maanantai 31. elokuuta 2009

Kolme vuotta kolme kutsua



Muutetuamme pidimme hätäiset tuparit



Vuonna -08 testasimme talon perustuksia 50 hengen voimalla.



Tänä vuonna muotoilimme kutsun tähän tapaan:

Voi kun jatkuis valkeat yöt,
lempeät kesäillat.

Kohta saapuu syksy synkin
pussissa isot pisarat,
taskut täynnä tuiverrusta.

Pue päällesi valkoiset vaatteet
– hohdetaan yhdessä yössä.


***

Juojat ottakoon pullon jaettavaksi,
saunojat pyyhkeen sekä halukkaat lapset
ja avecin. Tuothan myös jotain yhteiseen
herkkupöytään.

perjantai 28. elokuuta 2009

Syytä juhlia



Meillä on tapana kutsua kotiimme suuri joukko ystäviä, tuttavia ja kadunmiehiä kerran vuodessa. Ihan vain muuten vaan, vailla sen kummempaa syytä. Helposti keksisin kuitenkin syytä juhlaan ja kiitollisuuteen.

Huomenna valaisemme hämärtyvää iltaa valkein vaattein. Valkoinen persilja näyttää ainakin olevan juonessa mukana!

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Aamutuimaan





Selasin tekstejäni etsiessäni erästä kuvaa. Vastaan tulivat talvikuvat ja haikeus. Tahdon tämän kesän jatkuvan, tahdon pyöräillä ilman sukkia ja herätä valoon. Tahdon sandaalit ja mekon vielä!

Joudun jo aamuisin pukemaan sukat. (Ja sehän tarkoittaa että joutuu laittamaan kengät lipokkaiden tai sandaalien sijaan). Katselen parikymppisiä, jotka alaselkä pilkottaen paljain kintuin seisoskelevat bussipysäkeillä. Hihattomissa. Virtsarakkoani kipristää pelkkä ajatus.

Jos saisin muuttaa yhden asian vartalossani, pyytäisin lisää lämpöä kehoon. Veren kohisemaan, nesteet kiertämään.

Sitten käyttäisin tietysti aina mekkoa.

maanantai 24. elokuuta 2009

Huoleton kesämuisto



Kasvaa vuosien paino
meidät pian alleen musertaa
käy jalkoihin tyly asfaltti
unet ohuiksi kuluttaa
Jengi pelaa vaan aikaa
niil on liikaa mistä valita
ei kukaan huomaa
et kaikki on selvää
jos vain osaa katsoa

Anna tuulen puhdistaa
nostaa helmoja
heittää hiukset sekaisin
kevätmyrskyn kastella
mekko liimata kiinni vartaloos
niin olet kaunis
kaunis
ja maailma on sun

Nosta kasvot ylös sateeseen
katso lintujen lentoa
ne ei kylvä
ei ne satoa korjaa
mut niil on tarpeeks kaikkea
Kiivetään kukkulalle
sieltä näkee ohi kaupungin
niin sä muistat mistä tullut oot
ja minne palaat takaisin

Anna tuulen puhdistaa...

Joskus tuntuu että ajan pyörteet
kiskoo meidät mukanaan
avaa sylisi mulle
näin maailma saa ohi virrata
Sun aika on kukkaan puhjeta
kohti taivasta kurkottaa
juuret viimein kylmän kiven murtaa
jos ymmärtää odottaa

Tehosekoitin





Neljä huoletonta päivää Hangon tietämillä. Lukemistona Paolo Coelhon Portobellon noita ja Alkemisti. Uidaan, syödään ja kellutaan -radiossa rätisee Olavi Virta ja Rauli Badding. Otetaan tyynenä vastaan pieni sade taivaalta ja kuivetaan auringossa.



torstai 20. elokuuta 2009

Postilaatikosta kopsahtaa!



Jos sähkönne on peräisin Helsingin energialta, niin lähipäivinä Helen-lehti tipahtaa luukusta. Siinä on taittamani juttu unen laadusta. Stailasin (Lue:raivasin) kotimme kuvauksia varten alkukesästä. Lakanan puistelu kuvaan olen erityisen tyytyväinen. Olin koittanut aikaisempina kesinä kuvata villiviinin verhoamaa parveketta, mutta en onnistunut ollenkaan niin kuin fotaaja Arto Wiikari.





Alan pikkuhiljaa toentua tästä taudista. Sitkeästi töissä joka päivä. Lihassärkyä ja alilämpöä -kurkkukivun syyksi paljastui tulehtunut kaularauhanen ja sen turvottama kurkkutorvi. Monta päivää kesti ennenkuin paikansin, että kipu tuleekin ulko- eikä sisäpuolelta!

maanantai 17. elokuuta 2009

Veto poissa













Kurkkuun sattuu kolmatta päivää ja olo on vähän kuin toisen asialla. Jäseniä kivistää. Siinä se -ei nuhantuhinaa, tuskin kuumettakaan. Nukuin yhteentoista. Koitin ottaa rauhallisesti sunnuntaipäivän. Halailin koiraa. Istuin ikkunassa ja katsoin sadetta ja muuta joutavanpäiväistä. Silti kertyi kaikkea touhua. On vaikea olla vähän kipeä.







¤ kiinnittelin lisää kukkia tekeillä olevaan mekkoon
¤ vein koiran kahdesti ulos
¤ istutin kukat jotaku muuten olis näivettynyt purkkiin
¤ tyhjensin tiskikoneen
¤ pesin kaksi koneellista pyykkiä
¤ kastoin kukkia

lauantai 15. elokuuta 2009

Suuri rapuvertailu





Muut nautiskelivat paikallisista ravuista, Mies halusi testata suomalaisten ja kiinalaisten rapujen eroa, joten otimme molempia ja maistelimme.

Faktat: Etualalla suuri suomalainen ja oikeanpuoleisessa kulhossa pikkusaksiset kinskit.
Suomalaisten rapujen keitinvesi oli tillisempi, ja saksissa moninkertaisesti syötävää. Molempien maku hyvä. Kiinalaisia sai koko kulhollisen kympillä, eli noin 50centtiä kappale. suomalaisista joutui pulittamaan 2.80e yksi saksisista ja kaksisaksiniekoista 3.50.

Raadin arvio: Jos herkuttelet ravuilla kerran kesässä voit maksaa ja nauttia helposti naposteltavista suomalaisista ravuista. Jos taas aiot viettää useamman rapuillallisen laihduttavat kiinalaiset vähemmän kukkaroa. Kukapa rapuja kiirellä söisi, joten hitaanlainen näpertely ei meitä haitannut.



Me istuimme ja
me lauloimme
söimme ja joimmekin
-ja toiset menivät nukkumaan
kun toiset jo heräsivät.

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Toinen siipiveikko



Metro kertoi, että saaristossa on parhaillaan varsinainen perhosbuumi.
Ilma sakeana etelänmaista muuttaneita perhoja. En tiennyt perhosten lentävän pitkiä matkoja. Meillekin niitä näköjään riittää ihan sisälle asti, vaikka noin yleisesti tuntuu, että kovin ovat harvassa sekä perhoset, että sudenkorennot. Lapsena maalla joensannalla vilisi ihastuttavia sinisiä samettisiipisiä korentoja.










* * *

Suomessa elää noin 100 päiväperhoslajia. Perhoset reagoivat helposti ympäristön muutoksiin, ja niiden perusteella voidaan arvioida myös ympäristön tilaa. Kolme neljäsosaa päiväperhosistamme elää perinneympäristöissä joiden määrä supistunut 1900-luvulla vain murto-osaan aikaisemmasta.

perjantai 7. elokuuta 2009

Kotona taas -reissun raukeana





Pää käsinojalla. Niska puutuu pelkästä katsomisesta.
Väsynyt koira on onnellinen koira.

torstai 6. elokuuta 2009

tiistai 4. elokuuta 2009

Ekat omat


Mies laittoi perunaa kesäkuussa. Pottukauppias sanoi, että heinäkuun alussa kukkii ja kaksiviikkoa kukinnasta saa nostaa. Heinäkuun puolivälissä jo kuumotti, kaksikin kertaa päivässä tarkasteltiin, että kukkiiko se peruna.

lauantai 1. elokuuta 2009

Mutta sirkka se soitteli viuluaan...





Näitä häitä tanssittiin lähes perinteiset kolme päivää. Sulhanen oli visusti päättänyt olla näkemättä morsianta puvussaan etukäteen, mutta epäilempä, että jo tämä valtava 6 senttinen heinäsirkka olisi riitänyt takaamaan avio-onnen vuosi kymmeniksi.



Talon emäntä tekemässä perunan kukista pöytäkoristeita.


Tyttöjen romanttinen pynttäytymispaikka
oli lasiterassilla jatkettu hirsitalo



Ennen seremoniaa odoteltiin sateen rakoa


Odotettu näky.




Kunniatehtävä


Kukaan ei ollut sokerista


Maassa maan tavalla
ja nimi alle












Koska sääennuste näytti sadetta jo hyvissä ajoin,
suunnittelin silkkipuvun päälle takin.
















Hääpari ei turhia stressannut.
Onnellinen hääpari -onnelliset vieraat