keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Syksyn viimeinen päivä





Eilen, kesken päivän, syksy antoi periksi, otti keltaisen mukaansa ja lähti. Antoi valkoiselle tilaa.

Minä menetin itsehillintäni ja hain kellarista valkoisen valosarjan kuistille. Pakkasin sen pehmeänkeltaisen liinan pois ja silitin valkoisen pellavakaitaliinan sen tilalle. Sen, jonka mies toi yksi kesäpäivä kotiin, enkä tiennyt, että onko se laudeliina vai mikä. Varovasti kysäisin, mutta ei tiennyt hänkään, lahjaksi oli saanut. Koska silloin oli kesä, ei tullut mieleenkään, että ensilumen sataessa olohuoneen pöytä ei vierastaisi sitä enää yhtään.

15 kommenttia:

  1. En ikinà ole lukenut mitààn noin kaunista 'syksyn viimeisestà pàivàstà' kuin mità tuo sinun eka lauseesi. Valkoinen on kaunis vàri, varsinkin pellavassa.

    VastaaPoista
  2. Itsehillintäni pikkuvalojen suhteen petti pahasti jo viikko sitten. Viime talvi meni mukavasti vain kynttilätuikuilla -ulkonakin, mutta nyt oli ihan pakko. Kuistilla ja pihapuussa kimmeltää jo pikku valot. lämminsävyiset ja hillityt. Odotan jo kauhulla vastapäisen naapurin sisiä jääpuikkovaloja.

    VastaaPoista
  3. Lissu: kiitos! Valkoinen kaunis ja kukin väri kun hetki on oikea. Vain sähkönsinistä inhoan, inhoan joka tilanteessa.

    Aurinko ja Kuu: Jestas! Käy riipasemassa ne pois yön pimeinä tunteina. Ihan hyvällä omalla tunnolla voit sen tehdä. Noi valot on ihan laittomia. Sit vaan ihmettelevälle naapurille, että "vissiin ollut niin kauniit että joku on pöllinyt. Ei varmaan kannata ostaa uusia"

    VastaaPoista
  4. Mun ei vielä tee mieli valoja. On silti hyvä tietää ihan tarkalleen mistä ne löytää....

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus. Nam nam, maistelen kaunnita sanoja vielä kerran...

    VastaaPoista
  6. Me mietittiin viikonloppuna, että laitetaanko ikkunaan jo valo. Ei laitettu. Odotetaan nyt isäinpäivän yli, melkein ei malttaisi.

    VastaaPoista
  7. Piilomaja: se siitä puuttuisikin että kun akuuttitarve iskee ei löydy mistään! Pitäiskö toimivuuskin testata etukäteen?

    Karhin koulu: mutustele kaikessa rauhassa!

    Jonna: Mä olen luopunut pihtaamisesta. Aikuisena on kiva kun saa toimia mielitekojensa mukaan. Ja vielä kun on Mies, joka ei katso almanakasta mitä saa tehdä jo koska, niin tunnelman voi viritellä heti kun se fiilis tulee. Mutta ehkä pitkittämisestakin saa tunnelmaa...?

    VastaaPoista
  8. oi mikä teksti!!
    Olen itse ihan kahden vaiheilla valosarjan suhteen...on vasta toinen talvi/joulu kun valot laitan. Pitkään olin sitä mieltä että kynttilöitä niiden ulkovalojen olla pitää. Mutta kuitenkin jokin veti puoleensa niissä pienen pienissä lämpimän kirkkaissa valoissa, jotka levittelin rappusten vieressa olevaan juhannusruusupensaaseen. Kauniin näköinen kun pimeellä näyttää siltä kuin valot leijuisi ilmassa.

    VastaaPoista
  9. Mukavaa kun löysit sääpäiväkirjaani. Mukavaa löytää myös tänne pellavaliinaiseen kuistilliseen taloosi.

    Omena-korianteri-teen tuoksuisin toivein, pakkasta loskan sijaan,

    Annalta

    VastaaPoista
  10. Heidi: olen niin laiska muistamaan sytytellä niitä kynttilöitä. Ei meilläkään ole ulkona valoja, naapurin valosarjasta nautitaan jo lokakuun alusta alkaen.

    Anna Emilia: saatan tuntea tuoksun!

    VastaaPoista
  11. Minä tarvitsisin lisää noita valosarjoja, kun tuo luonnon valkoinen aines hävisi yhdessä yössä! taidan kipittää lähikauppaan huomenna hamstraamaan lisää valoa!

    Valoisaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  12. Kaunis kirjoitus :) Minä lillun jossain laiskuuden tilassa, enkä jaksa mitään. Muutto vei voimat. Nyt taulut on pinoissa seinää vasten ja joulutunnelma on jonkun toisen luona. No, kyllä se tästä vielä suloiseksi talveksi muuttuu...missäköhän se valosarja edes on?

    VastaaPoista
  13. Nonna: Mies yritti joskus ilmoittaa, että meille ei tule sitten enää yhtään valosarjaa. Meillä on nyt kaksi kirkasta, molemmille kuisteille yksi, joulukuuseen tarvittaisiin kolmas. Niitä hajoaa tasaiseen tahtiin! Miten voi olla että koko lapsuuteni meillä oli samat valot ja ne kesti vuodesta toiseen....voi olla että samat vielä nykyäänkin...

    Kirjailijatar: Tässä on hyvää aikaa toipua muutosta ja päästä tunnelmaan, eikai sitä joulua varsinaisesti nyt vielä viitsikkään aloitella.

    VastaaPoista
  14. Kaunis teksti ja kauniit kuvat!
    Minustakin kaikki värit ovat kauniita ajallaan ja oikeassa paikassa, mutta sähkönsininen ei ole oikeastaan edes väri vaan visuaalinen häiriö.

    VastaaPoista

Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.