinnitettyä housuihin (kuusi irronnutta, aijai Mango!)S sai kintaan parsituksi, T poikansa hupparin korjatuksi ja M jatkettua keskenjäänyttä päiväpeitettä! Ryhmäpaineen alla -tai pikemminkin hyvän seuran kannustamana.



Kuvan "kylppärin mattoon" on kuteet leikattu vanhoista t-paidoista.

Kyllä kiitos, mutta ei

Vatsa sai vihdoin tahtonsa läpi ja aloitin sen. Kahvilakon. Nyt toista päivää ilman kahvia. Kauravelliä aamukahvin sijasta. Miltä se nyt kuulostaa? Olen kuin himopolttaja niksoissaan. (Tai ainakin kuvittelen niin, en ole tupakoinut koskaan päivääkään.) Syön jatkuvasti, tai ainakin ajattelen mitä voisin syödä, ruokahaluni on tuplaantunut ja mietin millä tavoin voisin helliä itseäni pehmeiden lattekahvieni sijasta. Sillä sitähän se on ollut. Hetki itselle. Palkinto aikaisesta herätyksestä odottamassa työpaikalla. Toinen kuppi lounasramaisun kukistajaksi.
Kahvihetki on ollut kuin pakopaikka. Aamulla kuppi ja iltapäivällä toinen -ei mitään kohtuutonta elostelua siis. Mutta kyllä ihminen jonkin paheen tarvitsee.



Kuvassa miehen leipoma korvapuusti ja Martta Suurpään opiskeluaikoinaan suunnittelema kahvimuki.

Paras aika talvea

Talvi on taas kerran parhaimmillaan juuri ennen loppua. (Kyynikkö voisi sanoa, että parasta talvessa on se, että se loppuu.) Jossain jo kuulemma leskenlehtiä, mutta mikä mahtavinta meillä (Helsingissä!) on vielä reilu 20 cm lunta pihassa.Ja lumipenkka, johon koira kaivoi lumilinnan. Koira on alkanut ensinmäistä
kertaa viihtyä pihassa itsekseen…Tosin välillä se on liiankin omatoiminen ja huomaan ikkunasta sen seisovan avuttomana portin väärällä puolella.
Portti tuntuu toimivan vain toiseen suuntaan…










Terassikauden avajaiset takakuistilla auringon houkuttelemana. Villainen tyyny pepun alla, palttoo korvissa ja aamulatte. Aijaijaijai.

Kevään merkki on sekin, että talviharrastuskausikin lähestyy loppua. Tässä satoa. Ensi kesänä meillä kasvaa puutarhassa sieniä. (Kärpässienen lakin koko 18cm.)





Tässä vanhaa tuotantoa, ensimmäinen veistokseni viiden vuoden takaa. Palko saa kohta kaverin, tarjoiluvadin samaa sarjaa.

Pää piilossa

Viittävaille flunssa. Jokin muukin pöpö meinaa hypätä kyytiin. Arnicaa ja Gelsemiumia. Homeopatiaa on tällä viikolla kiikutettu naapurin koirallekin.
Kotona molemmat vähän omissa oloissaan. Omakin koira reppana liian vähällä huomiolla ja lenkityksellä.

Ostin lohtulukemiseksi viidennen Harry Potterin ja kietouduin sen taikamaailmaan joka ajoittain tuntuu selkeämmältä kuin omani. Käperrytään ja odotetaan, että tuuli jo vaihtaisi suuntaa. Tai että edes tuulisi. Tuulisipa lämpimästi ja lempeästi.

Piilomajan Violet kirjoitti tänään niin ihanasti nuoruudesta. http://piilomaja.blogspot.com/ Violet heitti haastetta eteenpäin, mutta se jää toiseen kertaan, kun on voimia enemmän. Nyt korostuu vain, että omissa muistoissa on päällimmäisenä ainainen huolettomuus, mutta oli kai niitä huolia silloinkin. Muistoissa tuoksuu hiekkatien pientare ja koiranputki. Taustalla soi Eppujen Vuonna -85. Ja aina on kesä. Pöh.

Kaksi kuistia osa 2

Viime viikolla kirjoitin ohikulkutilaksi muuttuneesta etukuistista. Nyt löysin Helen-lehdessä olleen pienen eteisjutun kuvat. Tämä oli paljon mukavampi tervetulotoivotus kun työpäivän jälkeen kaatui kotiovesta sisään. Täytynee raivata. Ja eikös se eteinen ole kodin käyntikortti...vai vessako se oli?

Creditit suosikkikuvaajalleni Holmstömin Pekalle!

Mistäs tunsit meidän portin

Portilla on betoninen karhu. Niitä on meillä päin monia. Toisin kuin lajitoverinsa, tämä karhu on lähinnä pentumainen. Ja mikä mukavinta, sen sijaan, että nököttäisi naama kadulle päin sen on kääntänyt kuononsa pihaan päin, kohti kotia. Kuonon päästä on pienipala rapisut pois...

Se taitaa innoittaa lähikoulun lapsia tai ohikulkijoita ympäristötaiteeseen: Viime talvena päähän oli aseteltu punainen villamyssy, kesällä löytyi aamusella kukka korvan takaa ja kerran kokonainen kukkaseppele koristi nallukan päätä.

Kovin on kesäinen kuva tänäänkin.