keskiviikko 26. elokuuta 2009
Aamutuimaan
Selasin tekstejäni etsiessäni erästä kuvaa. Vastaan tulivat talvikuvat ja haikeus. Tahdon tämän kesän jatkuvan, tahdon pyöräillä ilman sukkia ja herätä valoon. Tahdon sandaalit ja mekon vielä!
Joudun jo aamuisin pukemaan sukat. (Ja sehän tarkoittaa että joutuu laittamaan kengät lipokkaiden tai sandaalien sijaan). Katselen parikymppisiä, jotka alaselkä pilkottaen paljain kintuin seisoskelevat bussipysäkeillä. Hihattomissa. Virtsarakkoani kipristää pelkkä ajatus.
Jos saisin muuttaa yhden asian vartalossani, pyytäisin lisää lämpöä kehoon. Veren kohisemaan, nesteet kiertämään.
Sitten käyttäisin tietysti aina mekkoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tarvitsisit sellaiset japanilaiset yhden varpaan sukat. Ne on niin kauniitkin sirojen sandaalien kanssa ;) Toimii ehkä miehillä paremmin?
VastaaPoistaMutta miten vaikuttaa siltä että huristelet jollain muulla fillarilla kuin tuolla jonka ympärille puska on kiivennyt?
Totta. Voisinkin katsoa kaupasta näitä varvassukkia. Tai sitten niitä joissa on kaikille varpaille oma lokeronsa.
VastaaPoistaTämä äidin ihana pyörä on kokenut kovia. Ensin minua huijattiin pyöräkorjaamolla ja alkuperäinen kallis takarengas vaihdettiin jarrujen korjaamisen yhteydessä uuteen halpikseen. (Jarrut eivät tuleet kuntoon.) Sitten taloyhtiön pihalla seisoessaan pyöräkaunotar menetti eturenkaan. Sillonen mies tuttavuus hommasi siihen kirpputorilta uuden renkaan ja asensikin. Kiitos siitä. Ajelin sillä vielä monta vuotta henkeni kaupalla hiljaista kaupunkiajoa, mutta nyt huristan uudemmalla menopelillä ja nautin vaihteiden tuomasta vauhdista. Tunneside vain ei ole sama.