lauantai 6. marraskuuta 2010
Hymyssä suin
Kuisti jähmettyy talvisijoilleen...
...muuttuu kuin katseluikkunaksi olohuoneesta käsin.
Kukaan ei hetkeen sido kasveja...
...ei ripusta pyykkiä koivun alle narulle.
Heräsin tänään tuntien itseni syvästi onnekkaaksi. Valuttaen kiitollisuutta kaikkeen ympärilläni näkemääni. Ja hassua kyllä ei siinä näkemässäni ole mitään erikoista juuri tänään: Lukuunottamatta kuistia, jonka siivosin eilen, meillä on kauhea sotku ja me molemmat olemme jotenkin eilisistä juhlista tärviöllä. Mies on nukahtanut uudelleen piikkimatolle ja minä, joka olen saanut vain kupin kahvia aikaiseksi, katselen, miten toissa päivänä aloitettu WC-remontti vyöryy pitkin yläkertaa.
Yltäkylläisyyden ramaisemalla tyyneydellä katson kaikkea keskeneräisyyttä ja ihmettelen sitä kosmetiikan, suoristusrautojen, hiusruusukkeiden, kaulanauhojen, hampaiden hoitotarvikkeiden ja ensiaputarvikkeiden määrää, joka kannettiin remontin tieltä viereiseen huoneeseen.
Tämä on minun elämäni, tämä on minun sotkuni, minun itseaiheutettu dagen efter -voipumukseni. Eilisten juhlien muistot. Tuossa kerällä takkuinen rakas koirani. Piikkimaton piikit porautuneena mieheni epätodellisen silkkiselle iholle.
Siunaan mielessäni kaikkea, koko suurta perhettä missä kukakin.
* * *
Hymy leviää myös niin arvonnan kuin muiden tekstienkin kommenteista! Kiitos.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Niin lämmin teksti! Oli hyvä lukea.
VastaaPoistaTeillä on hieno lasikuisti ja noista rappusista tulee mieleen koti, johon synnyin. (Se oli jokin aika sitten myynnissä, veli oli käynyt näytössä ja kertonut asuneensa siellä pienenä. Minulle kertoi, että huoneet olivat pienet, koko talo kutistunut, miten mahduimme asumaan siellä silloin.)
Sinä olet onnen tyttö:D
VastaaPoistaOikein hyvää viikonvaihdetta ja hyviä hetkiä siihen,
toivottelee maria
Olet ansainnut hymyn, kiitos kaikkien puolesta! t. takkuisen ja välillä kuraisenkin fieldin omistaja.
VastaaPoistaOi miten ihana kuisti teillä on. Tuossa voisi käpertyä vilttiin ja hörppiä glögiä samalla kurkkien mitä pihalla tapahtuu!
VastaaPoistaLeppoisaa paluuta arkeen!
Juhlien jäleisessä tunnelamassa on jotain ihan spesiaalia, enkä nyt tarkoita krapulaa.
VastaaPoistaJa talveen jähmettynyt kuisti on kaunis. Ihan kuin vanhat kesähuvilat, joissa huonekalujen päälle laitettiin lakanat. Kaunista ja pysähtynyttä.
Katja: Voihan se olla ihan konkreettikstakin, että sopu teki tilaa ja asuitte ahtaammin kuin mihin nyt on totuttu.
VastaaPoistaMutta muistan tuon saman kutistumisen tunteen: joka kevät kun taas yhden talvikauden kasvaneena saapui maalli mummolaan oli pirtti pienempi ja leivinuuni kutistunut!
Maria: niin olen -tai nyt taas tuntuu siltä. Onni täälä vaihtelee, niinkuin laulussa sanotaan.
Anonyymi: :) hymy sinullekin.
Nonna: kuisti on mahtava. Mutta jo nyt niin kylän kostea, ettei sinne enää tee mieli asettua eds viltin kanssa. Aika pitkään syksyyn istutaan lampaantaljoilla, mutta sitten joku päivä huomaa, että siellä tuntuu kosteuden vuoksi jopa kylmemmältä kuin ulkona.
Mutta keväällä maaliskuussa jo sinne on kiire kun aurinko lämmittelee ikkunoiden läpi.
Kirjailijatar: Luit tuteeni oikein: Tai siis yhtäaikaa tunne lama ja ylitsevuotavaisuus.
Joo, kuisti on "pakko" korjata talvikuntoon. Jos sen jättää täyteen kastelukannuja, pensaista purettuja lintuverkkoja ja kuivia lehtiä, se vaivaa alitajuntaa.
Jostakin syystä sä saat mun silmät aina täyttymään kyynelistä. Olen nähnyt sinun töitäsi maailmalla ja ne näyttävät todellakin sinulta. Kauniilta, pehmeältä, lämpimältä.. noh sinulta. Ja tästä sun blogista huokuu sitä samaa. Olet varmasti ainoa ihminen maailmassa joka saa kylmän lattian villasukkien verhoamien jalkojen alla kuulostamaan houkuttelevalta ja kodikkaalta. Mä todella toivon, että maailma ja elämä on sinulle reiluja, koska sinä jos kuka sen ansaitset. Kiitos taas lämpimän suloisista hetkistä jotka jaoit meidän kanssa :) Ne todella saa minunkin kasvoilleni aidon lämpimän hymyn ja synnyttää tarpeen halata rakkaitaan ja katsoa tulevaisuuteen haaveellinen hymy kasvoilla. <3
VastaaPoistaMaarit: Sellaiset kyyneleet on hyviä kyyneleitä. Kiitos tästä uskomattoman kauniista tunnustuksesta -saa silmät kostumaan tääläkin. Terveisesi ja edellisen kirjoituksen kommentit siivittävät minut kaamoksen yli uuteen vuoteen!!
VastaaPoista