Portilla on betoninen karhu. Niitä on meillä päin monia. Toisin kuin lajitoverinsa, tämä karhu on lähinnä pentumainen. Ja mikä mukavinta, sen sijaan, että nököttäisi naama kadulle päin sen on kääntänyt kuononsa pihaan päin, kohti kotia. Kuonon päästä on pienipala rapisut pois...
Se taitaa innoittaa lähikoulun lapsia tai ohikulkijoita ympäristötaiteeseen: Viime talvena päähän oli aseteltu punainen villamyssy, kesällä löytyi aamusella kukka korvan takaa ja kerran kokonainen kukkaseppele koristi nallukan päätä.
Kovin on kesäinen kuva tänäänkin.
Hei!!Rintamamiestalo kanssasisaret ovat erittäuin tervetulleita!!!Kiva kun kommentoit mulle...Kesäiset kuvat ihania...pistää mielen suunnan taas pihaan ... Meillä ihan uusi piha keväällä,koska viime kesänä kaadoimme kolme puuta ja siivottua saimme vasta kun lehdet olivat pudonneet puista.
VastaaPoistaMukava blogi! Talonne on ihana.
VastaaPoistaKiitos vierailuistanne!
VastaaPoistaMikä siinä onkin että rintamamiestalo-hengestä ihan sekoaa ja toinen rintsikan remppaaja on heti kuin vanha tuttu. Ehkä se on niin päivän selvää, että tälläistä joko inhoaa tai rakastaa. Vaikka toki täälä joinakin väsymyksen hetkinä on jo ehditty manata, ettei lomaa vietetty matkustellen, vaan ikkunanpokia raapien. Vaan tekemisen ilo on jotain vailla vertaa.
Ja piha. Viime kesä meni omenapuissa ja marjapensaissa. Ensi kesänä koitetaan lavakasvimaata, pitänee kurkkia ahkerasti roskalavoille vanhojen ikkunoiden toivossa.
Tämä taitaa olla entisiltä kotikulmiltamme.. luulen että asuimme ennen tuolla kadulla, kunnes harhauduimme maaseudulle. No, paluumuuttoa tekemässä toivottavasti pian...
VastaaPoistaKiva kun kävit blogissani, tulinpa vastavierailulle. Laitanpa blogisi suosikkeihini, niin tavataan uudestaan. terveisin pensastasku
VastaaPoistaVastavierailulla!
VastaaPoistaViehättävä puutarha ja talo, toivottavasti näemme lisää kuvia!
Mainio portinvartija. Jotain vastaavaa pitäisi keksiä meillekin.